Pihapiiriin kuuluu: päärakennus, yläpytinki, autotalli, kauramakasiini, kuivuri, lato, navetta, pakari, parviaitta, puimala, puoti, puuvaja, sauna, savusauna, sikala, suola-aitta, ulkokäymälä ja vilja-aitta.

Sääksmäen Rapola ympäristöineen on yksi Hämeen ja koko Suomen tunnetuimpia rautakautisia muinaisjäännösalueita. Rapolanharjulla on ollut maamme laajin, ympärysvallein ja muurein varustettu linnavuori ja harjun länsirinteellä on kymmenistä röykkiöistä koostuva laaja kalmistoalue sekä rautakautinen muinaispelto ja neljä kuppikiveä.

Rapolan kartanoon liittyy Svinhufvudien suvun historia vuosien 1725-1868 välisenä aikana, kartano oli myös presidentti Svinhufvudin lapsuudenkoti. Nykyinen tilan päärakennus on vuodelta 1813 vänrikki Per Svinhufvudin rakennuttama. Rapolan lukuisten muinaisjäännösten ja kartanon kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi valtio osti 19.10.1993 Rapolan Timilän maat ja kartano siirtyi Museoviraston hoitoon.

Nykyisin kartanon rakennuksista vanhimmat ovat päärakennus vuodelta 1813 (korjaus 1923) ja suuri kivinavetta (1860-luku). Navetan länsiosaan on 1919 rakennettu iso puimala. 1800-luvun lopulta ovat puolestaan prännirivi, luhtiaitta, vilja-aitta sekä ns. kauramakasiini. Pihapiiriin kuuluu lisäksi joukko rakennuksia 1910-luvulta: viljamakasiini, puoti (kaksi asuinhuonetta, aitta ja liiteri), sauna sekä käymälä. Uusinta rakennuskantaa edustavat vuonna 1937 rakennetut sikala ja kuivuri, puuvaja vuodelta 1960, autotalli ja savusauna 1950-luvulta. Nämä kaikki on kunnostettu 1990-luvulla ja kuuluvat siten Rapolan nykyiseenkin maisemaan. Kaikkiaan pihapiiri on varsin hyvin säilynyt eivätkä uudemmat rakennukset turmele vanhaa kartanomiljöötä harjun juurella.

(Lähde: Museoviraston rakennusperintörekisteri, luettu 27.5.2024)

Rapolan nimi on kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1340. Sääksmäelle siirtyneen kirkkoherra Paulus Nicolai Särkilahden poika Timoteus vallata autioituneita tiluksia haltuunsa Rapolasta. Hän muodosti kolmesta tilasta oman talon 1560-luvulla, joita alettiin kutsua isännän mukaan Timiläksi. Sääksmäen Rapolaan ja Voipaalaan oli 1570-luvun loppuun mennessä muodostunut rälssin asumakartanoihin verrattavissa oleva suuritila, 1500-luvun lopulla tilat ryhtyivät ratsutiloiksi.

1620-luvulta kartanossa alkoi Ruuthien aika (1620-1716), Per Olofinpoika oli avioitunut Johan Timinpojan tyttären kanssa. Kuningas Kustaa II Aadolf myönsi Per Ruuthille ja puolisolleen Rapolassa ja Voipaalassa sijainneille tiloille elinikäisen verovapauden. Vuosien 1682-83 reduktiossa myös Rapola peruutettiin kruunulle ja tilasta tuli tavallinen, vaikkakin varsin suuri ratsutila (nro 11), jota alettiin 1700-luvulla kutsua kartanoksi. Rapolan Timilä oli tuhansien muiden talojen tapaan rappeutunut isovihan aikana.

Timilän sai omistukseensa olojen vakiinnuttua ratsumestari Carl Ruuthin jälkeläinen Margaretha Ruuth ja hänen puolisonsa Per Gustav Svinhufvud. Rapolan kartanoon liittyy Svinhufvudien suvun historia vuosien 1725-1868 välisenä aikana, kartano oli myös presidentti Svinhufvudin lapsuudenkoti. Nykyinen tilan päärakennus on vuodelta 1813 vänrikki Per Svinhufvudin rakennuttama. Rakennus (16m x 9 m) noudatti karoliinista pohjakaavaa, jossa eteisen takana on sali ja sen molemmin puolin kaksi kamaria. Päärakennuksen alla oli kaksi kellaria, joista holvattu on todennäköisesti 1760-70-luvun päärakennuksen alla sijainnut ja toinen vuodelta 1813, nykyisen päärakennuksen yhteydessä valmistunut. Vuonna 1873 Rapolaan rakennettiin uusi päärakennus ns. alapytinki, vanhaa päärakennusta kutsuttiin siitä lähtien yläpytingiksi. Kartanon päärakennuksena toiminut alapytinki tuhoutui tulipalossa vuonna 1919.

Yläpytinkiä laajennettiin vuona 1923 Heikki Tiitolan suunnitelmien mukaisesti. Matala keittiösiipi purettiin ja tilalle rakennettiin muun rakennuksen korkuinen päätyosa, johon tuli keittiö ja kolme huonetta. Taloon rakennettiin uusi ulko-ovi sekä eteläpäätyyn että keittiöpäätyyn.

Nykyisin kartanon rakennuksista vanhimmat ovat päärakennus vuodelta 1813 (1923) ja suuri kivinavetta (1860-luku). Navetan länsiosaan on 1919 rakennettu iso puimala. 1800-luvun lopulta ovat puolestaan prännirivi, maitokamari, vilja-aitta sekä ns. kauramakasiini. Pihapiiriin kuuluu lisäksi joukko rakennuksia 1910-luvulta: viljamakasiini, puoti (kaksi asuinhuonetta, aitta ja liiteri), sauna sekä käymälä. uusinta rakennuskantaa edustavat vuonna 1937 rakennetut sikala ja kuivuri, muutamaa vuotta nuorempi lato, puuvaja vuodelta 1960, autotalli ja savusauna 1950-luvulta. Nämä kaikki on kunnostettu 1990-luvulla ja kuuluvat siten Rapolan nykyiseenkin maisemaan. Kaikkiaan pihapiiri on varsin hyvin säilynyt eivätkä uudemmat rakennukset turmele vanhaa kartanomiljöötä harjun juurella.

Vänrikin poika, kamreeri Per Gustav Svinhufvud oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja hänen aikanaan 1800-luvun puolivälissä Rapolaan tuli laaja omenametsä sekä kirsikkapuumetsä. Kamreeri rakennutti 1850-60-luvuilla Rapolaan uuden, suuren kivinavetan. Rakennuksella on pituutta lähes 70 metriä ja leveyttä yli 10 metriä. Per Gustavin poika Perh Gustaf asettui isännöimään Rapolaan ja sai kaksi lasta, joista 1861 syntyneestä pojasta Pehr Evindistä tuli Tasavallan presidentti. Kamreeri Svinhufvud jouti poikansa kuoltua ja kivinavetan rakentamisen myötä taloudelliseen ahdinkoon, ja teki tiettävästi itsemurhan 1866. Konkurssipesä myytiin huutokaupassa 1868, omistajaksi tuli Kustaa Pietilä, joka sittemmin otti nimekseen Rapola.

Kustaa ja Eufrosyne Rapola pitivät kesävieraita, joista esimerkiksi talvikauden 1893-1894 Rapolan yläpytingissä viettäneet Mary ja Axel Gallen. Taiteilija maalasi ahkerasti ja tällöin syntyivät hänen merkittävimmät symbolistiset maalauksensa.

Kustaa Rapolan jälkeen tilan hankkivat omistukseensa hänen lapsenlapsensa agronomi Juho Kuuliala ja vaimonsa Enne. Tilan emäntä oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja hänen toimestaan kunnostettiin Rapolan puutarhat.

Presidentti Svinhufvud kävi 1930-luvulla kolmasti syntymäkodissaan. Presidentin 75-vuotispäivän yhteydessä Hämeen heimoliitto oli pannut toimeen kansalaiskeräyksen, jonka varoilla pystytettiin mm. Rapolan kartanon pihalle sääksmäkeläisen Akusti Veuron veistämä muistopatsas. Patsaassa on lähes kahden metrin korkuinen graniittikivien päällä lepäävä leijona ja muistomerkin etusivulla presidenttiä kuvaava reliefi.

Kuulialat olivat Rapolan viimeinen omistajasuku. Jussi Kuuliala tarjosi kesäkuussa 1992 Rapolan Timilää valtiolle, alueen lukuisten muinaisjäännösten ja kartanon kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi valtio osti 19.10.1993 Rapolan Timilän maat, kartano siirtyi Museoviraston hoitoon.

(Lähde: Museoviraston rakennusperintörekisteri, luettu 27.5.2024)