Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Peruskorjattavat Hyhkyn koulun rakennukset ovat peräisin 1900-luvun alusta. Alueella on voimassa vuonna 1997 hyväksytty asemakaava, jossa tontin vanhimmat, nyt peruskorjattavat koulurakennukset on suojeltu sr-3-merkinnällä, jonka määräys kuuluu: Kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.

Kohde on inventoitu Tampereen Hyhkyn rakennusinventoinnin yhteydessä vuonna 2004 ja arvotettu kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan korkeimpaan, 1. luokkaan. Kohteesta on myös peruskorjauksen tueksi laadittu rakennushistoriallinen selvitys (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy, 2017). Selvitysten mukaan suurempi Hyhkyn koulun vanhoista rakennuksista, rakennus 1, on valmistunut vuonna 1903, mutta sitä on laajennettu toisella kerroksella vuonna 1928 rakennusmestari Arvid Männistön piirustusten mukaan. Tältä ajalta on pääosin peräisin sen nykyinen puuklassismia henkivä ilme. Suorakaiteen muotoisessa hirsirakennuksessa on molemmissa päissä poikkipäädyt, alkuperäiset T-malliset ikkunat, peiliovet, saumapeltikatettu satulakatto ja julkisivuissa vaaka keilaponttilaudoitus. Pääsisäänkäynti on koillissivulla, pylväiden kannattelemalta kolmiopäätyiseltä avokuistilta.

Pienempi rakennuksista, rakennus 2, on vuonna 1912 koulun opettajille rakennettu asuinrakennus, jonka suunnittelusta vastasi rakennusmestari Heikki Tiitola. Kaksikerroksinen, hirsirunkoinen, jyrkän mansardikattoinen rakennus on tyyliltään jugendhenkinen. Sen T-mallisten alkuperäisten ikkunoiden yläosa on jaettu pienempiin ruutuihin ja poikkipäädyssä on pyöröikkunat. Pääsisäänkäynti on koillissivulla, pihan puolella, umpikuistilta, jonka päällä on parveke. Julkisivuissa on vaaka keilaponttilaudoitus. Rakennus on myöhemmin muutettu koulukäyttöön ja toiminut pitkään myös päiväkotina.

Rakennuksiin on tarkoitus tehdä mittava peruskorjaus, jossa mm. kaivetaan rakennusten ympärille salaojitus, uusitaan rakennusten julkisivuvuoraus, vesikate, osa ulko-ovista ja sisäänkäyntien portaat sekä kunnostetaan alkuperäiset puurakenteiset ikkunat ja ulko-ovet. Rakennusten julkisivuihin tehdään kohtalaisen vähäisiä muutoksia. Isomman koulurakennuksen kaakkoispäädyn avokuisti korvataan umpikuistilla ja uusitaan myöhemmin lisätty poistumistieporras sekä lisätään pääsisäänkäynnin yhteyteen inva-nostin. Pienempään rakennukseen lisätään sisäänkäynnin yhteyteen teräsritiläluiska ja hissinostin esteetöntä kulkua varten. Samalla parannetaan pihan ja ulkoalueiden toiminnallisuutta ja turvallisuutta pihajärjestelyillä.

Sisätiloissa mm. uusitaan pintamateriaalit ja talotekniikka, korvataan orgaaniset eristemateriaalit uusilla, tiivistetään rakenteita, rakennetaan esteettömät wc-tilat 1. kerrokseen, poistetaan kellaritilat käytöstä lukuun ottamatta suuremman rakennuksen IV-konehuonetta, lisätään hätäpoistumistiet opetustiloihin. Tilanjaon ja tilojen käyttötarkoituksen muutokset vaikuttavat pohjakuvien perusteella melko vähäisiltä ja perustelluilta, kantaviin seinärakenteisiin ei puututa, eikä tilajaon keskeisiä piirteitä ole tarkoitus muuttaa, mistä johtuen tilamuutokset ovat hyväksyttävissä.

Muilta osin peruskorjaus ei täysin ota huomioon rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa. Vanhan rakennuksen ikä saa ja sen pitääkin näkyä sen muodoissa, materiaaleissa, pinnoilla, ratkaisuissa ja värityksessä. Kulttuurihistoriallisesta arvosta suurin osa on kiinnittynyt rakennuksen materiaaleihin. Suunnitellun mukaisessa peruskorjauksessa vaikuttaisivat kuitenkin säilyvän ainoastaan rakennusten perusilme, niiden perustukset, hirsirungot sekä alkuperäiset ikkunat, väliovet ja puuportaikot. Lähes kaikki muut rakennusosat uusitaan.

Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo, että peruskorjaus toteutettaisiin enemmän restauroivalla otteella, välttäen turhaa ylikorjaamista, säästäen ja kunnostaen käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja. Erityisesti rakennuksen 1 alkuperäisten panelikattojen sekä molempien rakennusten julkisivulaudoituksen säilyttämistä tulee vielä tutkia. Näiden alkuperäisten ja näkyvien rakennusosien uusiminen ilman todettua, merkittävää kuntoperustetta hävittää tarpeettomasti sekä materiaaleja että niihin liittyviä arvoja. Suunniteltu nykyaikainen ulkoverhousratkaisu muuttaa lisäksi ulkoseinän asemaa perustuksiin ja räystääseen nähden, mikä vaikuttaa rakennusten ulkoasuun ja heikentää räystään seiniä suojaavaa vaikutusta.

Kokonaisuutena suunniteltu peruskorjaus vaikuttaa edistävän koulukäytön jatkumista, mikä on ensiarvoista rakennusten säilymiselle. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kunnostussuunnitelma on hyväksyttävissä ja rakennuslupa puollettavissa edellä mainituin varauksin.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Peruskorjattavat Hyhkyn koulun rakennukset ovat peräisin 1900-luvun alusta. Alueella on voimassa vuonna 1997 hyväksytty asemakaava, jossa tontin vanhimmat, nyt peruskorjattavat koulurakennukset on suojeltu sr-3-merkinnällä, jonka määräys kuuluu: Kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.

Kohde on inventoitu Tampereen Hyhkyn rakennusinventoinnin yhteydessä vuonna 2004 ja arvotettu kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan korkeimpaan, 1. luokkaan. Kohteesta on myös peruskorjauksen tueksi laadittu rakennushistoriallinen selvitys (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy, 2017). Selvitysten mukaan suurempi Hyhkyn koulun vanhoista rakennuksista, rakennus 1, on valmistunut vuonna 1903, mutta sitä on laajennettu toisella kerroksella vuonna 1928 rakennusmestari Arvid Männistön piirustusten mukaan. Tältä ajalta on pääosin peräisin sen nykyinen puuklassismia henkivä ilme. Suorakaiteen muotoisessa hirsirakennuksessa on molemmissa päissä poikkipäädyt, alkuperäiset T-malliset ikkunat, peiliovet, saumapeltikatettu satulakatto ja julkisivuissa vaaka keilaponttilaudoitus. Pääsisäänkäynti on koillissivulla, pylväiden kannattelemalta kolmiopäätyiseltä avokuistilta.

Pienempi rakennuksista, rakennus 2, on vuonna 1912 koulun opettajille rakennettu asuinrakennus, jonka suunnittelusta vastasi rakennusmestari Heikki Tiitola. Kaksikerroksinen, hirsirunkoinen, jyrkän mansardikattoinen rakennus on tyyliltään jugendhenkinen. Sen T-mallisten alkuperäisten ikkunoiden yläosa on jaettu pienempiin ruutuihin ja poikkipäädyssä on pyöröikkunat. Pääsisäänkäynti on koillissivulla, pihan puolella, umpikuistilta, jonka päällä on parveke. Julkisivuissa on vaaka keilaponttilaudoitus. Rakennus on myöhemmin muutettu koulukäyttöön ja toiminut pitkään myös päiväkotina.

Rakennuksiin on tarkoitus tehdä mittava peruskorjaus, jossa mm. kaivetaan rakennusten ympärille salaojitus, uusitaan rakennusten julkisivuvuoraus, vesikate, osa ulko-ovista ja sisäänkäyntien portaat sekä kunnostetaan alkuperäiset puurakenteiset ikkunat ja ulko-ovet. Rakennusten julkisivuihin tehdään kohtalaisen vähäisiä muutoksia. Isomman koulurakennuksen kaakkoispäädyn avokuisti korvataan umpikuistilla ja uusitaan myöhemmin lisätty poistumistieporras sekä lisätään pääsisäänkäynnin yhteyteen inva-nostin. Pienempään rakennukseen lisätään sisäänkäynnin yhteyteen teräsritiläluiska ja hissinostin esteetöntä kulkua varten. Samalla parannetaan pihan ja ulkoalueiden toiminnallisuutta ja turvallisuutta pihajärjestelyillä.

Sisätiloissa mm. uusitaan pintamateriaalit ja talotekniikka, korvataan orgaaniset eristemateriaalit uusilla, tiivistetään rakenteita, rakennetaan esteettömät wc-tilat 1. kerrokseen, poistetaan kellaritilat käytöstä lukuun ottamatta suuremman rakennuksen IV-konehuonetta, lisätään hätäpoistumistiet opetustiloihin. Tilanjaon ja tilojen käyttötarkoituksen muutokset vaikuttavat pohjakuvien perusteella melko vähäisiltä ja perustelluilta, kantaviin seinärakenteisiin ei puututa, eikä tilajaon keskeisiä piirteitä ole tarkoitus muuttaa, mistä johtuen tilamuutokset ovat hyväksyttävissä.

Muilta osin peruskorjaus ei täysin ota huomioon rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa. Vanhan rakennuksen ikä saa ja sen pitääkin näkyä sen muodoissa, materiaaleissa, pinnoilla, ratkaisuissa ja värityksessä. Kulttuurihistoriallisesta arvosta suurin osa on kiinnittynyt rakennuksen materiaaleihin. Suunnitellun mukaisessa peruskorjauksessa vaikuttaisivat kuitenkin säilyvän ainoastaan rakennusten perusilme, niiden perustukset, hirsirungot sekä alkuperäiset ikkunat, väliovet ja puuportaikot. Lähes kaikki muut rakennusosat uusitaan.

Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo, että peruskorjaus toteutettaisiin enemmän restauroivalla otteella, välttäen turhaa ylikorjaamista, säästäen ja kunnostaen käyttökelpoisia rakennusmateriaaleja. Erityisesti rakennuksen 1 alkuperäisten panelikattojen sekä molempien rakennusten julkisivulaudoituksen säilyttämistä tulee vielä tutkia. Näiden alkuperäisten ja näkyvien rakennusosien uusiminen ilman todettua, merkittävää kuntoperustetta hävittää tarpeettomasti sekä materiaaleja että niihin liittyviä arvoja. Suunniteltu nykyaikainen ulkoverhousratkaisu muuttaa lisäksi ulkoseinän asemaa perustuksiin ja räystääseen nähden, mikä vaikuttaa rakennusten ulkoasuun ja heikentää räystään seiniä suojaavaa vaikutusta.

Kokonaisuutena suunniteltu peruskorjaus vaikuttaa edistävän koulukäytön jatkumista, mikä on ensiarvoista rakennusten säilymiselle. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kunnostussuunnitelma on hyväksyttävissä ja rakennuslupa puollettavissa edellä mainituin varauksin.