Vanha huvilamiljöö, joka on 1960-luvulta alkaen saanut leirikeskuksen piirteitä; pihapiiriin on rakennettu mmm. majoitus- ja ruokalatilat. Rannassa on vanha rantasauna.

Arkkitehtonisesti monimuotoinen ja pohjakaavaltaan vapaa päärakennus omaa alueelle tyypillisiä huvila-arkkitehtuurin piirteitä; mm. kattoikkunoiden, parvekkeiden ja kuistien muodossa. Nykyasunsa rakennus on saanut oletettettavasti 1920-luvulla, mutta rakennuksen sisällä on olemassa vanha, alkuperäinen hirsirunko, joka on vanhempi ja ollut punamullattu. Rakennus avautuu kolmeen eri suuntaan, siinä on kaksi oikeaa parveketta ja kaksi valeparveketta jonne ei ole käyntiä. Päädyissä on auringonnousua mukailevat koristeaiheet. Rakennuksessa on kylmä lasikuisti ja pitkä avokuisti.

Julkisivut ovat pääkerroksessa vaakaponttilautaa, vinttikerros pystyponttia. Saumapeltikatto on uudehko. Rakennus lepää järven puolella korkeiden kivipaasien varassa, kaakkoispuoli on perustettu kohtalaisen matalalle suoraan kallion päälle nurkkakivien varaan. Vuorausta jäsentävät vaaka- ja pystylistat.

Varatuomari Carl Aejmaelus oli ostanut Ala-Paavolasta toistakymmenta hehtaaria käsittävän rantapalstan. Paikka oli aikaisemmin saaressa, jonka kautta kulki teiskolainen talvitie. Salmi oli sittemmin täyetty tietä varten.

Tilalle rakennettiin perimätiedon mukaan vuoden 1922 paikkeilla suuri puuhuvila, mutta tehdyn tarkastuksen perusteella sekä rakennuksen arkkitehtonisten piirteiden johdosta voidaan todeta, että vanhin hirsirakenteiden osa on vanhempi ja ollut aikanaan hirsipinnalla ja punamullattu. Monimuotoinen arkkitehtuuri viittaa yleisestikin ottaen jugendin aikakauteen ja tai sen jälkeiseen myöhäsijugendiin 1910-luvulle.

Aejmaelus myi huvilan ja osan tilasta vuoden 1950 vaiheilla. Tampereen Keuhkovammayhdistys ry omisti sitä vuosina 1960-2005. Sinä aikana tilalle rakennettiin uusi rantasauna ja ruokalarakennus.

Tampereen Aitolahden ja Teiskon rakennuskulttuuri, Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen 2008.