Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun lupahakemukseen. Nokian Siurossa, osoitteessa Siurontie 65 sijaitsevaan asuinrakennukseen halutaan vaihtaa julkisivulaudoitus sekä asentaa ilmalämpöpumppu. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeeseen ja toteaa seuraavaa.

Siurontie 65 sijaitsee Siuronmäki ja rautatieasema -nimisen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella (peruste: Museoviraston RKY-inventointi 2009) sekä Pyhäjärven - Nokianvirran - Kuloveden kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella (peruste: Pirkanmaan liiton Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013). Molemmat arvoalueet on merkitty voimassa olevaan Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Niitä koskevien suunnittelumääräysten mukaan, alueiden arvojen säilyminen tulee turvata kaikessa maankäytössä.

Lisäksi Siurontie 65 tontilla on voimassa vuonna 2002 hyväksytty asemakaava, jossa asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä (sr-7). Merkintään liittyy kaavamääräys: Suojeltava rakennus. Kulttuurihistoriallisesti ja ympäristökuvan kannalta merkittävä rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennukseen ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat rakennuksen ulkoasua ja arvoa. Mikäli rakennusta on aikaisemmin muutettu tai korjattu sen kulttuurihistoriallista tai maisemallista arvoa häiritsevällä tavalla, on rakennus korjaus- tai muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen tai muuten alueen rakennusperinteeseen hyvin soveltuvalla tavalla. Asemakaavan yleismääräyksessä annetaan runsaasti muitakin alueen ilmeen vaalimiseen tähtääviä ohjeita, edellytetään rakennustapaohjeen noudattamista sekä maakuntamuseon lausunnon pyytämistä rakennusluvan, toimenpideluvan tai purkamisluvan käsittelyn yhteydessä.

Alueen yleiskaavan uudistamisen yhteydessä on vuonna 2019 laadittu rakennetun ympäristön selvitys (Nokia, Siuron, Kuljun ja Linnavuoren kulttuuriympäristöt, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy), jossa Siurontie 65 on huomioitu (s. 47). Selvityksen mukaan kohteen nimi on Mäki, asuinrakennus on rakennettu vuoden 1900 vaiheilla ja lohkottu omaksi kiinteistökseen Ala-Haukkalasta vuonna 1957. Asuinrakennuksen luonnehditaan muistuttavan ajan maalaistalojen päärakennuksia.

Asuinrakennuksen tyylipiirteet, muoto ja yleisilme ovat inventointiaikana olleet valokuvien perusteella poikkeuksellisen hyvin säilyneitä. Rakennus on pitkän suorakaiteen muotoinen, kapearunkoinen ja puolitoistakerroksinen. Se on perustettu nurkkakiville, joiden välit on laudoitettu umpeen pystylaudoituksella. Katto on loiva saumapellitetty satulakatto, jolla on kaksi punatiilestä muurattua piippua. Julkisivuissa on pääkerroksen osalla kapea vaakapanelointi, vintin osalla pystyrimalaudoitus ja niiden välillä kerroslista. Ikkunat ovat neliruutuiset, vintin osalla on pienet haukkaikkunat ja päädyissä pieniruutuiset ikkunat. Räystäät ovat avoimet. Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla pääliikenneväylän varressa ja on siksi myös maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä. Kohde edustaa erinomaisesti valtakunnallisesti merkittävän rakennetun ympäristön ydintä: alueelle syntynyttä 1900-luvun alun työväen asuinrakentamista.

Lupahakemuksen perusteella rakennuksen julkisivujen laudoitus on tarkoitus uusia kokonaan. Uusi laudoitus poikkeaa voimakkaasti alkuperäisestä sekä väritykseltään että muodoltaan ja materiaaliltaan; se olisi 8-tuumainen hirsipaneeli ja koko rakennus verhoiltaisiin vaakaan. Väritys olisi moderni harmaa. Lisäksi hirsirungon ja paneloinnin väliin on tarkoitus lisätä runkolevy. Hakemuksesta ei käy ilmi onko ikkunat tarkoitus siirtää julkisivupinnan tasoon vai jäävätkö ne epäluontevasti ”upoksiin”. Listoitus on kerrottu uusittavan vanhaa mukaillen.

Uusimista perustellaan nykyisen julkisivuverhouksen huonolla kunnolla ja valittua materiaalia sillä, että rakennus on aiemminkin ollut hirsipinnalla. Laudoituksen kunto ei käy ilmi hakemuksesta. Jokainen vanha hirsirakennus on ollut ensimmäiset vuotensa ilman julkisivuverhousta. Laudoitus on lisätty vasta muutaman vuoden jälkeen, kun hirret ovat asettuneet. Julkisivuverhous on lisätty lämmönhukan vähentämiseksi, hirsirungon suojaamiseksi, mutta ennen kaikkea esteettisistä syistä, ajan rakennustyylin mukaisesti. Vuoraamatta on jätetty vain vähäarvoiset piharakennukset kuten navetat tai aitat. Julkisivulaudoitus on olennainen osa rakennuksen ilmettä ja kertovuutta. Ennen 1950-lukua rakennetuissa rakennuksissa on lähes poikkeuksetta kerroslista, ja pääkerros ja vintti on laudoitettu toisistaan poikkeavalla tavalla.

Pirkanmaan maakuntamuseo ei pidä hyväksyttävänä esitettyä, suojelumääräyksen kanssa voimakkaassa ristiriidassa olevaa julkisivumuutosta, jolla kadotettaisiin merkittävän osan rakennuksen julkisivumateriaaleista, muodoista ja tyylipiirteistä. Leveä hirsipaneeli ei ole vanhaan asuinrakennukseen sopiva verhous. Rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot ovat pitkälti sitoutuneet sen rakennustapaan, muotoihin ja käytettyihin rakennusmateriaaleihin. Siksi suojellun rakennuksen kunnostus tulee tehdä säästävän korjauksen menetelmin, vanhoja materiaaleja ja rakennusosia korjaten, uusien vain välttämättömät, korjauskelvottomat osat. Uusittavien osien tulee materiaaliltaan ja muodoltaan vastata vanhoja. Rakennusosien väritys tulee valita perinnevärikartasta.

Ilmalämpöpumpun lisäämiseen rakennnuksen päätyyn Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa, joskin seinän sijaan laite olisi jo pelkän runkomelun vuoksi suositeltavampi sijoittaa rakennuksen viereen maatuelle. Korjatut suunnitelmat pyydetään lähettämään nähtäville Pirkanmaan maakuntamuseolle.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun lupahakemukseen. Nokian Siurossa, osoitteessa Siurontie 65 sijaitsevaan asuinrakennukseen halutaan vaihtaa julkisivulaudoitus sekä asentaa ilmalämpöpumppu. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeeseen ja toteaa seuraavaa.

Siurontie 65 sijaitsee Siuronmäki ja rautatieasema -nimisen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella (peruste: Museoviraston RKY-inventointi 2009) sekä Pyhäjärven - Nokianvirran - Kuloveden kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella (peruste: Pirkanmaan liiton Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi 2013). Molemmat arvoalueet on merkitty voimassa olevaan Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Niitä koskevien suunnittelumääräysten mukaan, alueiden arvojen säilyminen tulee turvata kaikessa maankäytössä.

Lisäksi Siurontie 65 tontilla on voimassa vuonna 2002 hyväksytty asemakaava, jossa asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä (sr-7). Merkintään liittyy kaavamääräys: Suojeltava rakennus. Kulttuurihistoriallisesti ja ympäristökuvan kannalta merkittävä rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennukseen ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat rakennuksen ulkoasua ja arvoa. Mikäli rakennusta on aikaisemmin muutettu tai korjattu sen kulttuurihistoriallista tai maisemallista arvoa häiritsevällä tavalla, on rakennus korjaus- tai muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen tai muuten alueen rakennusperinteeseen hyvin soveltuvalla tavalla. Asemakaavan yleismääräyksessä annetaan runsaasti muitakin alueen ilmeen vaalimiseen tähtääviä ohjeita, edellytetään rakennustapaohjeen noudattamista sekä maakuntamuseon lausunnon pyytämistä rakennusluvan, toimenpideluvan tai purkamisluvan käsittelyn yhteydessä.

Alueen yleiskaavan uudistamisen yhteydessä on vuonna 2019 laadittu rakennetun ympäristön selvitys (Nokia, Siuron, Kuljun ja Linnavuoren kulttuuriympäristöt, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy), jossa Siurontie 65 on huomioitu (s. 47). Selvityksen mukaan kohteen nimi on Mäki, asuinrakennus on rakennettu vuoden 1900 vaiheilla ja lohkottu omaksi kiinteistökseen Ala-Haukkalasta vuonna 1957. Asuinrakennuksen luonnehditaan muistuttavan ajan maalaistalojen päärakennuksia.

Asuinrakennuksen tyylipiirteet, muoto ja yleisilme ovat inventointiaikana olleet valokuvien perusteella poikkeuksellisen hyvin säilyneitä. Rakennus on pitkän suorakaiteen muotoinen, kapearunkoinen ja puolitoistakerroksinen. Se on perustettu nurkkakiville, joiden välit on laudoitettu umpeen pystylaudoituksella. Katto on loiva saumapellitetty satulakatto, jolla on kaksi punatiilestä muurattua piippua. Julkisivuissa on pääkerroksen osalla kapea vaakapanelointi, vintin osalla pystyrimalaudoitus ja niiden välillä kerroslista. Ikkunat ovat neliruutuiset, vintin osalla on pienet haukkaikkunat ja päädyissä pieniruutuiset ikkunat. Räystäät ovat avoimet. Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla pääliikenneväylän varressa ja on siksi myös maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä. Kohde edustaa erinomaisesti valtakunnallisesti merkittävän rakennetun ympäristön ydintä: alueelle syntynyttä 1900-luvun alun työväen asuinrakentamista.

Lupahakemuksen perusteella rakennuksen julkisivujen laudoitus on tarkoitus uusia kokonaan. Uusi laudoitus poikkeaa voimakkaasti alkuperäisestä sekä väritykseltään että muodoltaan ja materiaaliltaan; se olisi 8-tuumainen hirsipaneeli ja koko rakennus verhoiltaisiin vaakaan. Väritys olisi moderni harmaa. Lisäksi hirsirungon ja paneloinnin väliin on tarkoitus lisätä runkolevy. Hakemuksesta ei käy ilmi onko ikkunat tarkoitus siirtää julkisivupinnan tasoon vai jäävätkö ne epäluontevasti ”upoksiin”. Listoitus on kerrottu uusittavan vanhaa mukaillen.

Uusimista perustellaan nykyisen julkisivuverhouksen huonolla kunnolla ja valittua materiaalia sillä, että rakennus on aiemminkin ollut hirsipinnalla. Laudoituksen kunto ei käy ilmi hakemuksesta. Jokainen vanha hirsirakennus on ollut ensimmäiset vuotensa ilman julkisivuverhousta. Laudoitus on lisätty vasta muutaman vuoden jälkeen, kun hirret ovat asettuneet. Julkisivuverhous on lisätty lämmönhukan vähentämiseksi, hirsirungon suojaamiseksi, mutta ennen kaikkea esteettisistä syistä, ajan rakennustyylin mukaisesti. Vuoraamatta on jätetty vain vähäarvoiset piharakennukset kuten navetat tai aitat. Julkisivulaudoitus on olennainen osa rakennuksen ilmettä ja kertovuutta. Ennen 1950-lukua rakennetuissa rakennuksissa on lähes poikkeuksetta kerroslista, ja pääkerros ja vintti on laudoitettu toisistaan poikkeavalla tavalla.

Pirkanmaan maakuntamuseo ei pidä hyväksyttävänä esitettyä, suojelumääräyksen kanssa voimakkaassa ristiriidassa olevaa julkisivumuutosta, jolla kadotettaisiin merkittävän osan rakennuksen julkisivumateriaaleista, muodoista ja tyylipiirteistä. Leveä hirsipaneeli ei ole vanhaan asuinrakennukseen sopiva verhous. Rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot ovat pitkälti sitoutuneet sen rakennustapaan, muotoihin ja käytettyihin rakennusmateriaaleihin. Siksi suojellun rakennuksen kunnostus tulee tehdä säästävän korjauksen menetelmin, vanhoja materiaaleja ja rakennusosia korjaten, uusien vain välttämättömät, korjauskelvottomat osat. Uusittavien osien tulee materiaaliltaan ja muodoltaan vastata vanhoja. Rakennusosien väritys tulee valita perinnevärikartasta.

Ilmalämpöpumpun lisäämiseen rakennnuksen päätyyn Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa, joskin seinän sijaan laite olisi jo pelkän runkomelun vuoksi suositeltavampi sijoittaa rakennuksen viereen maatuelle. Korjatut suunnitelmat pyydetään lähettämään nähtäville Pirkanmaan maakuntamuseolle.