Maakunta: Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa

Kunta: Virrat, Ähtäri

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa, Suomenselkä

Maisemaseutu: Pohjois-Hämeen järviseutu, Suomenselkä

Pinta-ala: 4 533 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 81 ha maatalousalueita: 1 210 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 1 637 ha rakennettuja alueita: 335 ha vesialueita: 1 234 ha

LUONNONPIIRTEET

Ähtärin reitin maisemat sijaitsevat Hämeen viljely- ja järvimaan, Pohjois-Hämeen järviseudun sekä Suomen-selän maisemamaakuntien saumakohdassa, Ähtärinjärvestä Tarjanteeseen kulkevan vesireitin ympärillä. Kallioperältään alue kuuluu pääosin Keski-Suomen syväkivimassiiviin, jonka katkaisevat satunnaiset koillis-luodesuuntaiset graniitin sekä mafisen metavulkaniitin juonteet. Alueen yleisimpiä kivilajeja ovat granodioriitti, tonaliitti ja kvartsidioriitti.

Yleispiirteiltään kumpuilevan maisema-alueen maaperä on suurimmaksi osaksi moreenia. Topografiaa luonnehtivat drumliinit ja kumpumoreenikentät. Reheviä, viljelyyn sopivia maita on huuhtoutumattomien lakialueiden lisäksi järvien rannoilla. Peltoalojen maaperä koostuu savesta, liejusta sekä muista hienojakoisista maalajeista. Maisema-alueen vähäiset kalliomaat sijaitsevat sen eteläpäässä. Ähtärin reitin ympäristö kuuluu Sisä-Suomen harjuvyöhykkeeseen, ja sitä halkovat muun muassa Arpaisten–Ison Koirajärven harju sekä Peränteen kautta Töysän Lieskankaalle ja Lehtimäelle jatkuva harjujakso.

Maisema-alueen ytimen muodostavat pitkänomainen ja rantaviivaltaan rikkonainen Perännejärvi sekä siitä etelään kulkeva pienten järvien ja jokien ketju. Vielä 1300-luvulla Ähtärin reitin vedet laskivat suoraan Pohjanlahteen, mutta nykyisin alue kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Alueen koskista Killinkoski ja Soininkoski on padottu vesivoiman tuottamiseksi. Reittivesien lisäksi maisema-alueella ja sen ympärillä on paljon kumpuilevalle moreenimaalle ominaisia metsäisiä soita ja pieniä lampia. Alueen soista suurin osa on ojitettu. Perännejärven rannalle on syntynyt järvenlaskutoiminnan seurauksena 5–20 metriä leveä vesijättöalue. Järven rannat ovat paikoin vesakoituneet, sillä vesijättöalue on liian kostea viljeltäväksi.

Ähtärinreitin kulttuurimaisema sijoittuu eteläboreaalisen ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajalle. Metsämaasta suurin osa on mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta, mutta alueen rantametsät ovat lähinnä tuoretta kangasmetsää. Paikoin alueella kasvaa myös lehtomaisia metsiä. 1900-luvun vaihteeseen asti jatkuneen kaskeamisen vaikutukset näkyvät maisemassa edelleen lehtipuiden runsautena. Maisema-alueen kasvillisuus on monipuolista, ja alueelle on tyypillistä pohjoisten ja eteläisten kasvillisuustyyppien sekoittuminen. Luonnonoloihin vaikuttaa myös alueen sijainti korkealla vedenjakajaseudulla. Laajahkojen metsäalueiden ympäröimällä maisema-alueella on runsaasti suurnisäkkäitä.

KULTTUURIPIIRTEET

Ähtärin reitin ympäristö on ollut esihistoriallisella ajalla ja varhaisella keskiajalla satakuntalaisten ja hämäläisten eränkäyntialuetta. Alueen läpi kulkevilta harjualueilta tunnetaan kivikautisten asuinpaikkojen jäänteitä. Pysyvä asutus saapui Ähtärin reitin varrelle 1500-luvulla, jolloin muun muassa Peränteen kylän alue otettiin viljelyyn. Alueen uudisasukkaat tulivat enimmäkseen Savosta, mutta vesireitti toi alueelle asukkaita myös Satakunnasta.

Maisema-alueen kylät kehittyivät voimakkaasti 1800-luvulla, kun tieyhteydet entiselle syrjäseudulle paranivat ja tervanpoltto toi alueelle vaurautta. Asutusrakennetta tiivisti myös kantatilojen jakaantuminen ja uusien torppien perustaminen. Alueella on edelleen useita vanhoja kantatiloja, joiden ympäriltä löytyy perinteisen muotonsa säilyttänyttä kylämaisemaa. Vanhaa rakennuskantaa ja edustavia asutuskokonaisuuksia on esimerkiksi Pakarinkylän keskiosissa sekä Suihkon ja Vääräkosken välisellä alueella Perännejärven länsirannalla. Myös 1500-luvun kuluessa asutettu Soininkylän seutu muodostaa harmonisen kulttuuriympäristökokonaisuuden, jonka perinteinen rakennuskanta on hyväkuntoista. Keski-Soinin ja Ala-Soinin kaksikerroksissa pohjalaistaloissa näkyy pohjalaisen rakennuskulttuurin vaikutus.

Maisema-alueen perinteinen asutus sijaitsee korkeilla selänteillä metsävyöhykkeen ja peltovyöhykkeen välissä. Tiet seurailevat asutusta ja viljelyksiä vesistön molemmin puolin. Tiheintä asutus on maisema-alueen lounaiskärjessä Killinkosken entisessä tehdasyhdyskunnassa sekä Soininkylässä maisema-alueen eteläreunassa. Maisema-alueen maatilat ja viljelmät ovat verraten pieniä ja osin autioituneita, mutta viljelytoiminta on pääsääntöisesti elinvoimaista. Karjatalouden synnyttämiä perinnebiotooppeja on säilynyt jonkin verran. Niistä Niemenmaan hakamaat on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi ja loput paikallisesti arvokkaiksi. Maiseman uudempia kerrostumia edustavat monet toisen maailmansodan jälkeen rakennetut rakennukset sekä vesistöjen rantojen runsas loma-asutus.

Ähtärin reitin kulttuurimaisemia on muokannut myös teollisuus, joka on syntynyt ennen kaikkea alueen koskien ympärille. Maisema-alueen eteläosassa sijaitseva Killinkosken tehdasyhdyskunta syntyi 1800-luvun lopulla, jolloin kosken rannalle perustettiin villankeruutehdas. Lyhytikäisen tekstiiliteollisuusvaiheen loppuvaiheessa paikalle nousi puuhiomo sekä P. G. Holmin nauhatehdas, joista jälkimmäinen toimii nykyisin nauhateollisuusmuseona. Tehtaiden ympärille on muodostunut pieni asutustaajama, jonka yhteydessä on säilynyt myös talonpoikaista rakennuskantaa. Maisema-alueen pohjoisreunassa sijaitsee 1900-luvun alussa perustettu Vääräkosken kartonkitehdas, joka oli toiminnassa vuoteen 1998 asti.

MAISEMAKUVA

Ähtärin reitin maisemat ovat muodostuneet rikkonaisen ja korkeussuhteiltaan vaihtelevan suo- ja metsämaaston keskelle. Yleiskuvaltaan metsäisen alueen havumetsät ulottuvat monin paikoin järvien rantaan. Usein myös viljelysten ja rannan välissä on puuvyöhyke. Alueen asutus pienine viljelyksineen on keskittynyt suuren Perännejärven sekä pienempien reittijärvien ja -jokien rannoille. Viljelymaisema on vakiintunutta ja maisemallisesti monivivahteista, mutta perinteistä rakennuskantaa on jäljellä melko vähän. Osa alueen tiloista on lopettanut maataloustuotannon.

Maisema-alueen luonnonoloja luonnehtivat ympäröivien metsäalueiden erämaisuus sekä eteläisen ja pohjoisen kasvillisuuden vaihtelu. Maiseman ytimenä ovat alueen vesistöt, joille aukeaa näkymiä viljelmien yli. Järvien rannoilla on paikoin tiivistä loma-asutusta. Alueen teolliset keskittymät ovat sijainneet alueen etelä- ja pohjoisreunassa Killinkosken ja Vääräkosken ympärillä, ja niiden yhteydessä on edelleen jäljellä vanhojen teollisuusyhdyskuntien työväen asuinrakennuksia.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.