Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Nokian Pitkäniemen sairaala-alueen kaikkien rakennusten kattoturvatuotteiden saattamisesta nykymääräysten mukaisiksi. Tarkoituksena on sekä uusia että täydentää rakennusten nykyisiä kattoturvatuotteita. Kattoturvatuotteilla tarkoitetaan erilaisia katoille kiinnitettäviä metallisia tikkaita, siltoja, tankoja, koukkuja ja lumiesteitä, joilla pyritään turvaamaan ohikulkijoiden ja katolla huoltotöitä tekevien turvallisuus.

Pitkäniemen sairaala-alue on valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä, jonka keskeisimmät arvot liittyvät sairaalan asemakaavalliseen ratkaisuun, säilyneeseen rakennuskantaan, puistoon ja sen asemaan vesistön äärellä. Kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkain ja autenttisin kokonaisuus on päärakennuksen edustan katuvarressa sekä rannassa alueen eteläosassa. Lisäksi alue on osa Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaiseman valtakunnallisesti arvokkaaksi esitettyä ja/tai maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Myös Nokian kulttuuriympäristöohjelmassa (Teivas & Tulonen 2001) sen katsotaan kuuluvan merkittäviin kulttuuriympäristöihin.

Pitkäniemen sairaala-alueen ympäristö ja valtaosa rakennuksista on suojeltu voimassaolevassa, vuonna 1997 hyväksytyssä asemakaavassa. Suojeltuja rakennuksia ovat rakennukset 1-10, 12-15, 17 ja 27 sekä rakennuksia yhdistävät yhdyskäytävät ja kaakkoiskulman entinen kanala. Suojelumääräysten keskeinen sisältö on: ”Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja aluekokonaisuuden säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennuslain 135 §:n 1:n momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ulkoasussa suoritettavat korjaus- ja muutostyöt on tehtävä siten, että rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo ja aluekokonaisuuden yhtenäisyys säilyy. Mahdolliset aiemmin tehdyt, tyyliin sopimattomat julkisivun muutokset on korjaus- ja muutostöissä pyrittävä korjaamaan entistäen.” Lisäksi kaavassa on annettu hallintorakennuksen ja sairaalamuseo Linnan sisätiloja koskevia määräyksiä. Asemakaavaa varten laadittiin myös vanhinta rakennuskantaa koskeva rakennustapa- ja ympäristöohje (Honkasalo & Teivas 1996), joka edelleen on pätevä. Lisäksi Pitkäniemen sairaala-alueesta on vuonna 2011 laadittu tuoreempien reuna-alueen kaavamuutosten tueksi kulttuuriympäristöselvitys (Pirkanmaan maakuntamuseo, Anna Lyyra-Seppänen).

Suojellut rakennukset ovat pääasiassa kaksi- tai kolmekerroksisia ja niiden katot loivia päädyistä aumattuja satulakattoja. Katemateriaalina on tummaksi maalattu konesaumapelti. Rakennusten korkeudesta ja loivasta kattokulmasta johtuen alueella liikkuja ei juurikaan näe mahdollisia kattoturvatuotteita. Maakuntamuseo katsoo, että tästä johtuen rakennuksissa voidaan käyttää standardimallisia turvatuotteita. Vaihtoehtoja punnitessa on kuitenkin pyrittävä valitsemaan mahdollisimman sirot, huomaamattomat ja kattopintoihin sopivat vaihtoehdot. Lisäksi tuotteiden väritys on sovitettava mahdollisimman hyvin kattojen tummaan väritykseen. Tuotteita kiinnitettäessä on korostetun huolellisesti varottava nykyisten vesikattojen vaurioitumista. Mikäli kattoturvatuotteet tai niiden asentaminen edellyttävät katoille lisättäviä pellityksiä, tulee ne tehdä perinteistä maalattavaa ja galvanoitua peltiä käyttäen. Valmiiksi pinnoitettu pelti ei sovi suojeltujen rakennusten arvoihin ja suojelutavoitteisiin. Useimmissa rakennuksissa kulku vesikatolle on järjestetty rakennuksen sisäkautta, mutta mikäli uusittaviin tai lisättäviin kattoturvatuotteisiin kuuluvat myös julkisivuun kiinnitettävät tikkaat, tulee niiden värityksen puolestaan mukailla syöksytorvien tapaan julkisivujen väriä.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Nokian Pitkäniemen sairaala-alueen kaikkien rakennusten kattoturvatuotteiden saattamisesta nykymääräysten mukaisiksi. Tarkoituksena on sekä uusia että täydentää rakennusten nykyisiä kattoturvatuotteita. Kattoturvatuotteilla tarkoitetaan erilaisia katoille kiinnitettäviä metallisia tikkaita, siltoja, tankoja, koukkuja ja lumiesteitä, joilla pyritään turvaamaan ohikulkijoiden ja katolla huoltotöitä tekevien turvallisuus.

Pitkäniemen sairaala-alue on valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä, jonka keskeisimmät arvot liittyvät sairaalan asemakaavalliseen ratkaisuun, säilyneeseen rakennuskantaan, puistoon ja sen asemaan vesistön äärellä. Kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkain ja autenttisin kokonaisuus on päärakennuksen edustan katuvarressa sekä rannassa alueen eteläosassa. Lisäksi alue on osa Pyhäjärven-Nokianvirran-Kuloveden kulttuurimaiseman valtakunnallisesti arvokkaaksi esitettyä ja/tai maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Myös Nokian kulttuuriympäristöohjelmassa (Teivas & Tulonen 2001) sen katsotaan kuuluvan merkittäviin kulttuuriympäristöihin.

Pitkäniemen sairaala-alueen ympäristö ja valtaosa rakennuksista on suojeltu voimassaolevassa, vuonna 1997 hyväksytyssä asemakaavassa. Suojeltuja rakennuksia ovat rakennukset 1-10, 12-15, 17 ja 27 sekä rakennuksia yhdistävät yhdyskäytävät ja kaakkoiskulman entinen kanala. Suojelumääräysten keskeinen sisältö on: ”Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja aluekokonaisuuden säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennuslain 135 §:n 1:n momentin nojalla määrätään, että rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ulkoasussa suoritettavat korjaus- ja muutostyöt on tehtävä siten, että rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo ja aluekokonaisuuden yhtenäisyys säilyy. Mahdolliset aiemmin tehdyt, tyyliin sopimattomat julkisivun muutokset on korjaus- ja muutostöissä pyrittävä korjaamaan entistäen.” Lisäksi kaavassa on annettu hallintorakennuksen ja sairaalamuseo Linnan sisätiloja koskevia määräyksiä. Asemakaavaa varten laadittiin myös vanhinta rakennuskantaa koskeva rakennustapa- ja ympäristöohje (Honkasalo & Teivas 1996), joka edelleen on pätevä. Lisäksi Pitkäniemen sairaala-alueesta on vuonna 2011 laadittu tuoreempien reuna-alueen kaavamuutosten tueksi kulttuuriympäristöselvitys (Pirkanmaan maakuntamuseo, Anna Lyyra-Seppänen).

Suojellut rakennukset ovat pääasiassa kaksi- tai kolmekerroksisia ja niiden katot loivia päädyistä aumattuja satulakattoja. Katemateriaalina on tummaksi maalattu konesaumapelti. Rakennusten korkeudesta ja loivasta kattokulmasta johtuen alueella liikkuja ei juurikaan näe mahdollisia kattoturvatuotteita. Maakuntamuseo katsoo, että tästä johtuen rakennuksissa voidaan käyttää standardimallisia turvatuotteita. Vaihtoehtoja punnitessa on kuitenkin pyrittävä valitsemaan mahdollisimman sirot, huomaamattomat ja kattopintoihin sopivat vaihtoehdot. Lisäksi tuotteiden väritys on sovitettava mahdollisimman hyvin kattojen tummaan väritykseen. Tuotteita kiinnitettäessä on korostetun huolellisesti varottava nykyisten vesikattojen vaurioitumista. Mikäli kattoturvatuotteet tai niiden asentaminen edellyttävät katoille lisättäviä pellityksiä, tulee ne tehdä perinteistä maalattavaa ja galvanoitua peltiä käyttäen. Valmiiksi pinnoitettu pelti ei sovi suojeltujen rakennusten arvoihin ja suojelutavoitteisiin. Useimmissa rakennuksissa kulku vesikatolle on järjestetty rakennuksen sisäkautta, mutta mikäli uusittaviin tai lisättäviin kattoturvatuotteisiin kuuluvat myös julkisivuun kiinnitettävät tikkaat, tulee niiden värityksen puolestaan mukailla syöksytorvien tapaan julkisivujen väriä.