rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on rakennettu 1935. Rakennus on säilyttänyt erinomaisesti alkuperäisen runkomuotonsa, 1920-luvun puuklassismin tyylipiirteet sekä alkuperäiset tai niitä vastaavat rakennusosat ja -materiaalit, kuten saumapeltikatettu satulakatto, 9-ruutuiset ikkunat, lasikuisti ja julkisivujen laudoitus ja listoitustapa. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, asunto puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Jalajakadun varressa, lähelle katulinjaa rakennetulla asuinrakennuksella on kohtalainen merkitys katumaisemassa.

Jalajakadun varressa sijaitseva pitkän suorakaiteen muotoinen tasamaatontti, jolla yksittäispientalotyyppinen 1935 rakennettu asuinrakennus, 1993 rakennettu kevytrakenteinen piharakennus sekä leikkimökki.

Tontti oli 1930-luvun alkuun asti viljelysmaana. 1930-luvun alussa Jalajakatu 3 ja 5 tontit on lohkottu erilleen ja rakennettu. Jalajakatu 3 asuintalon kerrotaan rakentaneen Jussi Kontkanen, joka kertoman mukaan oli yksikätinen mies. Rakennuksen nykyinen omistaja epäilee perimätiedon sekä rakennustyylin perusteella, että saman rakentajan tekemiä ovat myös Hirvikadun varrella olevat talot Hirvikatu 4 ja Vallikatu 7. Samaa kertovat myös Vallikatu 7:n omistajat.

Kiinteistön ensimmäinen omistaja on ollut Kanervan perhe (Anna ja Aarne Kanerva). Talossa on ollut kolme asuntoa: pääkerroksessa kaksi ja vintillä 1. Nykyinen omistaja on ostanut kiinteistön 1980-luvun alussa, yhidstänyt asunnot ja tehnyt maltillisen peruskorjauksen.

Hyvin päärakennuksen tyyliin ja väritykseen sopiva ja perinteisiä piharakennuksia muodoltaan muistuttava piharakenus on rakennettu 1990-luvun alussa. Lautaverhotussa rakennuksessa on neliruutuikkunat ja saumapellitetty satulakatto. Rakennuksessa on autotallin lisäksi välikkö polttopuiden säilytykseen sekä peräkamari, jossa on työhuone/verstas. Lisäksi pihassa on pieni leikkimökki. Niitä ei vähäisen kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi ole inventoitu erikseen.

Tontin lähiympäristössä on useita 1910-30-luvuilla rakennettuja pientaloja sekä muutamia 1970-luvun moderneja kytkettyjä omakotitaloja. Maastoltaan alue on tasaista ja liikenteellisesti rauhallista.

Kapealla ja pitkällä puutarhatontilla kasvaa mm. koivuja, kataja, pihlaja, omenapuita, sireeniä, pensaita ja kukkia. Pihan perällä on pieni lasikasvihuone. Ajotie pihaan on sorapintainen, muutoin piha on nurmella. Tontti on aidattu verkkoaidoilla ja Jalajakadulta punaiseksi maalatulla pystyrima-aidalla. Pihan yleisilme on perinteinen.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon, rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemassa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 8.5.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 321.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).