212311

Messukylä

Kylätontin ääripisteet (YKJ) 1600-luvun kartan asemoinnin perusteella.

+/- 20 m

Noin 300 m (WSW-ENE) x 90-170 m.

Historiallinen kartta-analyysi (1600-luvun kartan asemointi, tarkkuus noin +/- 20 m).

Kohde sijaitsee Tampereen Turtolan kaupunginosassa, noin 3,5 km pitkän, WNW-ESE-suuntaisen, kahden samansuuntaisen ojan välissä kulkevan harjun keskiosassa, sen pohjoisreunalla, Iidesjärven rannasta 0,7 km SE, Messukylän kirkosta 0,7 km SW, Messukylän keskiaikaisesta kivikirkosta 0,6 km SSW. Harjun N-puoleisessa kosteassa notkossa oleva Mutaoja laskee WNW-suuntaan, Iidesjärveen. Harjun S-puoleinen Vihioja virtaa Haiharan Isolammesta Pyhäjärveen.

Välittömästi kylätontin W-puolella kulkee NW-SE-suuntainen Hervannan valtaväylä. Kylätontin NE-osan kautta kulkee W-N-suuntainen Sotilaankatu, jonka kohdalla ja N-puolella maasto laskee melko jyrkästi pohjoiseen. Kylätontin SW-osassa on 3-4 m korkea mäki, muuten alue on melko tasaista.

Messukylä ("Messakyla", "Messukyle", "Messoby" tai "Messuby") mainitaan arkistolähteissä vuodesta 1439 alkaen. Vanhimman maakirjan mukaan (1540) siihen kuului 26 taloa (Suvanto 2001: 564). Kylän päätontti eli kyläkeskus on paikannettu Olof Mörtin v. 1693 laatiman kartan perusteella, jonka mukaan kyseisellä tonttimalla sijaitsi 15 taloa. Noin 200 m etelään sijaitsi toinen, pienempi tonttimaa, jolla oli 1600-luvun lopussa kolme taloa (Mört 1693; Suvanto 1988: 206). Suvannon (1988: 206-207) mukaan kylä on sijainnut samalla paikalla jo keskiajalla.

ADEL 2011:

Kylätontti on pääosin autioitunut. Sen SW-osassa sijaitsee kuitenkin yhä yksi kylän kantatiloista, Penttilä (tontti nro 837-53-5415-12). Sen NW-puolella, kylätontin W-reunalla on kolme pienialaista pientalotonttia. Näiden talojen itäpuolella, Penttilän pihapiirin N-puolella on mäntyvaltaista metsää kasvava mäki. Sen itäpuolella oleva alue, kylätontin keskiosa, johon v. 2011 tarkastus kohdistui, on yhtä pientä ulkorakennusta lukuunottamatta rakentamatonta ja melko tasaista (tontin 12 itäreuna sekä tontit nro 18 ja 19). Tontilla 19 sijaitsee puutarhamyymälä kasvihuoneineen. Kylätontin SE-osassa, Säälänkadun itä- ja Sotilaankadun eteläpuolella on rakentamatonta viheraluetta (heinikkoa, lehtipuita). Tonttien 12 ja 18 N-puolella kulkee W-E-suuntaisesti Kokinmäenkatu, joka liittyy idässä Säälänkatuun. Kokinmäenkadun linjaus noudattaa jo v. 1693 kartassa olevaa tielinjaa. Säälänkatu liittyy pohjoisessa Sotilaankatuun. Viimeksi mainitun ja Kokinmäenkadun välissä on viheralue, jonka kautta kulkee samansuuntainen kevyen liikenteen väylä. Kylätontin NE-osaan on rakennettu useita moderneja, 2-kerroksisia asuinrakennuksia. Alueen NE-kulmassa on kuitenkin myös rakentamatonta aluetta jonkin verran (tontin 837-53-5428-3 eteläosa).

Kylätontin keskiosassa oleva tontti 837-53-5415-18 (os. Kokinmäenkatu 1) on 1950-luvun peruskartan ja ilmakuvan perusteella ollut rakentamaton viimeistään 1950-luvulta lähtien. Ainakin osa alueesta on merkitty autioituneeksi jo v. 1693 karttaan (tontti nro 56). Messukylässä oli siihen aikaan jo neljä autioitunutta talotonttia (Suvanto 1988: 207). Vuoden 1946 ilmakuvassa nykyisen tontin 837-53-5415-18 NE-osassa näkyy yksi rakennus, joka todennäköisesti kuului pääosin tontin NE-puolella sijainneeseen tilakeskukseen. V. 1956 ilmakuvassa ko. rakennuksen kohdalla ja sen S-puolella on rakentamatonta joutomaata, muuten alue on peltoa. 1950-luvun peruskartassa koko tontti on peltoa. Viime vuosina tontilla nro 18 on varastoitu multaa.

Kesällä 2011 tontilla 837-53-5415-18 oli aloitettu rakennustyöt. Tarkastushetkellä 9.8.2011 suurin osa tontista oli n. 0,5 m sorakerroksen peitossa. Tontin pohjoisreunaan oli tehty n. 1 m syvä kaivanto, johon rakennettu n. 30 m (W-E) x 10 m kokoisen rakennuksen betoniperustukset. Tontin NE- ja SE-kulmiin oli kaivettu kaksi syvää ja laaja-alaista kuoppaa vesihuoltoliittymiä varten. Hankkeen suunnittelijan ja urakoitsijan mukaan koko alueelta oli lisäksi kuorittu multaa. Tontin W-reunalla oli tarkastushetkellä suurikokoisia multakasoja.

Havaintoja kiinteästä muinaisjäännöksestä tehtiin ko. perustuskaivannon etelä- ja itäreunassa sekä tontin SE-kulmassa. Kaivannon profiileissa todettiin täyttösoran alla n. 40-50 cm paksu ruskeanharmaa, savipitoinen (paikoin hiekansekainen) multakerros, joka sisältää melko runsaasti historiallisen ajan asuinpaikkalöytöjä: tiiltä, palanutta savea, luuta, lasia, punasavikeramiikkaa, fajanssia, hiiltä, lahonnutta puuta. Lisäksi monin paikoin näkyi nokimaaläikkiä ja palaneita kiviä. Selkein rakenne – tulisijan jäännös (kiukaan pohja?) havaittiin kaivannon S-profiilissa, n. 10-15 m kaivannon SE-kulmasta W. Rakenne koostui palaneista kivistä, joiden väleissä oli nokimaata ja palanutta savea. Kulttuurikerroksen alla todettiin vaaleanharmaa/kellertävä pohjasavi tai -hiesu. Tontin SE-kulmassa olevan kuopan NW-seinässä todettiin noin metrin matkalla n. 10-20 cm paksu palomaa- ja hiilikerros. Multakasoissa tontin W-reunalla ja niiden lähiympäristössä myös näkyi historiallisen ajan asuinpaikkalöytöjä.

RANINEN 2016:

Paikalla suoritettu pelastuskaivaus 2011 (Poutiainen & Rostedt), jossa tutkittu yllä mainittuun rakennustyöhön liittyvä osa kylätontista.

Kylätontin autioitunutta osaa on kohdeltava kiinteänä muinaisjäännöksenä. Kyseessä on kylätontin länsiosassa sijaitseva 0,4 hehtaarin laajuinen alue. W- S ja E-suunnissa alueen reunoissa on noin 18 metrin leveydeltä nurmikkoa, muuten alue on heinittynyttä vanhaa peltoa. Aluetta reunustaa pohjoisessa Sotilaankadun eteläpuolisen kevyen liikenteen väylä viereinen tieoja, jonka reunoissa ei lokakuussa 2016 havaittu mitään arkeologisesti huomionarvoista.

Kiinteän muinaisjäännösalueen alueen koordinaatit ovat:

P1: 6 820 108 P2: 6 820 186

I1: 331 595 I2: 331 669

keskikoordinaatti P 6 820 147 I 331 632

Kiinteän muinaisjäännösalueen NW-kulmassa lähellä Sotilaankatua on maapenger ja sen päällä kiinteä mainosteline.

Muilta osin kylätonttia on kohdeltava muuna kulttuuriperintökohteena, pois lukien rakentamisen selvästi tuhoamat tai jo tutkitut osat (ks karttaote).

Vuoden 2019 kaivaukset:

Museoviraston koekaivausryhmä suoritti arkeologisen kaivauksen Tampereen Turtolan Messukylän historiallisen ajan kylätontilla. Syksyllä 2018 suoritetussa koekaivauksessa havaittiin, että tulevan konehallin kohdalla on paikoin säilynyt kulttuurikerrosta, joten Pirkanmaan maakuntamuseo edellytti alueen tutkimista ennen rakentamista. Kevään 2019 kaivauksissa konehallin alalta kuorittiin pois alueelle aiemmin kasatut täyttömaat ja alkuperäinen peltokerros. Peltokerroksen alla todettiin kaksi talonpaikkaa, kivetty kellari, useita kuoppajäännöksiä, kiveys, nokimaa-alue, sekä 1900-luvun liiterirakennuksen pohja. Uuniin liittyvästä puurakenteesta tehty radiohiiliajoitus osuu vuosien 1390-1450 AD välille. Esineistön osalta talonpohjan yhteydestä löydettiin liitupiipun katkelmia, punasavikeramiikan paloja, tuluspiitä ja kannus. Löytömateriaali ajoittunee 1600-1700-luvuille

2011:

Autioituneelta/rakentamattomalta osalta: luokka 2. Historiallisen kartta-aineiston perusteella paikannettu, osittain tuhoutunut kylätontti, joka mainitaan 1500-luvun maakirjoissa. Kohteen tarkempi rajaus, vanhimpien kulttuurikerrosten tai rakenteiden sijainnin ja säilyneisyyden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia (inventointia ja koekaivauksia).

Edelleen asuinkäytössä olevilta osin: muu kulttuuriperintökohde, jonka alueella todennäköisesti sijaitsee MML:n suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Niiden paikantaminen, arvon selvittäminen sekä kylätontin tarkempi rajaus ja säilyneisyyden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia (inventointia ja koekaivauksia).

Tuhoutuneilta osin (ainkain Sotilaankadun ja Säälänkadun kohdalla sekä moderni asuinalue Sotilaankadun N-puolella): luokka 3.

2016:

Karttaotteessa rajattu autioitunut ja tuhoutuneiksi arvioidut tai tutkitut osat.

Huringin pelto, rautakautinen irtolöytöpaikka, n. 550 m NW

Messukylän toinen, pienempi tonttimaa n. 200 m S.

Penttilä, rautakautinen irtolöytöpaikka Huringin pellon vieressä

Sotilaankatu, rautakautinen irtolöytöpaikka kylätontista itääm.

Muotiala, rautakautinen irtolöytöpaikka Vihiojan varrella kylätontista etelään

Turtolan makasiini, kylään liittyvä kalliohakkauspaikka 1800-luvulta.

KM 38860, diar. 8.9.2011