Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Sastamalan Karkun taajamaan, osoitteeseen Lestitehtaantie 31 sijoittuvasta hankkeesta, jonka tarkoitus on vanhan rasitetienlinjan ottaminen uudelleen käyttöön ja rakentaminen liikennöitävään kuntoon. Rasitetien likimääräisen sijainnin on paikantanut Sastamalan kaupungingeodeetti, joka toteaa, että paikassa on asiakirjojen mukaan 4 m leveä rasitetie. Likimääräisen paikannuksen mukaan tielinja tulisi tontille 790-434-3-66 (Väinölä) länsipuolelta, Hörssintieltä Sastamalan kaupungin omistaman tilan 790-434-3-3 (Karkkula) peltoalueen ja pellonreunan kautta. Maakuntamuseo toteaa hankkeesta seuraavaa.
Liikennekuntoon rakennettavaksi aiottu tielinja sijoittuu pääosin (n. 90 m matkalla) muinaismuistolain suojaaman kiinteän muinaisjäännöksen alueelle. Kyseessä on rautakautinen polttokenttäkalmisto ja asuinpaikka Louhilinna-Kotiranta (mj-rekisteritunnus 912010032). Rasitetien kohdalta ja sen välittömästä läheisyydestä on saatu useita muinaisjäännökseen liittyviä havaintoja sekä 1900-luvun alun että 1990-luvun tutkimuksissa.
Muinaismuistolain 1 §:n mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu lisäksi suoja-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 4 §). Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa Museovirastolta, jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa.
Hankkeen toteutusmahdollisuuksien arviointi muinaisjäännöksen näkökulmasta ja mahdollisen kajoamisluvan ehtojen (kuten tutkimustarpeen) määrittäminen edellyttävät rasitetien alueen tutkimista arkeologisin koekaivauksin muinaisjäännösalueen ja sen lähiympäristön osalta. Koekaivauksissa selvitetään kiinteän muinaisjäännöksen säilyneisyys, ja niiden tulosten perusteella maakuntamuseo arvioi mahdollisten jatkotutkimusten (esim. pelastuskaivausten tai arkeologisen valvonnan) tai suunnitelmamuutosten tarpeen. Pieniin yksityisiin työhankkeisiin liittyviä arkeologisia tutkimuksia tekee pääsääntöisesti Museoviraston koekaivausryhmä valtion rahoituksella. Mahdollisten koekaivausten järjestämisestä on neuvoteltava maakuntamuseon kanssa (tutkija Vadim Adel, s-posti vadim.adel@tampere.fi, puh. 0408004872). Tutkimusten suorittaminen edellyttää rasitetien rajojen tarkkaa paikantamista ja merkitsemistä maastoon, mukaan lukien tieojien ja luiskien vaatima alue.
Mikäli koekaivauksissa varmistuisi, että rasitetien kohdalla on säilynyt kiinteää muinaisjäännöstä, on maanomistajalla MML 11 §:n mukaan mahdollisuus hakea Museovirastolta kajoamislupaa muinaisjäännökseen. Jos kohteelle myönnettäisiin kajoamislupa, tulisi tielinjan kohdalla oleva muinaisjäännös kuitenkin tutkia kokonaan ennen rakentamista. Kajoamisluvan käsittelymaksu on 450 euroa; myös kielteinen lupapäätös on maksullinen.
Sastamalan kaupungingeodeetin mukaan toinen mahdollisuus uuden tieyhteyden tekemiseen olisi johtaa tie Väinölän tontilta koilliseen, Hörsinnokkaan johtavalle tielle. Tällöin tien rakentamisen tarve olisi vähäisempi (25 m tontin rajasta mitattuna). Maakuntamuseo pitää tärkeänä, että myös tätä vaihtoehtoa selvitetään. Kuitenkin myös sen arviointi arkeologian näkökulmasta vaatii maastotutkimuksia - koekaivauksia tai tarkkuusinventointia, johon sisältyy riittävästi koekuoppien ja -kairauksien tekemistä.
Rakennetun kulttuuriympäristön ja maiseman näkökulmasta vanhan, maisemasta kadonneen rasitetien linjaus sijoittuu nykyisellään kapean peltoalueen eteläpäähän, pienen peltomäen eteläreunalle. Rasitetie on liittynyt Louhilinna-nimiseen kiinteistöön, josta Väinölä on lohkottu v. 1984. Pelto ja lähialueet ovat laajalti valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä (RKY-2010, Karkun taajama). Alueeseen liittyvä kiintopiste, Karkun rautatieasema, jää välittömästi rasitetien länsipuolella olevan ratalinjan taakse. Maisemaa on kaventanut rautatien ja sahan rakentaminen 1900-luvun vaihteessa, taajamakauden rakentaminen sekä käytöstä jääneen tehdasalueen ja peltojen metsittyminen. Louhilinna kuului aikaisemmin sen lounaispuolella sijanneen Rakentaja Oy:n tehdasalueen rakennuksiin.
Maisemasta kadonnut tie on merkitty v. 1915 arkeologisen raportin karttaan ja v. 1961 Karkun rakennuskaavakarttaan 2 m leveänä peltoalueen läpi kulkevana, hieman mutkittelevana kulkureittinä. V. 1949 lohkomiskarttaan se on merkitty suorana rasitetienä pisteviivoin ja v. 1961 peruskarttaan (kartoitus 1958) peltotienä, joka päättyy pellolle kallioisen kumpareen länsipuolelle. Lausunnon pyytäjän mukaan Louhilinnan kiinteistöllä oli kulkuoikeus peltojen halki kulkevalla taloustiellä, joka oli lähinnä kulkukelpoinen polku. Nuoremmissa kartoissa em. tie ei esiinny, ja kulku Louhilinnan tontille näyttää tapahtuneen puunjalostustehtaan alueen kautta. Rasitetietä ympäröivä pieni pelto on osa Palvialan maakirjakylän rantapeltoja, jotka olivat aikaisemmin huomattavasti laajemmat.
Vaikka rakennettavan tien maisemallinen vaikutus on arvioitavissa vähäiseksi ja sen linjaus on liittynyt Louhilinnan kiinteistöön, katsoo maakuntamuseo, että tielinjan palauttaminen vanhaan, jo merkittävästi kaventuneeseen peltomaisemaan ei ole maisemahistoriallisesti suositeltavaa. Vanhojen peltoalueiden jakamista tielinjoilla olisi hyvä välttää. Sastamalan kaupunki on esittänyt tielle vaihtoehtoista reittiä, joka sijoittuisi kiinteistön koillispuolelle. Maakuntamuseo suosittaa tutkittavaksi tätä vaihtoehtoa.
Tien rakennussuunnitelma on lähetettävä Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Sastamalan Karkun taajamaan, osoitteeseen Lestitehtaantie 31 sijoittuvasta hankkeesta, jonka tarkoitus on vanhan rasitetienlinjan ottaminen uudelleen käyttöön ja rakentaminen liikennöitävään kuntoon. Rasitetien likimääräisen sijainnin on paikantanut Sastamalan kaupungingeodeetti, joka toteaa, että paikassa on asiakirjojen mukaan 4 m leveä rasitetie. Likimääräisen paikannuksen mukaan tielinja tulisi tontille 790-434-3-66 (Väinölä) länsipuolelta, Hörssintieltä Sastamalan kaupungin omistaman tilan 790-434-3-3 (Karkkula) peltoalueen ja pellonreunan kautta. Maakuntamuseo toteaa hankkeesta seuraavaa.
Liikennekuntoon rakennettavaksi aiottu tielinja sijoittuu pääosin (n. 90 m matkalla) muinaismuistolain suojaaman kiinteän muinaisjäännöksen alueelle. Kyseessä on rautakautinen polttokenttäkalmisto ja asuinpaikka Louhilinna-Kotiranta (mj-rekisteritunnus 912010032). Rasitetien kohdalta ja sen välittömästä läheisyydestä on saatu useita muinaisjäännökseen liittyviä havaintoja sekä 1900-luvun alun että 1990-luvun tutkimuksissa.
Muinaismuistolain 1 §:n mukaan kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty. Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu lisäksi suoja-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 4 §). Muinaismuistolain 11 §:n mukaan kiinteään muinaisjäännökseen kajoamiseen on mahdollista hakea lupaa Museovirastolta, jos muinaisjäännös tuottaa merkitykseensä nähden kohtuutonta haittaa.
Hankkeen toteutusmahdollisuuksien arviointi muinaisjäännöksen näkökulmasta ja mahdollisen kajoamisluvan ehtojen (kuten tutkimustarpeen) määrittäminen edellyttävät rasitetien alueen tutkimista arkeologisin koekaivauksin muinaisjäännösalueen ja sen lähiympäristön osalta. Koekaivauksissa selvitetään kiinteän muinaisjäännöksen säilyneisyys, ja niiden tulosten perusteella maakuntamuseo arvioi mahdollisten jatkotutkimusten (esim. pelastuskaivausten tai arkeologisen valvonnan) tai suunnitelmamuutosten tarpeen. Pieniin yksityisiin työhankkeisiin liittyviä arkeologisia tutkimuksia tekee pääsääntöisesti Museoviraston koekaivausryhmä valtion rahoituksella. Mahdollisten koekaivausten järjestämisestä on neuvoteltava maakuntamuseon kanssa (tutkija Vadim Adel, s-posti vadim.adel@tampere.fi, puh. 0408004872). Tutkimusten suorittaminen edellyttää rasitetien rajojen tarkkaa paikantamista ja merkitsemistä maastoon, mukaan lukien tieojien ja luiskien vaatima alue.
Mikäli koekaivauksissa varmistuisi, että rasitetien kohdalla on säilynyt kiinteää muinaisjäännöstä, on maanomistajalla MML 11 §:n mukaan mahdollisuus hakea Museovirastolta kajoamislupaa muinaisjäännökseen. Jos kohteelle myönnettäisiin kajoamislupa, tulisi tielinjan kohdalla oleva muinaisjäännös kuitenkin tutkia kokonaan ennen rakentamista. Kajoamisluvan käsittelymaksu on 450 euroa; myös kielteinen lupapäätös on maksullinen.
Sastamalan kaupungingeodeetin mukaan toinen mahdollisuus uuden tieyhteyden tekemiseen olisi johtaa tie Väinölän tontilta koilliseen, Hörsinnokkaan johtavalle tielle. Tällöin tien rakentamisen tarve olisi vähäisempi (25 m tontin rajasta mitattuna). Maakuntamuseo pitää tärkeänä, että myös tätä vaihtoehtoa selvitetään. Kuitenkin myös sen arviointi arkeologian näkökulmasta vaatii maastotutkimuksia - koekaivauksia tai tarkkuusinventointia, johon sisältyy riittävästi koekuoppien ja -kairauksien tekemistä.
Rakennetun kulttuuriympäristön ja maiseman näkökulmasta vanhan, maisemasta kadonneen rasitetien linjaus sijoittuu nykyisellään kapean peltoalueen eteläpäähän, pienen peltomäen eteläreunalle. Rasitetie on liittynyt Louhilinna-nimiseen kiinteistöön, josta Väinölä on lohkottu v. 1984. Pelto ja lähialueet ovat laajalti valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä (RKY-2010, Karkun taajama). Alueeseen liittyvä kiintopiste, Karkun rautatieasema, jää välittömästi rasitetien länsipuolella olevan ratalinjan taakse. Maisemaa on kaventanut rautatien ja sahan rakentaminen 1900-luvun vaihteessa, taajamakauden rakentaminen sekä käytöstä jääneen tehdasalueen ja peltojen metsittyminen. Louhilinna kuului aikaisemmin sen lounaispuolella sijanneen Rakentaja Oy:n tehdasalueen rakennuksiin.
Maisemasta kadonnut tie on merkitty v. 1915 arkeologisen raportin karttaan ja v. 1961 Karkun rakennuskaavakarttaan 2 m leveänä peltoalueen läpi kulkevana, hieman mutkittelevana kulkureittinä. V. 1949 lohkomiskarttaan se on merkitty suorana rasitetienä pisteviivoin ja v. 1961 peruskarttaan (kartoitus 1958) peltotienä, joka päättyy pellolle kallioisen kumpareen länsipuolelle. Lausunnon pyytäjän mukaan Louhilinnan kiinteistöllä oli kulkuoikeus peltojen halki kulkevalla taloustiellä, joka oli lähinnä kulkukelpoinen polku. Nuoremmissa kartoissa em. tie ei esiinny, ja kulku Louhilinnan tontille näyttää tapahtuneen puunjalostustehtaan alueen kautta. Rasitetietä ympäröivä pieni pelto on osa Palvialan maakirjakylän rantapeltoja, jotka olivat aikaisemmin huomattavasti laajemmat.
Vaikka rakennettavan tien maisemallinen vaikutus on arvioitavissa vähäiseksi ja sen linjaus on liittynyt Louhilinnan kiinteistöön, katsoo maakuntamuseo, että tielinjan palauttaminen vanhaan, jo merkittävästi kaventuneeseen peltomaisemaan ei ole maisemahistoriallisesti suositeltavaa. Vanhojen peltoalueiden jakamista tielinjoilla olisi hyvä välttää. Sastamalan kaupunki on esittänyt tielle vaihtoehtoista reittiä, joka sijoittuisi kiinteistön koillispuolelle. Maakuntamuseo suosittaa tutkittavaksi tätä vaihtoehtoa.
Tien rakennussuunnitelma on lähetettävä Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Jaa
Facebookissa