Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta purkamislupahakemuksesta. Tutustuttuaan lupahakemuksen aineistoon ja tehtyään kohteeseen maastotarkastuksen maakuntamuseo toteaa seuraavaa.

Tampereen kaupunki haluaa purkaa kiinteistöllä 837-582-1-28 / Ahtola sijaitsevan vapaa-ajanasunnon pihapiiriin kuuluvat kolme rakennusta: päärakennuksen, sauna- ja asuinrakennuksen sekä pienen piharakennuksen. Kiinteistö on rekisteröity vuonna 1950. Päärakennus näkyy vuoden 1953 peruskartalla, ja vuoden 1956 ortoilmakuvassa erottuvat lisäksi saunarakennus ja laituri. Rakennukset ovat rakentamisajankohdalleen melko tyypillisiä rankorakenteisia, puuverhottuja ja betonitiilikatteella katettuja asuin- ja piharakennuksia.

Alueella on voimassa vuonna 1990 vahvistettu asemakaava, jossa rakennus sijaitsee virkistysalueella (VU-3): Urheilu- ja virkistyspalvelualue, jolle saadaan rakentaa toimintaan liittyviä tiloja, rakennelmia ja laitteita enintään luvun osoittama määrä kerrosalaa. Kaava on valmistunut ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) voimaantuloa, eikä se näiltä osin täytä nykylainsäädännön vaatimuksia mm. kulttuuriympäristön huomioimisen osalta. Maa-alue ja rakennukset on lunastettu kaupungille vuonna 2013, jolloin entiselle omistajalle Irene Kanervalle (s.1929) varattiin rakennuksiin elinikäinen käyttöoikeus. Toukokuussa 2023 tämä luopui käyttöoikeudestaan korkean ikänsä vuoksi.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari ja tilapalveluiden edustaja tutustuivat kohteen nykytilaan 3.10.2023. Rakennukset on tyhjennetty irtaimistosta ja ne ovat ilmeisesti olleet jo pitkään käyttämättöminä. Kiinteistö on korkeusasemaltaan lähellä Kaukajärven pintaa, ja pihamaa oli tarkasteluhetkellä hyvin märkä ja paikoin veden vallassa. Rakennuspaikan kosteusolosuhteista huolimatta rakennukset ovat yleisilmeeltään ryhdikkäät ja asuinrakennuksen betonipilariperustus sekä hyvin tuulettuva alapohja vaikuttavat ehjiltä. Matalan betonisokkelin varaan perustettu sauna on kauttaaltaan painunut pehmeään rantaan, mikä on todennäköisesti aiheuttanut puurakenteiseen alapohjaan kosteusvaurioita.  Sama koskee pientä puuvajaa. Betonitiilikatot ovat sammaloituneet ja näyttävät heikkokuntoisilta, mutta vinteillä ei vielä ole jälkiä merkittävistä kattovuodoista. Näin ollen rakennukset ovat aistinvaraisesti arvioiden perusrakenteiltaan vielä sellaisessa kunnossa, että ne olisivat tarvittaessa kunnostettavissa.

Kiinteistö sijaitsee Kaukajärven soutu- ja melontastadionin läheisyydessä. Haiharansuu 1:n rakennusten tulevaisuudesta päätettäessä olisikin hyvä vielä kartoittaa, onko esimerkiksi stadionin käyttäjillä kiinnostusta hyödyntää rakennuksia omassa toiminnassaan. Pihapiiri ei liity osaksi laajempaa rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuutta, eikä sen toisen maailmansodan jälkeen valmistuneilla rakennuksilla ole erityistä kulttuurihistoriallista tai rakennusperinteistä arvoa. Maisemallinen arvo jää tällä hetkellä melko rajalliseksi tiheän kasvillisuuden vuoksi, joskin rantasauna näkyy järvelle hyvin lehdettömään aikaan. Maakuntamuseo katsoo, että mikäli rakennuksille ei ole löydettävissä käyttöä, niiden purkaminen on mahdollista.

Mikäli päädytään purkamiseen, maakuntamuseo painottaa, että kestävän kehityksen mukaisesti ja kiertotalouden edistämiseksi tulisi toimittaa kierrätettäväksi kaikki uudiskäyttöön soveltuvat rakennusten osat, joita Haiharansuu 1:n tapauksessa ovat ainakin tehdasvalmisteiset kaminat ja hellat sekä ikkunat ja väliovet. Tähän ohjaa myös maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka 139 §:n mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Myös MRL:n 154 §:n mukaan rakennuksen tai sen osan purkaminen tulee järjestää niin, että luodaan edellytykset käyttökelpoisten rakennusosien hyväksikäyttämiselle.

Tampereen kaupunki haluaa purkaa kiinteistöllä 837-582-1-28 / Ahtola sijaitsevan vapaa-ajanasunnon pihapiiriin kuuluvat kolme rakennusta: päärakennuksen, sauna- ja asuinrakennuksen sekä pienen piharakennuksen. Kiinteistö on rekisteröity vuonna 1950. Päärakennus näkyy vuoden 1953 peruskartalla, ja vuoden 1956 ortoilmakuvassa erottuvat lisäksi saunarakennus ja laituri. Rakennukset ovat rakentamisajankohdalleen melko tyypillisiä rankorakenteisia, puuverhottuja ja betonitiilikatteella katettuja asuin- ja piharakennuksia.

Alueella on voimassa vuonna 1990 vahvistettu asemakaava, jossa rakennus sijaitsee virkistysalueella (VU-3): Urheilu- ja virkistyspalvelualue, jolle saadaan rakentaa toimintaan liittyviä tiloja, rakennelmia ja laitteita enintään luvun osoittama määrä kerrosalaa. Kaava on valmistunut ennen nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) voimaantuloa, eikä se näiltä osin täytä nykylainsäädännön vaatimuksia mm. kulttuuriympäristön huomioimisen osalta. Maa-alue ja rakennukset on lunastettu kaupungille vuonna 2013, jolloin entiselle omistajalle Irene Kanervalle (s.1929) varattiin rakennuksiin elinikäinen käyttöoikeus. Toukokuussa 2023 tämä luopui käyttöoikeudestaan korkean ikänsä vuoksi.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari ja tilapalveluiden edustaja tutustuivat kohteen nykytilaan 3.10.2023. Rakennukset on tyhjennetty irtaimistosta ja ne ovat ilmeisesti olleet jo pitkään käyttämättöminä. Kiinteistö on korkeusasemaltaan lähellä Kaukajärven pintaa, ja pihamaa oli tarkasteluhetkellä hyvin märkä ja paikoin veden vallassa. Rakennuspaikan kosteusolosuhteista huolimatta rakennukset ovat yleisilmeeltään ryhdikkäät ja asuinrakennuksen betonipilariperustus sekä hyvin tuulettuva alapohja vaikuttavat ehjiltä. Matalan betonisokkelin varaan perustettu sauna on kauttaaltaan painunut pehmeään rantaan, mikä on todennäköisesti aiheuttanut puurakenteiseen alapohjaan kosteusvaurioita.  Sama koskee pientä puuvajaa. Betonitiilikatot ovat sammaloituneet ja näyttävät heikkokuntoisilta, mutta vinteillä ei vielä ole jälkiä merkittävistä kattovuodoista. Näin ollen rakennukset ovat aistinvaraisesti arvioiden perusrakenteiltaan vielä sellaisessa kunnossa, että ne olisivat tarvittaessa kunnostettavissa.

Kiinteistö sijaitsee Kaukajärven soutu- ja melontastadionin läheisyydessä. Haiharansuu 1:n rakennusten tulevaisuudesta päätettäessä olisikin hyvä vielä kartoittaa, onko esimerkiksi stadionin käyttäjillä kiinnostusta hyödyntää rakennuksia omassa toiminnassaan. Pihapiiri ei liity osaksi laajempaa rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuutta, eikä sen toisen maailmansodan jälkeen valmistuneilla rakennuksilla ole erityistä kulttuurihistoriallista tai rakennusperinteistä arvoa. Maisemallinen arvo jää tällä hetkellä melko rajalliseksi tiheän kasvillisuuden vuoksi, joskin rantasauna näkyy järvelle hyvin lehdettömään aikaan. Maakuntamuseo katsoo, että mikäli rakennuksille ei ole löydettävissä käyttöä, niiden purkaminen on mahdollista.

Mikäli päädytään purkamiseen, maakuntamuseo painottaa, että kestävän kehityksen mukaisesti ja kiertotalouden edistämiseksi tulisi toimittaa kierrätettäväksi kaikki uudiskäyttöön soveltuvat rakennusten osat, joita Haiharansuu 1:n tapauksessa ovat ainakin tehdasvalmisteiset kaminat ja hellat sekä ikkunat ja väliovet. Tähän ohjaa myös maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka 139 §:n mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Myös MRL:n 154 §:n mukaan rakennuksen tai sen osan purkaminen tulee järjestää niin, että luodaan edellytykset käyttökelpoisten rakennusosien hyväksikäyttämiselle.