skramasaksin löytöpaikka

Kangasalan Heponiemen lounaisosissa sijaitsevan Tuomaalanniemen läheltä, kiinteistön 211-406-4-95 (Rapukivi) alueelta oli löydetty väkipuukko ja kilvenkupura metallinilmaisimella tammikuussa 2020. Kilvenkupura oli jätetty asianmukaisesti paikalleen, ja löydöstä oli ilmoitettu Pirkanmaan maakuntamuseoon. Sen sijaan väkipuukko oli nostettu vetämällä esine maasta. Museoviraston koekaivausryhmä kävi toimeksi saaneena tekemässä esineiden löytöpaikalla pienimuotoisen arkeologisen kaivauksen syyskuussa 2020.

Tuomaalanniemestä löydettiin kaksi erillistä polttohautausta sekä hauta-antimina olleita esineitä. Molemmat metallinetsinnässä löydetyt esineet kuuluivat hautauksiin. Kilvenkupuran läheltä löydettiin palaneen luun lisäksi suuri väkipuukko, nuolenkärki sekä koruneulan katkelma. Lisäksi väkipuukon vierestä löydettiin puukon tupen heloja. Esineiden alla ja vieressä oli runsaasti palanutta ihmisluuta. Osteologisen analyysin perusteella on mahdollista, että haudassa olisi kaksi eri-ikäistä vainajaa, mutta todennäköisesti kuitenkin vain yksi aikuinen.

Metallinetsinnässä nostetun häränsilmäkoristeisen väkipuukon löytöpaikalta löydettiin selvärajainen palokuoppahauta, jossa oli runsaasti palaneita luita. Osteologisen analyysin perusteella paikalle on haudattu noin 18-20-vuotias mies. Hautakuopasta löydettiin pieni vyön solki, ristipäisen koruneulan katkelmia sekä rautaheloja. Haudan pohjalta otetusta maanäytteestä löydettiin kasvinjäänneanalyysissä hiiltyneitä pähkinäpensaan (Corylus avellana) pähkinän kuoria. Palokuoppahaudan läheltä löydettiin myös rautakaudelle ajoittuvia saviastian kappaleita. Molemmat palokuoppahaudat ajoittuvat radiohiilianalyysin mukaan vuoden 600 AD vaiheille.

Hautojen pohjoispuolelle tehdystä koekuopasta saatiin talteen runsaasti pieniä saviastian paloja. Lisäksi kilvenkupurahaudan eteläpuolelle tehdystä koekuopasta löytyi leveäteräinen sirppi. Noin 15 metriä länteen haudoista tehdyssä koekuopassa ei ollut lainkaan löytöjä. Tuomaalanniemen löytöpaikalla onkin näiden koekaivaustutkimusten perusteella aiemmin tuntematon merovingiaikainen polttokalmisto, josta ei näy merkkejä maan pinnalle.

Kalmistoalue näyttää rajoittuvan peltosaarekkeen itäosaan, noin 15 x 25 laajuiselle alueelle, mutta vuoden 2020 koekaivaustutkimusten aikana kalmistoalueen laajuus voitiin selvittää vain suuntaa antavasti. Paikalla olisi tarpeellista tehdä täydentäviä tutkimuksia alueen tarkemman laajuuden selvittämiseksi.