Akaan vanhan hautausmaan tehdään 24.-28.10.2016 Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulin rahoituksella. Inventoinnin tekee tutkija Heli Haavisto Pirkanmaan maakuntamuseosta. Inventoinnissa käydään läpi alueella säilyneet 32 muistomerkkiä ja niihin liittyvät tiedot, hautausmaan rakennukset, hautausmaahan liittyvät aiemmat tutkimukset ja hautausmaan historiaa.

Kirjallisissa lähteissä mainintaan Akaan kirkolliset vaiheet ensi kerran vuonna 1483. Akaan seurakunnan perustamisasiakirjassa sanotaan talonpoikien pyytäneen pappia heidän kirkolleen.Paikalla on siis ollut jonkinlainen kirkko jo vuonna 1483, jolloin Akaa kuului vielä Sääksmäen seurakuntaan. Pentti Zetterberg on dendrokronologisilla mittauksilla ajoittanut kivisakastin rakentamisen vuoteen 1506-1507, joten todennäköisesti kirkko ja hautausmaa ovat olleet samalla paikalla jo aikaisemmin.

Vanhaa puukirkkoa korjattiin useita kertoja. 1600-luvun alussa paikalle rakennettiin uusi puukirkko. Vuonna 1817 seurakunnan nykyinen kirkko valmistui uudelle paikalle, torin toiselle puolelle. Vanha puukirkko purettiin ja jäljelle jäi kivisakasti. Kirkon hirret myytiin huutokaupassa Kurvolan kartanon uuden päärakennuksen rakennuspuiksi.

Kivisakastissa toimi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Toijalan museo. Vuonna 1933 kivisakastin oven päälle kiinnitettiin graniittinen muistolatta, jossa kerrotaan paikalla sijainneesta puukirkosta ja muistutetaan hautausmaarauhasta.

VANHA HAUTAUSMAA

Akaan vanhan hautausmaan lähellä, Kirkkomäen kaakkoisrinteessä, sijaitsee 1000-luvun alun polttokenttäkalmisto. Kalmisto sijaitsee paikalle rakennetun kerrostalon pihamaalla. Paikalta on löytynyt rautakautisia esineitä, mm. keihäänkärjen, miekan, viikatteenterän, pronssisen hevosenkenkäsoljen, pronssisen spiraalirannerenkaan katkelma. Akaan kirkonmäen alue on toiminut hautapaikkana jo kauan ennen ensimmäisen kristillisen kirkon ja hautausmaan perustamista.

Akaan kirkon ja kivisakastin lattian alle haudattiin seurakunnan arvohenkilöitä 1770-luvulle saakka. Vuonna 1822 kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin keisarillisella käskyllä autonomisen Suomen seurakunnissa. Tästä lähtien merkittävät suvut saivat tarkkaan määritellyt hautapaikat kirkon läheisyydestä. Hautausmaan eri alueilla oli oma arvojärjestyksensä. Hautapaikoille pystytettiin muistolautoja ja ristejä. Kiviset muistomerkit yleistyivät 1800 -luvun lopulla.

Vanhan hautausmaan vaiheista löytyy dokumentteja mm. hautausmaan laajennuksista ja korotuksista. Pitäjänkokouksessa 5.12.1773 keskusteltiin hautausmaan pienestä pinta-alasta, ja tammikuussa 1776 sovittiin hiekanajosta hautausmaan eteläpuolelle. Vuoden lopussa, pitäjänkokouksessa 8.12.1776 hautausmaan ahtaus oli jälleen aiheena. Kokouksessa päätettiin myös kirkkoherra Gabriel Favorinin pyytämästä hautapaikasta Akaan hautausmaalla. Hautapaikalle luvattiin kokouksessa seurakunnan "ikuinen" hoito.

Hautausmaata laajennettiin ja korotettiin useita kertoja 1800-luvun aikana. Mm. kirkonkokouksessa 1874 päätettiin, että "santaa vedetetään sinne tänä talvena kaksikymmentä kuormaa joka manttaalista". Hautaukset vanhalle hautausmaalle loppuivat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vuonna 1890, kun Akaan uusi hautausmaa valmistui Sontulantien varrelle. Viimeinen vanhalle hautausmaalle haudattu oli kirkkoherra Johan Laurénin leski Johanna Sofia Laurén 20.10.1912. Laurénien muistomerkki on säilynyt hautausmaan pohjoisreunalla.

Kirkkohallintokunta päätti kokouksessaan 8.5.1951 pyytää hautausmaasuunnitelmiin erikoistuneelta taiteilija Ilmari Wirkkalalta ehdotuksen vanhan hautausmaan puistoalueen järjestelyksi. Wirkkala teki tässäkin tutkimuksessa pohjana käytetyn "Akaan vanhan kirkkopuiston kaunistussuunitelman", joka on käsin piirretty yksityiskohtainen kartta hautausmaan muistomerkeistä, rakennuksista, puustosta ja suunnitelma jatkotoimista. Wirkkalan suunnitelmassa ehdotettiin mm. suihkulähteen perustamista hautausmaan portin ja kivisakastin välimaastoon. Wirkkala myös dokumentoi paikalla vuonna 1951 olleet muistomerkit, mikä oli arvokas lähde nykyistä inventointia tehdessä.

Ilmari Wirkkalan suunnitelma toteutettiin osittain, mm. hautausmaalla edelleen olevat kulkuväylät, jotka muodostavat ympyrän hautausmaan keskiosaan. Suihkulähde oli tarkoitus rakentaa ympyrän keskelle. Suunnitelma eteni vesijohtotöihin asti vuonna 1954 mutta kariutui lopulta. Vesijohdotus on myöhemmin purettu. Kivisakastin länsipuolella on edelleen kivipylväs, johon oli kaunistussuunnitelman mukaan tarkoitus laittaa aurinkokello.

VIIALAN JA KONHON KARTANON HAUTAKAMMIOT

Akaan vanhalla hautausmaalla on kaksi hautakammiota, Viialan ja Konhon kartanon hautakammiot. Sakastin etupuolella sijaitseva Konhon hautakammio on näistä vanhempi. Akaan historia -kirjan mukaan se saattaa olla kirkkoherra Gabriel Favorinin itselleen rakennuttama. Hän pyysi lupaa hautakammion rakentamiseen vuonna 1776.

Sakastin itäpuolella sijaitseva Viialan hautakammio on rakennettu 1810. Rakennuttaja oli Viialan kartanon omistaja Berndt Johan Mellin*. Viimeisenä kammioon on haudattu Viialan kartanon omistaja Karl August Granfelt vuonna 1877. Hautakammiota korjattiin 1900-luvun alussa, jolloin liikemies Nils Idman korjasi äitinsä sukuun liittyvän hautakammion. Kammion oviaukkoa koristavat pylväsreliefit.

* = Toisen lähteen mukaan (Terveiset Toijalasta -postikorttikokoelma 2006) Viialan hautakammio on rakennettu 1844.

HAUTAUSMAAN MUURI JA PORTTI

Pitäjänkokouksessa 21.9.1828 päätettiin, että hautausmaan ympärille ei tehdä enää aitaa puusta, vaan harmaakivestä. Aidan päälle laitetaan turvekerros. Hautausmaan muurin rakentajaksi valittiin puuseppä Gustaf Grönlund helmikuussa 1831. Kivimuuria on mahdollisesti korotettu 1932.

Hautausmaan sisäänkäynti on Valtatien puolelta hautausmaan länsisivulta. Sisäänkäynnin molemmin puolin on kaksi jykevää, nelikulmaista pylvästä 1830-luvulta. Hautausmaalle johtava rautaportti on siirretty seurakunnan varastotiloihin uudelle hautausmaalle.

Osa Akaan vanhan hautausmaan muurista oli purku-uhan alla vuonna 1979, kun hautausmaan itäpuolitse kulkevaa Valtatietä laajennettiin. Muuri säilyi paikallisten aktiivien ja Museoviraston puututtua asiaan. Vuonna 2015 muurin läheltä, hautausmaan itäpuolelta purettiin rakennus. Uusi rakennus tehtiin lähelle hautausmaan muuria. Muurissa on paikoitellen sortuneita kohtia, jotka tulisi kunnostaa. Kunnostukseen on saatavissa ohjeistusta Museovirastosta.

INVENTOINNIN TULOKSET

Ilmari Wirkkalan kartassa vuodelta 1951 Akaan vanhalla hautausmaalla on ollut 46 hautapaikkaa, mukaanlukien kaksi hautakammiota. Hautapaikalla on pääosin yksi muistomerkki, joissakin tapauksissa kaksi tai kolme. Muistomerkkien numeroinnissa on käytetty Wirkkalan karttaan perustuvaa numerointia.

Vuoden 2016 inventoinnissa alueelta löytyi 32 ehjää muistomerkkiä. Suurin osa säilyneistä muistomerkeistä on eri kokoisia harmaagraniittisia pystykiviä. Muistomerkki 021 Kurvola on makaava kivi kivisakastin lähellä. Hautausmaalla on säilynyt 8 rautaista muistomerkkiä, joista kuusi on rautaristiä, yksi puunmuotoinen muistolaatta (018 Kataja) ja yksi suurikokoinen, koristeellinen pystymuistomerkki (045 Tiura).

Verrattuna vuoden 1951 inventointiin on hautausmaalta hävinnyt etenkin rautaristejä, 18 kappaletta. Näiden lisäksi muutamien muistomerkkien, esim. 039 Nylund kaikkien kolmen muistokiven päällä olleet rautaristit ovat kadonneet.

Akaan kivisakasti ja vanha hautausmaa on paikkakunnalla erityisen arvokas kulttuuriympäristön kohde. Kivisakastin, hautakammioiden, hautausmaan muistomerkkien ja muurin kunto kertovat oman alueen historian ja paikkakunnalla eläneiden ihmisten kunnioituksesta.

Hanke: Konekaivun arkeologinen valvonta Akaan kivisakastin muinaisjäännösalueen eteläpuolella 29.-30.6.2015

Arkeologinen kohde: Muinaisjäännösrekisteritunnus 864010003, Kirkkomäki. 1000-luvun alun polttokenttäkalmisto.

Lehto, Juho. Akaan kirkon vuosisataisjulkaisu 1483-1917.

Suvanto, Seppo. Akaan historia I. Vammala 1954

Suvanto, Pekka. Akaan historia II. Vammala 1954

Painamaton lähde:

Akaan ent.kirkkoherra Sauli Turja on parhaillaan kirjoittamassa Akaan seurakunnan historiikkia. Hänen Akaan vanhasta kirkosta ja hautausmaan vaiheista toimittamansa taustatiedot olivat merkittävä tietolähde inventoinnissa.