Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Hanke koskee Lempäälän suojeluskuntataloa, joka tunnetaan nykyisin Manttaalitalon nimellä. Vuonna 1933 valmistunut kaksikerroksinen rakennus edustaa 1920-luvulla vallinnutta pohjoismaista klassismia. Kattomuotona on tyylille tyypillinen aumakatto, ja symmetriset julkisivut on verhottu keltaiseksi maalatulla pystypeiterimavuorauksella. Pääsisäänkäyntiä on korostettu kahden kerroksen korkuisilla pilastereilla ja päätykolmiolla. Länsipäähän on rakennettu vuonna 1999 umpinainen kuisti, joka on sopeutettu rakennuksen tyyliin. Rakennuksella on arkkitehtonista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa (Lempäälän Ryynikän alueen rakennusinventointi. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas, 2003).

Rakennus on suojeltu asemakaavassa (1993) merkinnällä ar, johon liittyy määräys: Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen luonne säilyy.

Suomen kotiseutuliiton rakennustutkija ja neuvonta-arkkitehti Lasse Majuri on 6.5.2023 tehdyllä neuvontakäynnillä todennut, että itäpäädyn sisäänkäynnille rakennettava katos pienentäisi sadevedestä aiheutuvaa kuormitusta portaan, oven ja seinän osalta. Maakuntamuseolle toimitettujen suunnitelmien mukaan katos on tarkoitus toteuttaa niin leveänä, että se ulottuisi myös viereisen kellarinoven yläpuolelle. Kattomuodoksi on valittu aumakatto, jossa on keittiöpäätyyn johtavan oven yläpuolella räystäslinjassa pieni kolmiomainen frontoni.

Maakuntamuseo katsoo, että valittu kattomuoto on tarpeettoman monimutkainen. Rakennuksen pääsisäänkäynti ja länsipäädyn kuisti on katettu yksinkertaisilla satulakatoilla. Koska keittiön portaikko on julkisivun suuntainen, satulakatto ei kuitenkaan ole luontevasti sovellettavissa itäpäätyyn. Tästä syystä maakuntamuseo toteaa, että katos tulisi toteuttaa pulpettikattoisena.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Hanke koskee Lempäälän suojeluskuntataloa, joka tunnetaan nykyisin Manttaalitalon nimellä. Vuonna 1933 valmistunut kaksikerroksinen rakennus edustaa 1920-luvulla vallinnutta pohjoismaista klassismia. Kattomuotona on tyylille tyypillinen aumakatto, ja symmetriset julkisivut on verhottu keltaiseksi maalatulla pystypeiterimavuorauksella. Pääsisäänkäyntiä on korostettu kahden kerroksen korkuisilla pilastereilla ja päätykolmiolla. Länsipäähän on rakennettu vuonna 1999 umpinainen kuisti, joka on sopeutettu rakennuksen tyyliin. Rakennuksella on arkkitehtonista, historiallista ja kaupunkikuvallista arvoa (Lempäälän Ryynikän alueen rakennusinventointi. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas, 2003).

Rakennus on suojeltu asemakaavassa (1993) merkinnällä ar, johon liittyy määräys: Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen luonne säilyy.

Suomen kotiseutuliiton rakennustutkija ja neuvonta-arkkitehti Lasse Majuri on 6.5.2023 tehdyllä neuvontakäynnillä todennut, että itäpäädyn sisäänkäynnille rakennettava katos pienentäisi sadevedestä aiheutuvaa kuormitusta portaan, oven ja seinän osalta. Maakuntamuseolle toimitettujen suunnitelmien mukaan katos on tarkoitus toteuttaa niin leveänä, että se ulottuisi myös viereisen kellarinoven yläpuolelle. Kattomuodoksi on valittu aumakatto, jossa on keittiöpäätyyn johtavan oven yläpuolella räystäslinjassa pieni kolmiomainen frontoni.

Maakuntamuseo katsoo, että valittu kattomuoto on tarpeettoman monimutkainen. Rakennuksen pääsisäänkäynti ja länsipäädyn kuisti on katettu yksinkertaisilla satulakatoilla. Koska keittiön portaikko on julkisivun suuntainen, satulakatto ei kuitenkaan ole luontevasti sovellettavissa itäpäätyyn. Tästä syystä maakuntamuseo toteaa, että katos tulisi toteuttaa pulpettikattoisena.