Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon ja toteaa seuraavaa.
Suunnitellulta metsänhakkuualueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuuriperintökohteita. Alueen etäisyys lähimpään tunnettuun arkeologiseen kohteeseen (Pappila, asuinpaikka, mj-tunnus 1000003215) on yli 150 m. Tämä on riittävä etäisyys eikä maakuntamuseolla ole arkeologisen kulttuuriperinnön osalta huomautettavaa.
Pappilan naapurissa, Pappilantie 39:ssä sijaitseva kiinteistö sijoittuu sekä Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön että Pälkäneen kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Hakkuu sijoittuisi avoimen pelto-/niittyalueen ja rannan väliin, kuitenkin niin, että rantaan jäisi puustoinen suojavyöhyke. Nykyään puustoinen alue on kasvanut puuta jo Maanmittauslaitoksen vanhimmissa ilmakuvissa 1950-luvulla. On kuitenkin todennäköistä, että se on varhaisemmassa historiassaan ollut kasvillisuudeltaan nykyistä avoimempaa.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hanke on alueen kulttuuriympäristön arvojen osalta mahdollinen ja toteaa, että hankkeen suurmaisemaan kohdistuvien vaikutusten hillitsemiseksi rantapuuston säilyttäminen suunnitelmien mukaan on tärkeää.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon ja toteaa seuraavaa.
Suunnitellulta metsänhakkuualueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä muita kulttuuriperintökohteita. Alueen etäisyys lähimpään tunnettuun arkeologiseen kohteeseen (Pappila, asuinpaikka, mj-tunnus 1000003215) on yli 150 m. Tämä on riittävä etäisyys eikä maakuntamuseolla ole arkeologisen kulttuuriperinnön osalta huomautettavaa.
Pappilan naapurissa, Pappilantie 39:ssä sijaitseva kiinteistö sijoittuu sekä Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön että Pälkäneen kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Hakkuu sijoittuisi avoimen pelto-/niittyalueen ja rannan väliin, kuitenkin niin, että rantaan jäisi puustoinen suojavyöhyke. Nykyään puustoinen alue on kasvanut puuta jo Maanmittauslaitoksen vanhimmissa ilmakuvissa 1950-luvulla. On kuitenkin todennäköistä, että se on varhaisemmassa historiassaan ollut kasvillisuudeltaan nykyistä avoimempaa.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hanke on alueen kulttuuriympäristön arvojen osalta mahdollinen ja toteaa, että hankkeen suurmaisemaan kohdistuvien vaikutusten hillitsemiseksi rantapuuston säilyttäminen suunnitelmien mukaan on tärkeää.
Jaa
Facebookissa