Vuoden 2002 inventoinnissa todettiin paikan säilyneen ennallaan. Kohde on kaavoitettu rivitaloalueeksi ja kohteen rajat ja luonne pitäisi selvittää koekaivauksella.

Vuoden 2004 tarkastuksessa paikalle kaivettiin useita koekuoppia, ja todettiin, että entisellä pellolla sijainnut kiinteä muinaisjäännös on kokonaan tuhoutunut ilmeisesti jo pellon raivauksen yhteydessä. Vanhan pellon itäreunassa on kivikkoa, jonne on koottu kiviä röykkiöksi. Ilman tutkimuksia on vaikea päätellä, onko kyseessä hautaröykkiö vai peltoraunio. Kiveys jää suunnitellulle puistoalueelle.

Kohteelta on tehty metallinilmaisinlöytöjä (alakohteet A - C)lokakuussa 2014 (KM 40473: 1-12). Esineiden löytöpaikat sijaitsevat kohteesta noin 100 metriä itään ja noin 150-270 metriä kaakkoon. Löytäjän mukaan on myös mahdollista, että kalmistokiveystä on säilynyt kyntökerroksen alapuolella, erityisesti 15-20 cm syvyydestä. Em. kohteiden läheisyydestä saatu vuonna 2021 pellosta uusia metallinetsintälöytöjä, joista rautakautisia ainakin ruusukehela, kankiketjun nivel ja spiraalipäisen ketjunkannattimen katkelma (Ilppari ILM18653).

Museoviraston koekaivausryhmä teki syksyllä 2021 kohteella koetutkimukset Muinaisjäännösalueelle ja sen läheisyyteen tehtiin kaikkiaan 32 koekuoppaa. Koekuopista ei saatu havaintoja säilyneestä muinaisjäännöksestä ja muinaisjäännös voidaan koetutkimusten perusteella todeta tuhoutuneeksi. Kohteen status on muutettu löytöpaikaksi.

2022 inventoinnin aikana kohde oli ennallaan vuoden 2021 havaintoihin nähden. Peltoalueella kasvoi viljaa, eikä peltoalueen pintapoiminta ollut mahdollista.