Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta purkamislupahakemuksesta aineistoineen.
Maakuntamuseo on antanut hankkeesta aikaisemman lausunnon DIAR: 45/2023 (28.2.2023). Lausunnossaan maakuntamuseo toi ilmi Killon alueen rakennetun kulttuuriympäristön selvityksessä määritellyt arvot, kaavallisen tilanteen ja suojelutilanteen. Maakuntamuseo totesi, että yleiskaavallisen suojelun sekä Killon asemakaavamuutoksen (kaavanro 256) ehdotuksen suojelutavoitteiden perusteella rakennus on mahdollista purkaa vain pakottavista syistä, kuten erittäin huonon kunnon takia ja että rakennuksesta tulisi teettää asianmukainen kuntotutkimus. Maakuntamuseo totesi edelleen, että maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Tällä perusteella museo linjasi, että rakennusten säilyttäminen tai purkaminen Killossa tulee ratkaista ensisijaisesti asemakaavoituksen kautta. Näiltä osin maakuntamuseo viittaa aikaisempaan lausuntoonsa. Killon asemakaavan muutos on edellisen lausunnon antamisen ja purkamisluvan hakemisen jälkeen laitettu uudelleen vireille kaavanumerolla 276.
Lupapisteeseen on toimitettu kohdetta koskevat Asbestikartotusraportti (Suomen erikoissaneeraus Oy 10.2.2023) sekä Kuntotutkimus (Tehokuivaus 22.8.2023). Asbestikartoituksen yhteydessä tehtiin neljä materiaalianalyysia, joissa ei löytynyt asbestikuituja. Kuntotutkimus sisältää aistinvaraisia havaintoja, pintakosteusmittauksia, kolme rakenneavausta sekä valokuvia rakennuksesta. Selvityksessä todetaan kellarikerroksen maanvastaisten betonirakenteiden olevan märkiä ja niitä vasten asennettujen pintamateriaalien olevan mikrobivaurioituneita. Rakenteet on käsitelty pikisivelyllä, jonka PAH-pitoisuutta ei ole analysoitu. Pääkerroksen ja kellarin väliseen välipohjaan on tehty rakenneavaus, jonka pohjalta kellarin kattolaudoituksen päältä on mitattu kohonneita kosteusarvoja. Yläkerran yhden ikkunan alapuolella olevien kosteusjälkien kohdalle on tehty rakenneavaus, joka ulottuu sekä seinään että välipohjaan. Vesikatolta yläpohjaan johtavan tarkastusluukun liittymä sekä tuuletusputken läpivienti on todettu epätiiviiksi ja niiden kohdalta on havaittu vesikattorakenteissa paikallisia, kuvien perusteella vähäisiä vaurioita. Eteläseinän ikkunan alta on avattu yksi ulkoverhouslauta ja todettu rakenteen olevan uloimmilta osiltaan aikakaudelle tyypillisesti ulkoverhous - tervapaperi – vinolaudoitus. Raporttiin on kirjattu havainto laudan takana olevista kosteusjäljistä, jotka eivät selkeästi erotu liitteenä olevista valokuvista. Yhteenvetona voidaan todeta, että raportissa on havainnoitu rakennuksen näkyviä ja todennäköisiä vaurioita, mutta niiden laajuutta tai mahdollisesti kunnossa olevia rakennusosia ei ole tuotu esiin. Vaurioiden syitä ei ole esitetty, eikä raportti sisällä kohteen korjaamiseen tähtääviä toimenpide-ehdotuksia. Kantavien rakenteiden tilannetta selvityksessä ei ole käsitelty. Näin ollen selvityksistä ei saa kattavaa käsitystä rakennuksen teknisestä kunnosta ja korjattavuudesta.
Edellä esitetyn johdosta maakuntamuseon perinnerakennusmestari tutustui kohteeseen 19.9.2023. Paikalla oli kohteen omistaja. Kohdekäynnin tarkoitus oli arvioida kuntoselvityksen laajuutta ja sisältöä sekä täydentää sitä yleiskuvaa rakennuksesta, mikä välittyy kuntoselvityksen sisältämistä valokuvista. Kohdekäynnillä oli havaittavissa muun muassa seuraavaa:
Kellarin pintarakenteiden mikrobivauriot ovat kiistattomat, mutta betonirakenteissa ei näkyviltä osin ollut merkittäviä halkeamia tai muita muodonmuutoksia. Kosteus on tavanomaista aikakauden maanvastaisille rakenteille, ja puutteelliset maanpinnan kaadot sekä kattovesien johtaminen lisäävät kosteuskuormaa merkittävästi. Rakennuksen sisäovet, mukaan lukien kellarin ovi, on poistettu, mikä mahdollistaa kellarin hajuhaittojen leviämisen muihin kerroksiin esteettömästi. Pikisivelyä on kellarissa laajasti, sen PAH-pitoisuus tulee selvittää rakennuksen kohtalosta riippumatta. Ulkoverhous on pääosin ehjä ja siisti, ilmeisiä ongelmakohtia esimerkiksi aukotusten liittymissä ei ollut nähtävissä. Kuntoselvityksen yhteydessä tehty rakenneavaus oli suljettu asianmukaisesti, eikä sitä avattu uudestaan. Paikalliset vuotojäljet seinän sisäpinnalla yläkerran ikkunan alapuolella ovat aiheutuneet yhden ulkopuitteen puuttumisesta, eivät rakenteellisista ongelmista. Kohdalle tehdyn rakenneavauksen perusteella vaurio on paikallinen ja pienialainen. Muiden ikkunoiden alla tai yleensä sisäseinissä ei ole näkyviä jälkiä vuodoista tai muusta poikkeuksellisesta kosteudesta. Vinttihuoneiden sisäkatoissa on alkuperäiset paneloinnit tai huokolevytykset, joissa ei näy merkkejä kattovuodoista. Tällä perusteella voi päätellä, että yläpohjassa havaitut vauriot ovat paikallisia ja syntyneet pienistä vuodoista pitkän ajan kuluessa.
Maakuntamuseon näkemyksen mukaan kuntoselvityksessä tai kohdekäynnillä ei ole tullut esiin sellaisia pakottavia kuntoperusteita, jotka osoittaisivat rakennuksen olevan korjauskelvoton. Rakennuksen vauriot ovat korjattavissa, joskin kellarin osalta vaadittavat toimenpiteet muodostavat suhteellisen laajan kokonaisuuden. Tämän lisäksi rakennuksen purkaminen haittaisi vireillä olevan kaavoituksen toteuttamista. Edellä kuvatuin perustein Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta purkamislupahakemuksesta aineistoineen.
Maakuntamuseo on antanut hankkeesta aikaisemman lausunnon DIAR: 45/2023 (28.2.2023). Lausunnossaan maakuntamuseo toi ilmi Killon alueen rakennetun kulttuuriympäristön selvityksessä määritellyt arvot, kaavallisen tilanteen ja suojelutilanteen. Maakuntamuseo totesi, että yleiskaavallisen suojelun sekä Killon asemakaavamuutoksen (kaavanro 256) ehdotuksen suojelutavoitteiden perusteella rakennus on mahdollista purkaa vain pakottavista syistä, kuten erittäin huonon kunnon takia ja että rakennuksesta tulisi teettää asianmukainen kuntotutkimus. Maakuntamuseo totesi edelleen, että maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Tällä perusteella museo linjasi, että rakennusten säilyttäminen tai purkaminen Killossa tulee ratkaista ensisijaisesti asemakaavoituksen kautta. Näiltä osin maakuntamuseo viittaa aikaisempaan lausuntoonsa. Killon asemakaavan muutos on edellisen lausunnon antamisen ja purkamisluvan hakemisen jälkeen laitettu uudelleen vireille kaavanumerolla 276.
Lupapisteeseen on toimitettu kohdetta koskevat Asbestikartotusraportti (Suomen erikoissaneeraus Oy 10.2.2023) sekä Kuntotutkimus (Tehokuivaus 22.8.2023). Asbestikartoituksen yhteydessä tehtiin neljä materiaalianalyysia, joissa ei löytynyt asbestikuituja. Kuntotutkimus sisältää aistinvaraisia havaintoja, pintakosteusmittauksia, kolme rakenneavausta sekä valokuvia rakennuksesta. Selvityksessä todetaan kellarikerroksen maanvastaisten betonirakenteiden olevan märkiä ja niitä vasten asennettujen pintamateriaalien olevan mikrobivaurioituneita. Rakenteet on käsitelty pikisivelyllä, jonka PAH-pitoisuutta ei ole analysoitu. Pääkerroksen ja kellarin väliseen välipohjaan on tehty rakenneavaus, jonka pohjalta kellarin kattolaudoituksen päältä on mitattu kohonneita kosteusarvoja. Yläkerran yhden ikkunan alapuolella olevien kosteusjälkien kohdalle on tehty rakenneavaus, joka ulottuu sekä seinään että välipohjaan. Vesikatolta yläpohjaan johtavan tarkastusluukun liittymä sekä tuuletusputken läpivienti on todettu epätiiviiksi ja niiden kohdalta on havaittu vesikattorakenteissa paikallisia, kuvien perusteella vähäisiä vaurioita. Eteläseinän ikkunan alta on avattu yksi ulkoverhouslauta ja todettu rakenteen olevan uloimmilta osiltaan aikakaudelle tyypillisesti ulkoverhous - tervapaperi – vinolaudoitus. Raporttiin on kirjattu havainto laudan takana olevista kosteusjäljistä, jotka eivät selkeästi erotu liitteenä olevista valokuvista. Yhteenvetona voidaan todeta, että raportissa on havainnoitu rakennuksen näkyviä ja todennäköisiä vaurioita, mutta niiden laajuutta tai mahdollisesti kunnossa olevia rakennusosia ei ole tuotu esiin. Vaurioiden syitä ei ole esitetty, eikä raportti sisällä kohteen korjaamiseen tähtääviä toimenpide-ehdotuksia. Kantavien rakenteiden tilannetta selvityksessä ei ole käsitelty. Näin ollen selvityksistä ei saa kattavaa käsitystä rakennuksen teknisestä kunnosta ja korjattavuudesta.
Edellä esitetyn johdosta maakuntamuseon perinnerakennusmestari tutustui kohteeseen 19.9.2023. Paikalla oli kohteen omistaja. Kohdekäynnin tarkoitus oli arvioida kuntoselvityksen laajuutta ja sisältöä sekä täydentää sitä yleiskuvaa rakennuksesta, mikä välittyy kuntoselvityksen sisältämistä valokuvista. Kohdekäynnillä oli havaittavissa muun muassa seuraavaa:
Kellarin pintarakenteiden mikrobivauriot ovat kiistattomat, mutta betonirakenteissa ei näkyviltä osin ollut merkittäviä halkeamia tai muita muodonmuutoksia. Kosteus on tavanomaista aikakauden maanvastaisille rakenteille, ja puutteelliset maanpinnan kaadot sekä kattovesien johtaminen lisäävät kosteuskuormaa merkittävästi. Rakennuksen sisäovet, mukaan lukien kellarin ovi, on poistettu, mikä mahdollistaa kellarin hajuhaittojen leviämisen muihin kerroksiin esteettömästi. Pikisivelyä on kellarissa laajasti, sen PAH-pitoisuus tulee selvittää rakennuksen kohtalosta riippumatta. Ulkoverhous on pääosin ehjä ja siisti, ilmeisiä ongelmakohtia esimerkiksi aukotusten liittymissä ei ollut nähtävissä. Kuntoselvityksen yhteydessä tehty rakenneavaus oli suljettu asianmukaisesti, eikä sitä avattu uudestaan. Paikalliset vuotojäljet seinän sisäpinnalla yläkerran ikkunan alapuolella ovat aiheutuneet yhden ulkopuitteen puuttumisesta, eivät rakenteellisista ongelmista. Kohdalle tehdyn rakenneavauksen perusteella vaurio on paikallinen ja pienialainen. Muiden ikkunoiden alla tai yleensä sisäseinissä ei ole näkyviä jälkiä vuodoista tai muusta poikkeuksellisesta kosteudesta. Vinttihuoneiden sisäkatoissa on alkuperäiset paneloinnit tai huokolevytykset, joissa ei näy merkkejä kattovuodoista. Tällä perusteella voi päätellä, että yläpohjassa havaitut vauriot ovat paikallisia ja syntyneet pienistä vuodoista pitkän ajan kuluessa.
Maakuntamuseon näkemyksen mukaan kuntoselvityksessä tai kohdekäynnillä ei ole tullut esiin sellaisia pakottavia kuntoperusteita, jotka osoittaisivat rakennuksen olevan korjauskelvoton. Rakennuksen vauriot ovat korjattavissa, joskin kellarin osalta vaadittavat toimenpiteet muodostavat suhteellisen laajan kokonaisuuden. Tämän lisäksi rakennuksen purkaminen haittaisi vireillä olevan kaavoituksen toteuttamista. Edellä kuvatuin perustein Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä.