Tampereen kaupunki ja Pirkkalan kunta suunnittelevat Pirkkala-Linnainmaa -raitiotien haaraa Pirkkalan Naistenmatkantien alueelle. Pirkanmaan maakuntamuseo on alueellisena vastuumuseona antanut lausunnot hankkeen seudullisesta yleissuunnitelmasta 28.5.2020 (diar. 261/2020) ja 23.6.2020 (diar. 336/2020), raitiotien hankesuunnitelmaluonnoksesta 1.2.2023 (diar. 988/2024) sekä Pirkkalan Naistenmatkantien katualueen muutoksen ja laajennuksen asemakaavan 278 osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja valmisteluaineistosta välillä Partola-Suuppa 17.5.2024 (diar. 355/2024).

Naistenmatkantien varrella, kevyen liikenteen väylän eteläreunassa, sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös Kirkkoveräjä (kivirakenteet, muinaisjäännöstunnus 604010017). Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §, 4 §). Raitiotiesuunnitelmassa kevyen liikenteen väylä ja sen eteläpuolinen luiska on suunniteltu siten, että ne tulisivat sijoittumaan Kirkkoveräjän kiinteän muinaisjäännöksen pohjoisosaan. Tästä syystä Pirkanmaan maakuntamuseo totesi lausunnossaan diar. 988/2023, että kiinteän muinaisjäännöksen huomioon ottaminen ja siihen kohdistuvien vaikutusten tarkempi arviointi edellyttävät kohteen tarkan pohjoisrajan selvittämistä arkeologisen tarkkuusinventoinnin menetelmin. Inventoinnissa alue tuli tutkia riittävän tihein koekuopin sekä kartoittaa lähinnä tietä olevat näkyvät rakenteet.

Heilu Oy teki huhti- ja toukokuussa 2024 arkeologisen tarkkuusinventoinnin Kirkkoveräjän kiinteän muinaisjäännöksen pohjoisosassa selvittäen muinaisjäännöksen säilyneisyyttä ja pohjoisrajan ulottuvuutta historiallisten karttojen analyysin sekä metallinilmaisimen, kairauksen ja koekuopituksen avulla. Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu tarkkuusinventoinnin esiraportti täydennyksineen (15.5. ja 22.5.2024). Tutustuttuaan esiraporttiin ja saatuaan inventoinnin tekijältä 30.5.2024 radiohiiliajoitustuloksen raportin (Beta Analytic Testing Laboratory, C14-näyte koekuopasta C) alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Tarkkuusinventointi on riittävä selvitys hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Inventointituloksen perusteella tutkimuksessa ei todettu esihistoriallisia löytöjä. Tutkitulla alueella sijaitsee rakennekokonaisuus, jossa on säilynyt jäännösten osia ainakin 1800-luvulta. On mahdollista, että rakenteessa C (tulisijan jäännös) on tätä vanhempiakin osia. C14-ajoitukseen liittyy tässä tapauksessa epävarmuutta, ja lisäksi on otettava huomioon, että ajoitusnäyte on peräisin syvyyssuunnassa tulisijan jäännöksen keskiosasta eikä se siten kerro tulisijan perustamisajankohtaa. Tutkitulla alueella on myös em. tulisijaan liittyvä rakennuksen perustus sekä yksi tarkemmin ajoittamaton röykkiö ja yksi nuorempana pidettävä rakenne. Kohteesta ei ole säilynyt merkintöjä historiallisissa kartoissa, mikä korostaa arkeologisten jatkotutkimusten merkitystä rakenteiden alkuperän ja paikan historian selvittämisessä.

Museoviraston Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaan (https://akp.nba.fi/) mukaan vähintään 100 vuotta vanhat kiukaat ja uunit ovat muinaismuistolailla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tarkkuusinventoinnin tuloksen perusteella Kirkkoveräjän kiinteän muinaisjäännöksen rajausta on sen pohjoisosassa tarkistettu. Muutettu kiinteän muinaisjäännöksen ja suoja-alueen rajaus on merkitty lausunnon liitekarttaan.

Inventoinnin tulosten perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että raitiotiehankkeen Pirkkalan ratahaaran suunnitelman toteuttaminen  inventoinnin tutkimusalueella tarkoittaisi kajoamista kiinteään muinaisjäännökseen. Ensisijaisesti kevyen liikenteen väylän ja luiskan sijaintia muinaisjäännöksen kohdalla tulee muuttaa siten, että muinaisjäännökseen ja suoja-alueeseen ei kohdistu sellaista muuttuvaa maankäyttöä, joka merkitsisi muinaismuistolain 1 §:ssä kiellettyä kajoamista.

Mikäli raitiotiehankkeen suunnitelmaa ei ole mahdollista muuttaa, on siitä neuvoteltava Museoviraston kanssa muinaismuistolain 13 §:n mukaisesti. Neuvottelussa on kuultava maanomistajaa. 

Neuvottelun järjestämiseksi hankkeen toteuttajan tulee olla yhteydessä Museovirastoon (intendentti Olli Soininen, olli.soininen@museovirasto.fi, p. 0295 33 6185). Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen voidaan myöntää lupa (kajoamislupa), jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa. Kajoamislupamenettelystä on säädetty ko. lain pykälissä 11 ja 11a-d. Jos kohteelle myönnettäisiin kajoamislupa, tulisi se kuitenkin tutkia riittävästi Museoviraston määräämällä tavalla ennen hankkeen toteuttamista.

Tampereen kaupunki ja Pirkkalan kunta suunnittelevat Pirkkala-Linnainmaa -raitiotien haaraa Pirkkalan Naistenmatkantien alueelle. Pirkanmaan maakuntamuseo on alueellisena vastuumuseona antanut lausunnot hankkeen seudullisesta yleissuunnitelmasta 28.5.2020 (diar. 261/2020) ja 23.6.2020 (diar. 336/2020), raitiotien hankesuunnitelmaluonnoksesta 1.2.2023 (diar. 988/2024) sekä Pirkkalan Naistenmatkantien katualueen muutoksen ja laajennuksen asemakaavan 278 osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja valmisteluaineistosta välillä Partola-Suuppa 17.5.2024 (diar. 355/2024).

Naistenmatkantien varrella, kevyen liikenteen väylän eteläreunassa, sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös Kirkkoveräjä (kivirakenteet, muinaisjäännöstunnus 604010017). Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §, 4 §). Raitiotiesuunnitelmassa kevyen liikenteen väylä ja sen eteläpuolinen luiska on suunniteltu siten, että ne tulisivat sijoittumaan Kirkkoveräjän kiinteän muinaisjäännöksen pohjoisosaan. Tästä syystä Pirkanmaan maakuntamuseo totesi lausunnossaan diar. 988/2023, että kiinteän muinaisjäännöksen huomioon ottaminen ja siihen kohdistuvien vaikutusten tarkempi arviointi edellyttävät kohteen tarkan pohjoisrajan selvittämistä arkeologisen tarkkuusinventoinnin menetelmin. Inventoinnissa alue tuli tutkia riittävän tihein koekuopin sekä kartoittaa lähinnä tietä olevat näkyvät rakenteet.

Heilu Oy teki huhti- ja toukokuussa 2024 arkeologisen tarkkuusinventoinnin Kirkkoveräjän kiinteän muinaisjäännöksen pohjoisosassa selvittäen muinaisjäännöksen säilyneisyyttä ja pohjoisrajan ulottuvuutta historiallisten karttojen analyysin sekä metallinilmaisimen, kairauksen ja koekuopituksen avulla. Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu tarkkuusinventoinnin esiraportti täydennyksineen (15.5. ja 22.5.2024). Tutustuttuaan esiraporttiin ja saatuaan inventoinnin tekijältä 30.5.2024 radiohiiliajoitustuloksen raportin (Beta Analytic Testing Laboratory, C14-näyte koekuopasta C) alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Tarkkuusinventointi on riittävä selvitys hankkeen vaikutusten arvioimiseksi. Inventointituloksen perusteella tutkimuksessa ei todettu esihistoriallisia löytöjä. Tutkitulla alueella sijaitsee rakennekokonaisuus, jossa on säilynyt jäännösten osia ainakin 1800-luvulta. On mahdollista, että rakenteessa C (tulisijan jäännös) on tätä vanhempiakin osia. C14-ajoitukseen liittyy tässä tapauksessa epävarmuutta, ja lisäksi on otettava huomioon, että ajoitusnäyte on peräisin syvyyssuunnassa tulisijan jäännöksen keskiosasta eikä se siten kerro tulisijan perustamisajankohtaa. Tutkitulla alueella on myös em. tulisijaan liittyvä rakennuksen perustus sekä yksi tarkemmin ajoittamaton röykkiö ja yksi nuorempana pidettävä rakenne. Kohteesta ei ole säilynyt merkintöjä historiallisissa kartoissa, mikä korostaa arkeologisten jatkotutkimusten merkitystä rakenteiden alkuperän ja paikan historian selvittämisessä.

Museoviraston Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaan (https://akp.nba.fi/) mukaan vähintään 100 vuotta vanhat kiukaat ja uunit ovat muinaismuistolailla rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tarkkuusinventoinnin tuloksen perusteella Kirkkoveräjän kiinteän muinaisjäännöksen rajausta on sen pohjoisosassa tarkistettu. Muutettu kiinteän muinaisjäännöksen ja suoja-alueen rajaus on merkitty lausunnon liitekarttaan.

Inventoinnin tulosten perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että raitiotiehankkeen Pirkkalan ratahaaran suunnitelman toteuttaminen  inventoinnin tutkimusalueella tarkoittaisi kajoamista kiinteään muinaisjäännökseen. Ensisijaisesti kevyen liikenteen väylän ja luiskan sijaintia muinaisjäännöksen kohdalla tulee muuttaa siten, että muinaisjäännökseen ja suoja-alueeseen ei kohdistu sellaista muuttuvaa maankäyttöä, joka merkitsisi muinaismuistolain 1 §:ssä kiellettyä kajoamista.

Mikäli raitiotiehankkeen suunnitelmaa ei ole mahdollista muuttaa, on siitä neuvoteltava Museoviraston kanssa muinaismuistolain 13 §:n mukaisesti. Neuvottelussa on kuultava maanomistajaa. 

Neuvottelun järjestämiseksi hankkeen toteuttajan tulee olla yhteydessä Museovirastoon (intendentti Olli Soininen, olli.soininen@museovirasto.fi, p. 0295 33 6185). Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen voidaan myöntää lupa (kajoamislupa), jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa. Kajoamislupamenettelystä on säädetty ko. lain pykälissä 11 ja 11a-d. Jos kohteelle myönnettäisiin kajoamislupa, tulisi se kuitenkin tutkia riittävästi Museoviraston määräämällä tavalla ennen hankkeen toteuttamista.