Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa asiakohdassa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on ottanut kantaa 5.8.2019 (diar.443/2019) hankkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja edellyttänyt kaava-alueen rakennettua ympäristöä koskevan selvityksen täydentämistä ja päivittämistä. Aineistoa on täydennetty, maakuntamuseo on kommentoinut selvitystä ja todennut tarpeen vielä tarkentaa kulttuurihistoriallisten arvojen määrittelyä.
Asemakaavan tarkoituksena on selvittää liikuntatilojen ja vapaa-aikakeskuksen rakentamisen mahdollisuudet sekä liikenne- ja paikoitusratkaisut ja samalla kehittää alueesta yhtenäinen urheilu- ja koulukampus. Nykyinen koulukeskus on tunnistettu osayleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi modernin rakennusperinnön kohteeksi. Yleiskaavamääräyksen mukaan maankäytön lähtökohtana tulee olla kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyttäminen. Tässä tapauksessa säilyttäminen kohdistuu erityisesti koulualueen 60- ja 70-luvuilla rakennetuihin osiin. Alueelle on myös laadittu yleissuunnitelma vuonna 2019. Asemakaavan tavoitteeksi on asetettu mahdollisimman suuri joustavuus uuden kampusalueen suunnittelussa, kuitenkin nykyisen rakennusoikeuden puitteissa. Yleissuunnitelmassa on osoitettu uudisrakennus korvaamaan vanhin osa koulukeskuksen rakennuskannasta, mukaan lukien osa myöhemmin tehdyistä laajennuksista.
Koulukampuksen vanhimmat osat ovat arkkitehti Pekka Ilveskosken suunnitelemat ja vuodelta 1968. Ensimmäiset opetustilat suunniteltiin alun pitäen peruskoulukäyttöön ja yläasteena tunnetun rakennuksen arkkitehtuurissa keskeisiä elementtejä olivat nauhaikkunoin jäsennellyt julkisivut, vinokattoinen liikuntasali sekä sisäpihan ympärille kiertyvä rakennusmassa. Ilveskoski suunnitteli myös yläasteen laajennuksen vuonna 1973 ja samoin vuonna 1973 rakennettu yhteislukio on Ilveskosken käsialaa. Lukiota laajennettiin vuonna 1979 arkkitehti Mikko Knuutin suunnitelmien mukaan ja uudelleen 2000-luvun alussa. Mikko Knuutin suunnittelema ala-aste valmistui yläasteeen pohjoispuolelle vuonna 1977. Rakennusta laajennettiin Knuutin suunnitelmien mukaan vuonna 1986 alkuperäisen tyylin mukaisella lisäsiivellä. Vuoden 2008 muutoksissa rakennus peruskorjattiin ja se sai kylkeensä vielä uuden, aiempaa korkeamman laajennuksen.
Pirkkalan koulukeskus lähialueineen (mm. urheilutalo ja -kenttä) on arkkitehtonisesti monimuotoinen ja ajallisesti kerrostunut rakennettu kokonaisuus, jolle leimallista ovat uudistusten ja laajennusten arkkitehtonisesti yhtenäiset ratkaisut. Tehdyt muutokset ovat yläasteen sisääntulopihaa lukuun ottamatta pääosin jatkaneet koulukeskuksen rakennusten alkuperäistä moduulimaista rakennetta ja noudattavat ensimmäisten koulurakennusten ihmisen mittakaavaan sovitettua volyymia. Julkisivujen pintakäsittelyllä on hävitetty alkuperäinen materiaalisuus, mutta samaan aikaan on saatu aikaan voimakkaampaa yhtenäisyyttä eri aikojen arkkitehtuurin välille.
Koulukeskukseen sijoitetut väliaikaiset viipalekoulurakennukset, liikenteen ja pysäköinnin jäsentymättömyys sekä pihojen keskeneräisyys hämärtävät edellä kuvattua kaupunkikuvallista ja arkkitehtonista vaikutelmaa ja peittävät alleen aluekokonaisuuden arvot. Arvokkaat ominaispiirteet ovat kuitenkin suunnittelun keinoin saatavissa paremmin näkyviin. Näyttävä ja laaja koulukeskuskokonaisuus on hyvä esimerkki koulurakentamisen ja opetustoimen historiasta sekä kertoo myös kaupungistuvan ja modernisoituvan Pirkkalan ja Suomen rakennushistoriasta. Koulurakennusten arvon voidaan siten nähdä rakentuvan rakennushistorian, paikkakunnan historian ja kaupunkikuvan ominaisuuksien perustalle. Tässä kontekstissa autenttisuus tai vanhimman rakennuskannan säilyneisyys arvojen perusteluna ovat vain yksi tekijä kulttuurihistoriallisten arvojen muodostumisessa. Lisäksi huomionarvoista on, että paikka on ollut pitkään koulukäytössä ja tulee sellaisena säilymään. Tätä voidaan pitää kulttuuriympäristön arvojen kannalta hyvänä ratkaisuna.
Asemakaava mahdollistaa ala-asteen säilyttämisen, mutta vanhimman osan eli yläasteen päälle on osittain osoitettu LPA-alue. Toisaalta kaava-aineistossa esitellyssä yleissuunnitelmassa ala-asteen paikalle on osoitettu uudisrakennus. Asemakaavaselostuksessa esitetään, että rakennusten säilyttäminen on mahdollista, mutta kaava ei myöskään estä rakennusten purkamista. Ottaen huomioon aiemmat ko. koulukeskuksen kulttuurihistoriallisia arvoja selvittävät inventoinnit sekä voimassa oleva osayleiskaava, tulee alueen asemakaavoituksessa tutkia tarkemmin myös rakennusten vähintään osittaiseen säilyttämiseen perustuva vaihtoehto. Asemakaavan tavoittelema väljyys rakentamisen ohjauksessa johtaa tilanteeseen, jossa asemakaavan kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei voida arvioida maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.
Maakuntamuseo huomauttaa, että kaava-asiakirjat, erityisesti kaavaselostus antavat sekavan ja ristiriitaisen kuvan kaavan tarkoituksesta. Maakuntamuseo esittää, että aineistoa tarkistetaan vielä näiltä osin. Lisäksi koulukeskusta koskeva selvitysaineisto edellä kuvattuine, alueen kulttuurihistoriallisia arvoja koskevine täsmennyksineen tulee saattaa valmiiksi ja osaksi kaavaprosessia.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa asiakohdassa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on ottanut kantaa 5.8.2019 (diar.443/2019) hankkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja edellyttänyt kaava-alueen rakennettua ympäristöä koskevan selvityksen täydentämistä ja päivittämistä. Aineistoa on täydennetty, maakuntamuseo on kommentoinut selvitystä ja todennut tarpeen vielä tarkentaa kulttuurihistoriallisten arvojen määrittelyä.
Asemakaavan tarkoituksena on selvittää liikuntatilojen ja vapaa-aikakeskuksen rakentamisen mahdollisuudet sekä liikenne- ja paikoitusratkaisut ja samalla kehittää alueesta yhtenäinen urheilu- ja koulukampus. Nykyinen koulukeskus on tunnistettu osayleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi modernin rakennusperinnön kohteeksi. Yleiskaavamääräyksen mukaan maankäytön lähtökohtana tulee olla kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyttäminen. Tässä tapauksessa säilyttäminen kohdistuu erityisesti koulualueen 60- ja 70-luvuilla rakennetuihin osiin. Alueelle on myös laadittu yleissuunnitelma vuonna 2019. Asemakaavan tavoitteeksi on asetettu mahdollisimman suuri joustavuus uuden kampusalueen suunnittelussa, kuitenkin nykyisen rakennusoikeuden puitteissa. Yleissuunnitelmassa on osoitettu uudisrakennus korvaamaan vanhin osa koulukeskuksen rakennuskannasta, mukaan lukien osa myöhemmin tehdyistä laajennuksista.
Koulukampuksen vanhimmat osat ovat arkkitehti Pekka Ilveskosken suunnitelemat ja vuodelta 1968. Ensimmäiset opetustilat suunniteltiin alun pitäen peruskoulukäyttöön ja yläasteena tunnetun rakennuksen arkkitehtuurissa keskeisiä elementtejä olivat nauhaikkunoin jäsennellyt julkisivut, vinokattoinen liikuntasali sekä sisäpihan ympärille kiertyvä rakennusmassa. Ilveskoski suunnitteli myös yläasteen laajennuksen vuonna 1973 ja samoin vuonna 1973 rakennettu yhteislukio on Ilveskosken käsialaa. Lukiota laajennettiin vuonna 1979 arkkitehti Mikko Knuutin suunnitelmien mukaan ja uudelleen 2000-luvun alussa. Mikko Knuutin suunnittelema ala-aste valmistui yläasteeen pohjoispuolelle vuonna 1977. Rakennusta laajennettiin Knuutin suunnitelmien mukaan vuonna 1986 alkuperäisen tyylin mukaisella lisäsiivellä. Vuoden 2008 muutoksissa rakennus peruskorjattiin ja se sai kylkeensä vielä uuden, aiempaa korkeamman laajennuksen.
Pirkkalan koulukeskus lähialueineen (mm. urheilutalo ja -kenttä) on arkkitehtonisesti monimuotoinen ja ajallisesti kerrostunut rakennettu kokonaisuus, jolle leimallista ovat uudistusten ja laajennusten arkkitehtonisesti yhtenäiset ratkaisut. Tehdyt muutokset ovat yläasteen sisääntulopihaa lukuun ottamatta pääosin jatkaneet koulukeskuksen rakennusten alkuperäistä moduulimaista rakennetta ja noudattavat ensimmäisten koulurakennusten ihmisen mittakaavaan sovitettua volyymia. Julkisivujen pintakäsittelyllä on hävitetty alkuperäinen materiaalisuus, mutta samaan aikaan on saatu aikaan voimakkaampaa yhtenäisyyttä eri aikojen arkkitehtuurin välille.
Koulukeskukseen sijoitetut väliaikaiset viipalekoulurakennukset, liikenteen ja pysäköinnin jäsentymättömyys sekä pihojen keskeneräisyys hämärtävät edellä kuvattua kaupunkikuvallista ja arkkitehtonista vaikutelmaa ja peittävät alleen aluekokonaisuuden arvot. Arvokkaat ominaispiirteet ovat kuitenkin suunnittelun keinoin saatavissa paremmin näkyviin. Näyttävä ja laaja koulukeskuskokonaisuus on hyvä esimerkki koulurakentamisen ja opetustoimen historiasta sekä kertoo myös kaupungistuvan ja modernisoituvan Pirkkalan ja Suomen rakennushistoriasta. Koulurakennusten arvon voidaan siten nähdä rakentuvan rakennushistorian, paikkakunnan historian ja kaupunkikuvan ominaisuuksien perustalle. Tässä kontekstissa autenttisuus tai vanhimman rakennuskannan säilyneisyys arvojen perusteluna ovat vain yksi tekijä kulttuurihistoriallisten arvojen muodostumisessa. Lisäksi huomionarvoista on, että paikka on ollut pitkään koulukäytössä ja tulee sellaisena säilymään. Tätä voidaan pitää kulttuuriympäristön arvojen kannalta hyvänä ratkaisuna.
Asemakaava mahdollistaa ala-asteen säilyttämisen, mutta vanhimman osan eli yläasteen päälle on osittain osoitettu LPA-alue. Toisaalta kaava-aineistossa esitellyssä yleissuunnitelmassa ala-asteen paikalle on osoitettu uudisrakennus. Asemakaavaselostuksessa esitetään, että rakennusten säilyttäminen on mahdollista, mutta kaava ei myöskään estä rakennusten purkamista. Ottaen huomioon aiemmat ko. koulukeskuksen kulttuurihistoriallisia arvoja selvittävät inventoinnit sekä voimassa oleva osayleiskaava, tulee alueen asemakaavoituksessa tutkia tarkemmin myös rakennusten vähintään osittaiseen säilyttämiseen perustuva vaihtoehto. Asemakaavan tavoittelema väljyys rakentamisen ohjauksessa johtaa tilanteeseen, jossa asemakaavan kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei voida arvioida maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.
Maakuntamuseo huomauttaa, että kaava-asiakirjat, erityisesti kaavaselostus antavat sekavan ja ristiriitaisen kuvan kaavan tarkoituksesta. Maakuntamuseo esittää, että aineistoa tarkistetaan vielä näiltä osin. Lisäksi koulukeskusta koskeva selvitysaineisto edellä kuvattuine, alueen kulttuurihistoriallisia arvoja koskevine täsmennyksineen tulee saattaa valmiiksi ja osaksi kaavaprosessia.
Jaa
Facebookissa