Maastomittaus (GPS)

Iharinjoki virtasi ennen Pälkänevedestä Längelmäveteen, mutta Kostianvirran puhjettua 1604 Pälkäneveden pinta laski ja Iharinjoen virta kääntyi. Sen seurauksena Sarsankoski ja sen myllyt kuivuivat ja Iharissa ollut puinen silta tuli käyttökelvottomaksi. Siksi Ihariin rakennettiin pato. Entisen kahden myllyn lisäksi jokeen rakennettiin neljä myllyä. Myllyjenpaikka oli ahdas. Iharin myllyissä jauhatti viljansa suurin osa Längelmäveden seudun väestöstä vielä 1800-luvulla. Kaivannon kanavan murruttua vuonna 1830 koko Iharinkoski kuivui. Iharinjoki kaivettiin auki uudelleen nykyisen maantiesillan kohdalta vuonna 2014.

Iharinjoen pohjoisrannalle, Pohjalahdentien itäpuolelle,tien ja joen väliselle pienelle kannakselle on pystytetty suurista kivistä ja kahdesta myllynkivestä muistomerkki paikalla olleille myllyille. Muistomerkin ympäristössä, sen molemmilla puolilla on mahdollisesti myllyjen kivijalkojen jäänteitä, alle metrin kokoisista luonnonkivistä muodostuvia neliskulmaisia kiveyksiä. Iharin vanha, 1800-luvulta peräisin oleva myllyntorppa on paikallaan Pohjanlahdentien länsipuolella. Yksi myllynkivi on asetettu sillan rummun päälle. Tien länsipuolella, gallerian ja myllytuvan välissä ja takana, näkyy selvästi vanhan joenuoman penger. Penkereen ja saunan välissä, saunan takana on suurehkoa kasattua kivikkoa, mikä voi liittyä paikalla olleen padon tai sillan rakenteisiin. (Kivikon sijainti: N: 6811358, E: 353344)