Alueella laaditaan asemakaavaa (asemakaavan muutos). Suunnittelualue sijaitsee Kuljun Rutaperällä Tampereentien, Moisionjoen, moottoritien ja Kuljun kartanon välisellä alueella. Alue on kooltaan noin 26 ha. Kaavoitushankkeen johdosta Pirkanmaan maakuntamuseo antoi lausunnon (13.11.2012 diar: 375/2012), jossa edellytettiin alueella suoritettavaksi arkeologinen inventointi. Lempäälän kunta tilasi kyseisen inventoinnin Mikroliitti Oy:ltä. Inventoinnin maastotyö suoritettiin marraskuun lopulla 2012 erinomaisissa maastotyöolosuhteissa.

Alue on varsin rakennettua. Rakennusten ja pihamaiden lisäksi alueella on vanhaa peltoa ja vähäisemmissä määrin moreenipeitteistä metsämaastoa. Rakentamattomat maastotkin ovat monin paikoin joillain tavoin ”käsiteltyjä”. Kaava-alueen ympäristölle leimaa-antavaa on viime vuosien voimakkaan maankäytön ja rakentamisen selvä näkyminen maisemassa ja maaperässä.

Arkeologisen - vain arkeologisin menetelmin tehdyn – inventoinnin sijaista alueella päätettiin tehdä täysimääräinen muinaisjäännösinventointi, jossa käytettiin myös muita kuin arkeologisia tutkimusmenetelmiä, kuten historiantutkimuksen menetelmiä. Näitä oli mm. kirjalliset historialliset lähteet, sekä aluetta kuvaavan vanhan karttamateriaalin tutkiminen.

Alueen länsiosan halki on kulkenut vanha tielinja Hämeenlinnasta Akaan kautta Tammerkoskelle. Tätä ns. Hiidentietä pidetään Hämeen paikallisteistä vanhimpana ja se on jo 1500-luvulla varustettu kestikievarein (Kalle Luoto 2011 s. 23, Pirkanmaan historiallisesti merkittävät tiet, Pirkanmaan maakuntamuseo). On esitetty että tie voisi periytyä jo rautakaudelta – perusteita siihen ei ole tiedossa. Inventoinnissa käytiin läpi kyseinen tielinja isojaon toimituskartan v. 1775 perusteella projisoituna. Vuoden 1775 tielinjaus vaikuttaisi olevan ainakin pääpiirteittäin edelleen sama kuin 1840-luvun pitäjänkartalla sekä v. 1912 ns. senaatinkartalla. Vanha tielinja (Kuljun kohdalla) lienee lopullisesti jäänyt pois käytöstä kun uusi valtatie 3 Tampereen ja Kuljun välille valmistui v. 1968. Vanha tielinja on sirpaleisena jäljellä paikallisteinä, katuina, kävelyteinä sekä osin täysin hylättynä.

Maastotyön aikana tarkastettiin nk. Hiidentien linjaus kauttaaltaan. Kyseessä olevan kaava-alueen kohdalla Hiidentie on kulkenut siten, että linjaus menee A) Kuljun kartanon länsipuolelta B) entiselle peltoalueelle, liittyy pellon reunassa D) Kemintiehen, ylittää C) puron, jatkuu risteyksen jälkeen E) Linnajärventien linjauksen mukaisesti, kääntyy sitten F) Harjastien suuntaan, jatkuu G) pengerrettynä kevyenliikenteenväylänä ja ylittää lopuksi H) Moisionjoen.

Maastotyön aikana tarkastettiin myös tielinja, joka on merkitty pitäjänkartalle. Se on lähtenyt luoteeseen kääntyvän Hiidentien mutkasta, Linnajärventien ja Harjastien risteyksen paikkeilta, kohti koillista noudatellen nykyisen Linnanlahdentien kulkua. Linnajärventie on pohjustettu, korotettu ja kestopäällystetty tie, jota tässä tarkasteltavalta osalta reunustavat vaihtelevasti avo-ojat ja piha-alueet pensasaitoineen sekä vanhemmat ja uudemmat pienrakennukset. Yhdellä kohtaa on siirtolohkareinen kesantopelto, jonka maa-aines on savea/hiesua/ruokamultaa. Mitään merkkiä vanhasta tielinjasta ei ollut havaittavissa.

Kemintien ja Tampereentien välisellä alueella, Moisionjokeen laskevan puron eteläpuoleisella peltosaarekkeella havaittiin (pellolta tuotuja) irtonaisia kiviä, peltokivikasoja ja resenttejä maakasoja. Vastaavanlaisia irtokiviä ja peltokivikasoja havaittiin myös kaava-alueen pohjoisosan kesantona olevalla pellolla. Mitään arkeologisesti merkittäviä anomalioita ei todettu sen paremmin maanpinnalla kuin maakerroksissakaan, kairauksissa ja lapionpistoissa todettiin vain normaali muokkauskerros ja sen alapuolinen savi/hiesu. Vastaavanlaiset havainnot saatiin myös muilta entisiltä peltoalueilta (poikkeuksena em. ruokamullasta kuorittu pelto kaava-alueen eteläosassa).

Kaava-alueen moreenimäet ovat valtaosin jyrkkäpiirteisiä, kivisiä ja jopa louhikkoisia. Niillä ei tehty mitään arkeologisesti merkittäviä havaintoja.

Kaava-alueella ei todettu olevan (säilyneitä) muinaisjäännöksiä eikä merkkejä sellaisista. Vanhan tien linjausta - tielinjaa, ei itse tiepohjaa - voidaan Museoviraston ohjeita sopivasti tulkiten pitää muinaisjäännöksenä. Kyseessä on kuitenkin sirpaleinen pätkä vanhasta tielinjasta joten sen linjauksen muinaisjäännösstatus jää Museoviranomaisten harkittavaksi.