sosiaalihistoria
sotahistoria
taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Puisto on toiminut alueen ihmisten tapaamispaikkana 1900-luvun alusta asti. Nykyisenkaltainen puisto ja lasten leikkipaikka ovat 1950-luvulta. Puisto on myös matkailijoiden suosima näköalapaikka.

Puistossa on säilynyt jäänteitä venäläisten rakentamista 1. maailmansodan aikaisista puolustusvarustuksista, jotka ovat lain suojaamia muinaisjäännöksiä. Ks. Pispalan arkeologinen inventointi 2008. Lisäksi puistossa on Merja Vainion 1982 suunnittelema mustasta graniitista valmistettu vuoden 1918 sodan muistomerkki.

Puistossa on vuodesta 1906 aina 1960-luvulle saakka sijainnut Pispalan vesiosuuskunnan vesisäiliö ja pumppuasema.

Tiiviisti rakennetun Pispalanharjun korkeimmalla kohdalla, Pispalanharjun ja Provastinkatujen välissä sijaitsevalla avoimella puistoalueella on suuri maisemallinen merkitys lähiympäristönsä katumaisemissa ja laajemminkin harjun kaukomaisemassa. Puisto on merkittävä näköalapaikka, josta aukeaa upeat näkymät Pispalan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja järvimaisemiin sekä Näsi- että Pyhäjärvelle.

Kohde sijaitsee Pispalanharjun ja Provastinkadun välissä, Pispalanharjun korkeimmalla kohdalla, josta on esteettömät näkymät sekä Näsi- että Pyhäjärvelle. Kohde on julkinen puisto ja leikkikenttä.

Ylä-Pispalan ainoa hoidettu puisto on Pyykkimettä -nimellä tunnettu leikkipuisto ja yleinen puistoalue Pispalanharjun varressa, harjun korkeimmalla ja komeimmalla paikalla, josta on esteetön näkymä sekä Näsi- että Pyhäjärvelle. Alueella on sijainnut 1960-luvulle asti Pispalan vesiosuuskunnan vesisäiliö, mistä johtuen puistosta käytetään toisinaan myös nimitystä Vesisäiliönmäki. Pyykkimettässä on myös säilynyt venäläisten rakentamia ensimmäisen maailmansodan puolustusvarustuksia.

Syy puiston säilymiseen rakentamattomana ei selvinnyt 2008 rakennusinventoinnin puitteissa. Erään teorian mukaan alue olisi muodostunut puistomaiseksi kokoontumispaikaksi varsin varhaisessa vaiheessa ja siksi jäänyt rakentamatta. Toinen teoria liittyy maanomistussuhteisiin ja kolmannen teorian mukaan puisto olisi koettu maisemansa vuoksi niin arvokkaaksi, jopa "pyhäksi paikaksi", ettei kenenkään sopinut rakentaa siihen.

Nykyisin puistossa on hiekkalaatikko, keinut, puinen leikkiauto sekä puisia penkkejä. Lisäksi puistossa sijaitsee Merja Vainion 1982 suunnittelema mustasta graniitista valmistettu linjakas vuoden 1918 muistomerkki.

Pyykkimettän ympäristössä on pääasiassa vanhaa peruskorjattua rakennuskantaa.

Pyykkimettän puistossa kasvaa pääasiassa mäntyjä, mutta myös muutamia koivuja ja pensaita. Polkuja on päällystetty liuskekivillä. Puistossa on jäljellä vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä, jotka kertovat alueen luonteesta ja kasvillisuudesta ennen asuinalueen syntyä. Puuston säilyminen tulisi turvata myös tulevaisuudessa.

Pihapiirin kokonaisuus tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Alueen käyttötarkoituksen, julkinen puisto, säilyminen.

Puiston säilyminen rakentamattomana.

Puiston ilmeen, rakenteiden, pintojen ja kasvillisuuden säilyminen perinteisenä.

Harjumaiseman alkuperäistä kasvillisuutta edustavien kilpikaarnaisten mäntyjen säilyminen.

Provastinkadun katumaisemalle olennaisten lounaisosan tukimuurien säilyminen.

Puistosta avautuvien Näsi- ja Pyhäjärven järvimaisemien säilyminen.

Puiston aseman säilyminen lähiympäristönsä katumaisemissa sekä kaukomaisemissa.

Kristiina Harjula, Unelma Pispalasta, 1992.

Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja Maanmittauslaitos.

Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Pitkään Pispalassa asuneet henkilöt, 16.4.2008