Kohde muodostuu useasta kiinteistöstä.

Nuutajärven kartano sijaitsee Nuutajärven rannassa, peltojen ympäröimällä saarekkeella lasitehtaan alueen läheisyydessä. Kartanon päärakennus sijoittuu puiston keskelle omaksi kokonaisuudekseen, vieressä oleva mies- ja talouspiha muodostavat oman kokonaisuutensa. Alueen keskeisin arkkitehtoninen elementti on 1822 rakennettu uusklassismia ja myöhemmän remontin myötä uusrenessanssityyliä edustava päärakennus.

Päärakennus on hieno esimerkki 1820-luvun kartanoarkkitehtuurista ja on saanut aikaisempaan arkkitehtuuriin sovitetun muutoksen vuonna 1869 tehdyssä korjauksessa. Rakennuksessa ovat historialliset piirteet säilyneet erinomaisesti; muun muassa pohjakaava, ulkoasu, sisätilojen kiinteä sisustus (ovet, ikkunat, uunit, listat, portaikot, helat) ovat peräisin joko rakentamis- tai korjausajalta. Rungon ja julkisivujen vaurioita on korjattu muutamana viime vuotena.

Rakennuksen julkisivuissa ja niiden rakenteellisissa yksityiskohdissa on nähtävissä, miten alkuperäistä vuorausta on muodistettu ja muokattu koristeellisemmaksi ilmeisesti vuoden 1869 muutostöiden yhteydessä. Lisäksi julkisivuissa on käytetty savilaastia tiivisteenä lautavuorauksen alla. Myös sisätiloissa on säilynyt maalattuja ja sapluunakuvioin koristettuja savirappauksia tapettien alla.

Kartano liittyy osana laajempaan kartanoympäristöön ja päärakennusta ympäröi villiintynyt, mutta edelleen arvokas, 1870-luvulla alkunsa saanut englantilaistyylinen puisto suihkulähteineen.

(Lähde: kyppi.fi)

lahjoittamista, jo aiemmin suurtilaksi muodostetuista tiloista. Nuutajärven kartanon omistaja

kapteeni Jakob Wilhelm de Pont sekä Honkolan kartanon silloinen isäntä saivat

kauppakollegiolta privilegion ikkunalasia ja muita lasituotteita valmistavan lasiruukin

perustamiselle 25.2.1793. Jo samalla vuosikymmenellä de Pont myi kartanon

yhtiökumppanilleen Johan Furuhjelmille, joka rakennutti järven rannalle nykyisen

päärakennuksen, navetan ja puutarhan.

Nuutajärven kartanon empiretyylinen päärakennus valmistui 1822. Kiinteistön omistus siirtyi

1843 arkkiatri Johan Agapetus Törngrenille ja 1849 tämän pojalle Adolf Törngrenille, joka

ryhtyi uudistamaan sekä maatilaa että lasitehdasta, mutta päätyi vararikkoon. Nuutajärven

kartanon ja tehtaan osti 1869 eversti Torsten Costiander, joka korjautti kartanon nykyiseen

uusrenessanssiasuunsa arkkitehti L.I. Lindqvistin suunnitelmien mukaan. Torpparilaki

pienensi Nuutajärven kartanon pinta-alaa vuonna 1918, ja vuoden 1940 pika-asutuksessa

kartano luovutti tuhat hehtaaria maistaan. Vuonna 1943 perilliset jakoivat kartanon viiteen

erilliseen tilaan.

Lasitehtaalta johtaa pitkä koivukuja laajan englantilaistyylisen, villiintyneen puiston

ympäröimälle, järven rannassa sijaitsevalle kartanolle.

(Lähde: Museoviraston rakennusperintörekisteri, luettu 27.5.2024)

Nuutajärven kylä oli 1595 läänityksenä Knut Pietarinpojalla, mutta vasta seuraavan lahjoituksen perusteella sinne syntyi kartano. Vuonna 1606 Ruotsin kuningas Kaarle XI lahjoitti sotaväenpäällikölleen Carl Beckille jo aiemmin kolmesta tilasta yhdistetyn suurtilan sekä Kinolan yksinäistilan. Melko pian Carl Bäck rakennutti Nuutajärvelle kartanon, vaikka lahjoitukseen ei hänen aikanaan vielä saatu säteri- eli ratsupalveluvapautta. Sätervivapaus tilalle saatiin 1629, jolloin tilaa hallitsi Carl Bäckin vaiko Cecilia Hufvudskiöld. Tämä tarmokas emäntä samoin kuin sittemmin hänen poikansa ev.luutnantti Carl Bäck nuorempi laajensivat tilaa voimakkaasti joko ostamalla tiloja ja sukuoikeuksia ja myöhemmin kuningatar Kristiinan Carl Bäck nuoremmalle antamilla lisälahjoituksilla. Carl Bäckin poijan Hans Bäckin aikana 1679 kartanossa sattui tuhoisa tulipalo joka tuhosi tilan kaikki 18 rakennusta.

Hans Bäck kuoli vuonna 1753 ja kartano joutui hänen äitinsä suvulle. Omistajaksi tuli laivaston kapteeni Jakob Wilhelm de Pont, Nuutajärven lasitehtaan omistaja. Vuonna 1797 de Pont myi kartanon yhtiökumppanilleen kapteeni Johan Furuhjelmille, joka rakennutti Nuutajärven rannalle nykyisen kartanon päärakennuksen vuonna 1822. Myös suuri kivinavetta ja puutarha ovat hänen ajoiltaan. Vuonna 1843 arkkiatri Johan Agapetus Törngren osti Nuutajärven kartanon.

Adolf Törngren peri tilan vuonna 1849 ja tuosta ajasta alkoi vilkas kausi uuden omistajan ryhtyessä uudistustoimenpiteisiin. Vilkas toiminta vei Törngrenin vararikkoon ja kartano siirtyi Torsten Costianderille vuonna 1869. Costiander kunnosti kartanon päärakennuksen L.J. Lindqvistin suunnitelmien mukaan. Samoin puutarhaa kunnostettiin ja laajennettiin ja kartanon karja laajeni miltei satapäiseksi.

Kartanon pihapiirissä on vanha kivikellari 1680-luvulta, talouspihan ympärillä useita asuin- ja talousrakennuksia 1800-luvun lopulta sekä keltaiseksi maalattu väentupa vuodelta 1846. Meijerirakennus on vuodelta 1870. Kartanon päärakennusta ympäröi vehreä puisto, joka on menettänyt hoitamattomana historialliset piirteensä.