Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Suojakatu 13:n muutoksista. Hankkeen tavoitteena on mm. korvata nykyinen levyverhous rimalaudoituksella, uusia vesikate alkuperäistä vastaavana tiilikatteena, avata uusi sisäänkäynti etelään, muuttaa nykyistä sisäänkäyntiä ja rakentaa sen eteen patio sekä lisätä vinttikerrokseen lännen puolelle yksilappeinen kattolyhty.

Suojakatu sijaitsee Valkeakosken tehtaiden ja yhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön Haka-alueella. Haka-alue on Valkeakosken vanhin suunnitelmallisesti tyyppitaloin rakennettu pientaloalue. Voittoa tavoittelematon yhdistys, Valkeakosken Haka, rakennutti vuosina 1942-1944 noin 30 lautarakenteista, rakennuspaikalla elementeistä koottua paritaloa Suojakadun-Roineenkadun varteen. Talot ovat arkkitehti Pauli Salomaan käsialaa. Rakennusten ikkunatyyppi
on keskipuitteellinen tai jakopuitteeton, rakennukset on pääosin pystylaudoitettuja ja useat niistä on maalattu vihreän sävyin. Alueen erityinen tyyppipiirre ovat jyrkkälappeiset satulakatot. Suojakadun varressa asuinrakennukset sijoittuvat katuvarteen päädyt katua kohti.

Aluetta koskee asemakaavan merkintä AO4/s "erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään". Asemakaava on hyväksytty vuonna 1983, ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia, eikä se huomioi kulttuuriympäristön arvoja kaikilta osin nykykäytäntöjen mukaisesti. Kaavan suojelumääräys kuitenkin toteaa asianmukaisesti, että "rakennuskantaa korjatessa on kattokaltevuus, rakennuksen korkeus sekä julkisivu- ja katemateriaalit, ikkunajaotus sekä muut rakennukselle ominaiset yksityiskohdat säilytettävä alkuperäistä vastaavina."

Alue on inventoitu osana Valkeakosken keskustan osayleiskaavaa varten laadittua selvitystä vuonna 2016. Inventoinnin suositusten mukaan "1930-luvun ja 1940-luvun rakennuskanta suositellaan säilyttämään. Niiden korjaamisessa suositellaan huomioimaan rakennuksille tyypilliset piirteet, kuten räystäslaudoitukset, alkuperäinen ikkunajaotus ja ovimalli. Aikaisemmin tehdyissä korjaustoimenpiteissä tehdyt muutokset suositellaan korjaamaan peruskorjausten yhteydessä."

Haka-alueen rakentamistapaohjeen mukaan alueella tulee käyttää julkisivuissa peittorimoitettua laudoitusta ja vesikatteen materiaalina tiiltä tai vastaavaa katelevyä. Näin ollen julkisivumateriaalin palauttaminen ja katteen uusiminen nykyistä tiilikatetta vastaavina ovat suositeltavia toimenpiteitä. Nykyisen sisäänkäynnin yhteyteen talon pohjoispäätyyn on suunniteltu pientä laajennusta nykyisen sisäänvedon kohdalle, ikkuna-aukkojen suurennusta ja maantasoista patiota sekä uusia ulkoportaita. Kyseiset muutokset eivät näy julkiselle katualueelle ja eikä niillä ole vaikutusta arvoalueen kaupunkikuvaan. Sen sijaan ne muuttavat jossain määrin rakennuksen ominaispiirteitä. Erityisesti portaiden muuttaminen kahdelta sivulta kuljettaviksi ja pation lisääminen talon seinustalle on vieras piirre 1940-luvun omakotitalolle.

Katon uusi ikkuna-aukko ja uusi sisäänkäynti ovat selkeästi kadulle näkyviä muutoksia, joilla on vaikutusta myös Haka-alueen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvoille. Jyrkät kattolappeet ovat alueelle erittäin tunnistettava, yhtenäinen ominaispiirre. Alueen rakenusten sisäänkäynnit on toteutettu vaihtelevasti. Suojakatu 13 sijaitsee rinteen päällä ja kulku pihaan on luonnollista maanpintaa alempana, tukimuurein tuettuna talon seinustaa myöten. Suunnitelmissa esitetty ratkaisu johtaisi korkeiden, rakennuksen seinälinjan ulkopuolelle sijoittuvien portaiden syntymiseen ja lisäisi rakennukseen sen arkkitehtuurille vieraan laajahkon avokuistin. Lopputuloksena kompakti, ulkonevan kuistin takaseinän ja rakennuksen päämassan muodostama umpinainen nurkkaus muuttuisi avokuistin sekä pitkien portaiden ja kaiteiden leimaamaksi, rakennuksesta ulos työntyväksi rakenteeksi. Ratkaisu ei noudata rakenuksen alkuperäisen arkitehtuurin yksinkertaista selkeyttä ja muuttaa rakennuksen ominaispiirteitä huomattavasti. Mikäli uusi ulko-ovi on varustettu useilla ikkuna-aukoilla, myöskään se ei ole rakennuksen rakentamisajankohdalle tyypillinen.

Useissa Suojakadun varren rakennuksissa on tehty vastaavan tyyppisiä muutoksia, joihin nyt haetaan rakennuslupaa. Aiemmista muutoksista ei ole pyydetty lausuntoa Pirkanmaan maakuntamuseolta. Alueen kokonaistilanteeseen suhteutettuna lupahakemuksen kohteena olevat muutokset eivät ratkaisevasti heikennä alueen valtakunnallisten arvojen olemassaoloa alueen nykytilassa. Muutosten voidaan kuitenkin katsoa olevan asemakaavan suojelumääräysten vastaisia siltä osin kun ne eivät säilytä rakennukselle ominaisia yksityiskohtia alkuperäisiä vastaavina. Tällaisia muutoksia ovat pihan puolen suurennetut ikkunat ja kahteen suuntaan askeltuvat portaat, katon uusi ikkuna-aukko sekä kadun puolen uusi sisäänkäynti katoksineen, portaineen, kaiteineen ja ovineen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että etenkin uusi sisäänkäynti johtaa sellaisiin muutoksiin, jotka heikentävät merkittävästi rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Erityisesti rakennuksen seinälinjojen ulkopuolelle johtavat portaat ovat alueelle huomiotaherättävän vieras ratkaisu.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Suojakatu 13:n muutoksista. Hankkeen tavoitteena on mm. korvata nykyinen levyverhous rimalaudoituksella, uusia vesikate alkuperäistä vastaavana tiilikatteena, avata uusi sisäänkäynti etelään, muuttaa nykyistä sisäänkäyntiä ja rakentaa sen eteen patio sekä lisätä vinttikerrokseen lännen puolelle yksilappeinen kattolyhty.

Suojakatu sijaitsee Valkeakosken tehtaiden ja yhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön Haka-alueella. Haka-alue on Valkeakosken vanhin suunnitelmallisesti tyyppitaloin rakennettu pientaloalue. Voittoa tavoittelematon yhdistys, Valkeakosken Haka, rakennutti vuosina 1942-1944 noin 30 lautarakenteista, rakennuspaikalla elementeistä koottua paritaloa Suojakadun-Roineenkadun varteen. Talot ovat arkkitehti Pauli Salomaan käsialaa. Rakennusten ikkunatyyppi

on keskipuitteellinen tai jakopuitteeton, rakennukset on pääosin pystylaudoitettuja ja useat niistä on maalattu vihreän sävyin. Alueen erityinen tyyppipiirre ovat jyrkkälappeiset satulakatot. Suojakadun varressa asuinrakennukset sijoittuvat katuvarteen päädyt katua kohti.

Aluetta koskee asemakaavan merkintä AO4/s "erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään". Asemakaava on hyväksytty vuonna 1983, ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia, eikä se huomioi kulttuuriympäristön arvoja kaikilta osin nykykäytäntöjen mukaisesti. Kaavan suojelumääräys kuitenkin toteaa asianmukaisesti, että "rakennuskantaa korjatessa on kattokaltevuus, rakennuksen korkeus sekä julkisivu- ja katemateriaalit, ikkunajaotus sekä muut rakennukselle ominaiset yksityiskohdat säilytettävä alkuperäistä vastaavina."

Alue on inventoitu osana Valkeakosken keskustan osayleiskaavaa varten laadittua selvitystä vuonna 2016. Inventoinnin suositusten mukaan "1930-luvun ja 1940-luvun rakennuskanta suositellaan säilyttämään. Niiden korjaamisessa suositellaan huomioimaan rakennuksille tyypilliset piirteet, kuten räystäslaudoitukset, alkuperäinen ikkunajaotus ja ovimalli. Aikaisemmin tehdyissä korjaustoimenpiteissä tehdyt muutokset suositellaan korjaamaan peruskorjausten yhteydessä."

Haka-alueen rakentamistapaohjeen mukaan alueella tulee käyttää julkisivuissa peittorimoitettua laudoitusta ja vesikatteen materiaalina tiiltä tai vastaavaa katelevyä. Näin ollen julkisivumateriaalin palauttaminen ja katteen uusiminen nykyistä tiilikatetta vastaavina ovat suositeltavia toimenpiteitä. Nykyisen sisäänkäynnin yhteyteen talon pohjoispäätyyn on suunniteltu pientä laajennusta nykyisen sisäänvedon kohdalle, ikkuna-aukkojen suurennusta ja maantasoista patiota sekä uusia ulkoportaita. Kyseiset muutokset eivät näy julkiselle katualueelle ja eikä niillä ole vaikutusta arvoalueen kaupunkikuvaan. Sen sijaan ne muuttavat jossain määrin rakennuksen ominaispiirteitä. Erityisesti portaiden muuttaminen kahdelta sivulta kuljettaviksi ja pation lisääminen talon seinustalle on vieras piirre 1940-luvun omakotitalolle.

Katon uusi ikkuna-aukko ja uusi sisäänkäynti ovat selkeästi kadulle näkyviä muutoksia, joilla on vaikutusta myös Haka-alueen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvoille. Jyrkät kattolappeet ovat alueelle erittäin tunnistettava, yhtenäinen ominaispiirre. Alueen rakenusten sisäänkäynnit on toteutettu vaihtelevasti. Suojakatu 13 sijaitsee rinteen päällä ja kulku pihaan on luonnollista maanpintaa alempana, tukimuurein tuettuna talon seinustaa myöten. Suunnitelmissa esitetty ratkaisu johtaisi korkeiden, rakennuksen seinälinjan ulkopuolelle sijoittuvien portaiden syntymiseen ja lisäisi rakennukseen sen arkkitehtuurille vieraan laajahkon avokuistin. Lopputuloksena kompakti, ulkonevan kuistin takaseinän ja rakennuksen päämassan muodostama umpinainen nurkkaus muuttuisi avokuistin sekä pitkien portaiden ja kaiteiden leimaamaksi, rakennuksesta ulos työntyväksi rakenteeksi. Ratkaisu ei noudata rakenuksen alkuperäisen arkitehtuurin yksinkertaista selkeyttä ja muuttaa rakennuksen ominaispiirteitä huomattavasti. Mikäli uusi ulko-ovi on varustettu useilla ikkuna-aukoilla, myöskään se ei ole rakennuksen rakentamisajankohdalle tyypillinen.

Useissa Suojakadun varren rakennuksissa on tehty vastaavan tyyppisiä muutoksia, joihin nyt haetaan rakennuslupaa. Aiemmista muutoksista ei ole pyydetty lausuntoa Pirkanmaan maakuntamuseolta. Alueen kokonaistilanteeseen suhteutettuna lupahakemuksen kohteena olevat muutokset eivät ratkaisevasti heikennä alueen valtakunnallisten arvojen olemassaoloa alueen nykytilassa. Muutosten voidaan kuitenkin katsoa olevan asemakaavan suojelumääräysten vastaisia siltä osin kun ne eivät säilytä rakennukselle ominaisia yksityiskohtia alkuperäisiä vastaavina. Tällaisia muutoksia ovat pihan puolen suurennetut ikkunat ja kahteen suuntaan askeltuvat portaat, katon uusi ikkuna-aukko sekä kadun puolen uusi sisäänkäynti katoksineen, portaineen, kaiteineen ja ovineen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että etenkin uusi sisäänkäynti johtaa sellaisiin muutoksiin, jotka heikentävät merkittävästi rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Erityisesti rakennuksen seinälinjojen ulkopuolelle johtavat portaat ovat alueelle huomiotaherättävän vieras ratkaisu.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.