Tampereen kirjastolaitoksen juurina voidaan pitää vuonna 1837 perustettua Sällskapet för Låne Bibliotheket i Tammerfors stad -yhdistystä, joka tosin toimi vain muutaman vuoden. Kirjaston kokoelma käsitti pääsääntöisesti suomalaista hengellistä kirjallisuutta, jota oli lahjoittanut muun muassa paperitehtaanjohtaja K. C. Frenckell. Säätyläisten kirjasto lopetti toimintansa vuonna 1844. (Wacklin 2011, 11.)

Lainakirjasto perustettiin Seurahuoneella vuonna 1861 ja sen toiminta on jatkunut katkeamatta 150 vuotta lukuun ottamatta 3,5 vuoden taukoa 1860-luvulla nälkävuosien ja rahapulan takia. Kirjaston ensimmäisestä sijainnista ei ole tietoa, mutta se muutti Kuninkaankadun ja Puuvillatehtaankadun kulmauksen huonokuntoiseen rakennukseen 1860-luvun lopulla. (Wacklin 2011, 14–16.)

Kirjasto sijoitettiin nälkävuosien sulun jälkeen 1870-luvun alussa Kauppakadulle, josta se muutti suurempiin tiloihin vastavalmistuneeseen Aleksanterin kansakouluun vuonna 1875. Vuonna 1886 Tampereella toimi jo kahdeksan kirjastoa, muun muassa raittiusseuran kirjasto, villa- ja paperitehtaan kirjasto sekä VPK:n kirjasto. Lainakirjasto muutti vuonna 1877 Kuninkaankadun ja Puutarhakadun kulmaukseen Hammarénin taloon, jonka yhteyteen saatiin myös lukusali. Lainakirjasto muutti vuonna 1891 Puutarhakadun ja Hämeenpuiston kulmaan. (Wacklin 2011, 19–22, 29.) Kirjasto toimi näissä nahkatehtailija Salmisen tiloissa Puutarhakatu 23:ssä runsaat kolmekymmentä vuotta. Kirjasto sai käyttöönsä lisää tilaa samasta rakennuksesta vuonna 1910. (Wacklin 2011, 35.) Kirjastoon perustettiin vuonna 1921 yleinen lainausosasto sekä erilliset lasten- ja nuortenosastot. Tiloissa oli avohyllyt, joista lainaajat saivat itse valita kirjansa. (Wacklin 2011, 42–43.) Lainakirjaston nimi muutettiin kansankirjastoksi vuonna 1891, ja vuonna 1921 puolestaan kaupunginkirjastoksi (Wacklin 2011, 35, 42).

Uudelle kirjastotalolle alettiin etsiä tonttia jo vuonna 1897. Kaupunginarkkitehti Lambert Petterson teki alustavat luonnokset kirjastorakennuksesta vanhan kirkon puistoon. Asia ei lukuisista yrityksistä edennyt kunnanvaltuustossa. Maailmansodan tuoma inflaatio oli myös syönyt kaupungin kirjastorakennukselle varaaman rahaston arvon. Kenkätehtailija, vuorineuvos Emil Aaltonen piti kansansivistystyötä arvossa, ja vuoden 1918 sodan jälkeen hän lahjoitti kirjaston rakentamiselle miljoonaa markkaa vuonna 1919. Tontiksi ehdotettiin Ratinanmäkeä, mutta lopulta rakennuspaikaksi päätettiin Tampereen teatterin ja Frenckellin välinen tontti vuonna 1921. (Wacklin 2011, 44–52.)

Kirjastotalo valmistui vuonna 1925 arkkitehtuurikilpailun tuloksena Toivo ja Jussi Paatelan suunnittelemana. Rakennus mukaili amerikkalaisen kirjaston ihannetta kattovalon ja pilariston osalta. Rakennuksessa oli valmistumisensa jälkeen kirjaston lisäksi valtuustosali, taidenäyttelysali sekä työväenopisto. (Wacklin 2011, 53–54.)

Keskustelu uuden kirjastotalon rakentamisesta käynnistyi vuonna 1974, kun kaupunginhallitus asetti virkamiestoimikunnan valmistelemaan huonetilaohjelmaa uudelle pääkirjastolle. 1920-luvun kirjastotalo oli käynyt pieneksi ja vanhanaikaiseksi. Uusia tiloja kaavailtiin Frenckellin vanhaan tehdaskiinteistöön, mutta lopulta päädyttiin uudisrakennukseen. Metson nykyinen kortteli varattiin kirjastolle. (Wacklin 2011, 135.)

Kirjastorakennuksen suunnittelusta avattiin suunnittelukilpailu vuonna 1978, ja 120 ehdotusta keränneen kilpailun voittaja julkistettiin kaupungin 200-vuotisjuhlavuonna. Raati valitsi yksimielisesti Raili ja Reima Pietilän ehdotuksen ”Soidinkuvat”. Pääkirjasto Metso valmistui vuonna 1986 (Wacklin 2011, 76).

Rakennuspaikan ja rakennuksen historia

Korttelissa sijaitsi vuonna F. L. Caloniuksen vuonna 1884 suunnittelema kivitalo, jota kutsuttiin Kaipion taloksi. Sen vieressä sijaitsi niin kutsuttu Hermeksen talo Pirkankadun ja Mustalahdenkadun kulmassa. Lisäksi Hämeenpuiston ja Puutarhakadun kulmassa sijaitsi vuonna 1874 rakennettu puurakennus, jossa toimi Tampereen Suomalainen Klubi. Kyseiset rakennukset purettiin Metson rakennuksen tieltä. (Hirvikallio 2014, 6.)

Metson tontilla sijaitsi vuonna 1898 arkkitehti Lambert Pettersonin suunnittelema puurakennus, jossa oli toiminut pitkään Ruotsalainen klubi. Korttelissa oli myös tiilirakenteinen höyryvoimala, jossa oli toiminut myös veneenveistämö ennen sen purkamista. Korttelin historia oli moninainen: siinä ehti ennen kirjaston valmistumista toimia Suomalaisen klubin lisäksi vahtimestareiden klubi, kauppaoppilaitos, ammattikoulu, vapaamuurarit, kirjapaino, eläinsairaala, balettikoulu, verstastoimintaa, kansakoulujen tarkastajien toimisto, antiikkiliike ja huoltoasema. (Wacklin 2011, 136–137.)

Kirjasto sijaitsi vanhan kirkon vieressä, mutta tilat alkoivat käydä riittämättömiksi kirjastotoiminnan muuttuessa (Kosunen 2011). Uusi tontti löytyi Hämeenpuiston ja Pirkankadun kulmasta, ja suunnittelusta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 1978. Kilpailun voittivat Raili ja Reima Pietilä omaperäisellä ehdotuksellaan ”Soidinkuvat”. (Hirvikallio 2014, 7.) Kirjasto mukaili metsoa, jonka nokka sijoittuu pääsisäänkäynnin kohdalle ja kirjasali jää pyrstösulkien ja työtilat siipien alle (Hirvikallio 2014, 10). Reima Pietilän mukaan metso oli esillä arkkitehtitoimistossa, kun rakennusta suunniteltiin, ja sen rintasulista etsittiin eri yksityiskohtien väritystä (Wacklin 2011, 150).

Metson peruskivi muurattiin syksyllä 1983. Kirjastohallin kannatinkaaret olivat elementtejä, jotka koottiin puolikkaista, muutoin kirjasto rakennettiin pitkälti paikallavalettuna (Hirvikallio 2014, 10; Johansson ym. 2008, 120). Kirjaston rakentaminen oli vaativa urakka, ja siinä käytettiin sekä perinteisiä että uusia rakentamismenetelmiä. Kaaria valettiin moderneilla lasikuitumuoteilla. Tampereen kaupungin talonrakennusviraston omana työnä toteutettu rakennus valmistui kuukausia etuajassa ja alitti budjetin 15 miljoonalla markalla. (Wacklin 2011, 138–144.)

Kirjasto otettiin käyttöön maaliskuussa 1986, yleisölle se avattiin saman vuoden elokuussa. Viivästyminen johtui sähköalan lakosta, joka viivytti välttämättömiä viimeistelytöitä. (Wacklin 2011, 150, 159.) Metso valittiin vuoden betonirakenteeksi vuonna 1985, rakennusalan kehittämisvaltuuskunta Rakeva palkitsi rakennuksen kirvesmiehet (Wacklin 2011, 150–151).

Metsoon jätettiin 1500 neliötä rakentamatonta tilaa mahdollista laajentumista ajatellen (Wacklin 2011, 14). Alun perin rakennuksesta osoitettiin tilat luonnontieteelliselle museolle, oppimateriaalikeskukselle, työväenopiston toiminnalle sekä kulttuuritoimen valokuvauslaboratoriolle (Hirvikallio 2014, 5).

Vanhan kirjastotalon viereen, Frenckellin vanhaan kattilahuoneeseen sijoitettiin vuonna 1973 lehtisali, joka jatkoi toimintaansa myös pääkirjasto Metson valmistuttua (Wacklin 2011, 30, 69). Lehtisali siirtyi Metson tiloihin vuonna 2016.

Kirjaston lounaispuolella sijaitsee vuosien 1879–1881 aikana rakennettu uusgoottilainen Aleksanterin kirkko, joka sijaitsee Pyynikin kirkkopuistossa vanhan hautausmaan paikalla (Museovirasto 2023b). Kirjaston pohjoispuolella sijaitsee vuonna 1934 rakennettu, arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema Puistolinnan kuusikerroksinen tiilirakennus. Kirjaston länsipuolella Mustanlahdenkadulla sijaitsevat vuosina 1937 ja 1959 rakennetut asuinkerrostalot.

Hämeenpuiston itäpuolella sijaitsevat Bertel Strömmerin suunnittelema Tuulensuun rakennus 1920-luvun lopulta sekä arkkitehti Georg Henrikssonin funkisrakennus Hjortin talo vuodelta 1937. Kirjaston pohjoispuolella sijaitsee jugendrakennus Laivayhtiön talo vuodelta 1908 ja pohjoismaista klassismia edustava Länsipuiston talo vuodelta 1928. (Museovirasto 2023a.)

Pietilöiden kilpailuehdotuksessa oli Mustanlahdenkadun puoleiselle pihalle esitetty vesiallas, joka myöhemmässä suunnitteluvaiheessa poistettiin lisääntyneiden autopaikkamäärien vuoksi. Myös kirjastoauton lastauslaituri muutti länsijulkisivua. Puutarhakadun ja Hämeenpuiston kulmaan sijoitettiin oleskeluaukio. Tonttia kiertää massiivinen graniittiaita, pihalle on istutettu tuijia ja vuorimäntyjä. Pihaa on päällystetty sekä kivilaatoilla että pulterikivillä. Autopaikoitusalue on asfaltoitu. (Hirvikallio 2014, 10, 17.)

Metson rakennushistoriaselvityksessä todetaan kirjastolla olevan niin kaupunkikuvallisia, arkkitehtonisia, toiminnallisia, rakenteellisia kuin henkilöhistoriallisiakin arvoja (Hirvikallio 2014, 57–61).

Metso on osa Hämeenpuiston valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kulttuuriympäristön rajausta (Museovirasto 2023a).

Helén, Maarit. (2022) Pääkirjasto Metso tutuksi. Osa 1. Arkkitehtuuria ja historiaa. Video. Saatavilla https://www.youtube.com/watch?v=jcJrEWCYVdU

Hirvikallio, Seija. (2014) Tampereen pääkirjasto metso. Rakennushistoriallinen selvitys ja dokumentointi.

Johansson, Eriika. Paatero, Kristiina. Tuomi, Timo. (toim.) (2008) Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat. Suomen rakennustaiteen museo.

Kanerva, Teuvo. Valokuva 1986. Museovirasto. Finnan digitaalinen kuva-arkisto.

Kosunen, Lasse. (2011) Tampereen pääkirjasto Metso. Rakennusinventointi.

Laitinen, Ilkka. Valokuvat 1983-1986. Tampereen museot.

Museovirasto. (2023a) Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Hämeenpuisto. Saatavilla [29.8.2023] http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4502

Museovirasto. (2023b) Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Aleksanterin kirkko. Saatavilla [29.8.2023] https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200600

Pietilä, Reima. (1987) ’Kolme projektia: kolme mahdollista suunnittelutapaa’, julkaisussa Arkkitehti 2/1987, s. 14–23.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98. Tampere 1998.

Tampereen kaupungin digitaalinen arkisto, rakennuslupapiirustukset.

• Raili & Reima Pietilä Arkkitehdit 1982 ja 1992.

• Marko Suutarla / Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen 2015.

Vanhat kartat -sivusto. Saatavilla [4.9.2023] https://vanhatkartat.fi

Wacklin, Matti. (2011) Kaikkien sielujen apteekki. Tampereen kaupunginkirjasto 150 vuotta. Tampere: Tampereen kaupunginkirjasto – Pirkanmaan maakuntakirjasto.

Hannu, Pirjo. Tietopalvelusihteeri. Kohdekäynti 19.7.2023.