Pirkanmaan maakuntamuseolle on pyynnöstä toimitettu 26.11.2014 tietoja Sastamalan Kiikan entisen pappilan alueeseen liittyvistä maankäyttösuunnitelmista. Samassa yhteydessä maakuntamuseota on informoitu asuinrakennuksen vireillä olevista korjaussuunnitelmista. Tämän johdosta olette tiedustelleet maakuntamuseolta rakennukseen ja sen pihapiiriin liittyvistä kulttuuriympäristön arvoista.

Entinen pappilarakennus sijaitsee alueella, johon liittyvät valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen säilyttämistä koskevat valtakunnalliset tavoitteet. Ne painottavat ko. alueiden kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämistä. Merkittävät maankäyttöhankkeet ja joissakin tapauksessa suuremmat rakennuksia koskevat muutoshankkeet saattavat olla sellaisia, joita kulttuuriympäristön suojeluviranomaisen on tarpeen arvioida tästä näkökulmasta. Museolle annettujen tietojen perusteella Kiikan entisen pappilarakennuksen nyt vireillä olevat korjaussuunnitelmat eivät ole sellaisia.

Seurakunnan omistamalla kiinteistöllä 790-521-2-3 (Pappila) sijaitsee Riihimäki-niminen kiinteä muinaisjäännös (mj.rek.nro 988010004). Kyseessä on rautakautinen kalmisto, joka on tullut tietoon 1890-luvulla. Paikalta on löydetty myös merkkejä asuinpaikasta ja läheisyydessä on sijainnut lisäksi Kiikan keskiaikaan palautuva kylätontti. Kiinteää muinaisjäännöstä on tutkittu arkeologisin kaivauksin 1980-luvulla ja kohde on tarkastettu arkeologisissa inventoinneissa, viimeksi vuonna 2004 silloisen Äetsän kunnan osayleiskaavahankkeen yhteydessä. Kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen kaivaminen, peittäminen ja muu siihen kajoaminen muinaismuistolain vastaisella tavalla on kielletty (MML 1 §, 4 §).

Vaikka Riihimäen kalmistoa on tutkittu kaivauksin, kiinteä muinaisjäännös on suureksi osaksi tarkemmin rajaamaton eikä sen tarkkoja maanalaisia rajoja ja säilyneisyyttä tunneta. Esimerkiksi aiemmasta pappilan pihapiirin muokkauksesta huolimatta alueella saattaa olla maanalaista ehjää kiinteää muinaisjäännöstä nykyistä laajemmin. Riihimäen muinaisjäännösalueen tiedossa oleva rajaus on merkitty liitteenä olevaan karttaan (ote valtakunnallisesta muinaisjäännösrekisteristä).

Muinaismuistolaissa ei ole säädetty valtiolle velvollisuutta ilmoittaa kiinteästä muinaisjäännöksestä kiinteistön omistajalle. Museovirasto on resurssiensa mukaan kuitenkin lähettänyt rauhoitusta koskevia ilmoituksia omistajille. Pirkanmaan maakuntamuseo selvittää vielä erikseen, onko tällaista ilmoitusta aikoinaan lähetetty seurakunnalle. Vaikka ilmoitusta ei olisi annettu, muinaismuistolain 1 § velvoittaa aina omistajaa, maankäyttäjiä ja kaikkia muita toimijoita. Lisäksi laissa on säädetty, että yleisessä työhankkeessa hankkeen toteuttajan tulee hyvissä ajoin ottaa selko siitä, saattaako hanke tulla koskemaan kiinteää muinaisjäännöstä (13 §). Kulttuuriympäristön suojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu arvioida mm., edellyttääkö hanke arkeologisia selvityksiä kiinteän muinaisjäännöksen johdosta.

Muinaismuistolailla rauhoitetut kohteet voivat vaihtaa omistajaa esimerkiksi kiinteistökaupassa. Tieto muinaisjäännöksestä ja laissa säädetystä rauhoituksesta on syytä kertoa uudelle omistajalle, joka saa tarvittaessa tarkempia tietoja kulttuuriympäristön arvoista ja vaikutuksesta Pirkanmaan maakuntamuseosta.

Kiikan entisen pappilan rakennus ja kiinteä muinaisjäännös on merkitty kahteen eri asemakaavaan: SM-aluetta koskeva kaava on vahvistettu vuonna 1999 ja pappilarakennuksen asemakaava on hyväksytty vuonna 1991. Kiinteän muinaisjäännöksen rajauksen osalta kaavojen tiedot eivät ole enää kokonaisuudessaan ajan tasalla (ks. liitekartta).

Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu pappilarakennuksen sadevesiviemäröintiä koskevat suunnitelmat. Edellä kerrottuun viitaten maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen perustusten vieressä putket voi kaivaa maahan suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi on tarkoitus kaivaa poistoputki rakennuksesta Kokemäenjoen rantaan. Suunnitelmapiirustuksen perusteella putkilinja sijoittuisi muinaisjäännösalueen reunaan. Maakuntamuseolle tulee vielä toimittaa tieto siitä, voidaanko poistoputki kaivaa paikalle aiemmin (n. v. 2005?) rakennetun vesihuoltoputken päälle ja onko aiemman putken paikasta käytettävissä tarkkaa tietoa. Mikäli uusi poistoputki kaivettaisiin vesihuoltoputken viereen, kaivutyöt tulee tehdä arkeologin valvonnassa. Museo selvittää erikseen aiemman vesihuoltoputken kaivamista.

Valvonnan tarkoitus on tarkentaa muinaisjäännöksestä käytettävissä olevaa alustavaa tietoa. Arkeologi havainnoi maakerroksia ja tarvittaessa dokumentoi löytöjä. Valvontaa edellyttävät kaivutyöt tulee tehdä lumettomana ja roudattomana ajankohtana luotettavan havainnoinnin varmistamiseksi. Mikäli valvonnassa löytyy kiinteää muinaisjäännöstä, työt pysäytetään tarvittavia jatkotoimenpiteitä varten (MML 14 §). Yleisessä ja suurehkossa yksityisessä työhankkeessa arkeologisista valvontakustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja (MML 15 §). Yksityisten kiinteistönomistajien pienissä työhankkeissa tutkimuksia tekee ensisijaisesti Museovirasto valtion rahoituksella. Kiinteistön omistajan tulee ottaa suoraan yhteyttä Museoviraston koekaivausryhmään sen ohjelmasta ja aikataulusta. Pirkanmaan maakuntamuseosta saa tarkempia ohjeita asian hoitamista varten. Arkeologisissa tutkimuksissa tulee noudattaa Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita. Lisätietoja arkeologisten tutkimusten tilaamisesta ja tekijöistä saa Museoviraston internet-sivuilta ja Pirkanmaan maakuntamuseosta.

Mikäli muinaisjäännösalueen välittömään läheisyyteen suunnitellaan muita maapohjaan kohdistuvia toimia, suunnitelmat tulee hyvissä ajoin lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten. Muinaisjäännöksen rajauksen aluetta koskee rauhoitus. Merkittävistä pihapiiriä koskevista muutossuunnitelmista on niin ikään syytä olla etukäteen yhteydessä maakunta-museoon.