Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon sekä kohteeseen paikan päällä ja toteaa seuraavaa.

Asuinrakennus, Tärräntie 15 (kiinteistönnus 418-425-2-72) sijaitsee Lempäälän nauhataajaman länsireunalla, Kuokkalan kylässä. Pitkään autioina ollut hirsirunkoinen asuinrakennus on osa mäellä sijaitsevaa maatilan pihapiiriä, johon kuuluu sen lisäksi pihaa rajaavia talousrakennuksia. Pihan lounaiskulmalla on omana kiinteistönään, 1980-luvulla rakennettu ja tilakeskuksen omistajan asuinkäytössä oleva asuinrakennus pihapiireineen.

Asuinrakennus on entinen  Innamaa -nimisen kantatalon päärakennus. Kuokkalan suurkylässä oli 1540-luvulla seitsemäntoista kantataloa, joista Innamaa oli yksi. Ilmeisesti Innamaa oli ensimmäinen, joka siirtyi isonjaon jälkeen pois ryhmäkylästä nykyiselle paikalle. 

Tilakeskus on huomioitu kohteena Kuokkalan-Herralan-Hakkarin  kulttuuriympäristökohteiden inventoinnissa (FCG 2010). Rakennus kuvataan perinteisenä 1800-luvun maalaistalona, johon liitttyy 1920-luvulla rakennettu poikittainen rakennusosa. Selvityksessä korkeimpaan, ensimmäiseen luokkaan, "Erityisen merkittävät kohteet, suuri paikallinen arvo",  luokitellun kohteen asutushistoriallinen arvo on merkittävä ja asuinrakennus on säilyttänyt ajalliset ominaispiirteensä. 

Vanhaa pihapiiriä koskee osayleiskaava (2016) ja AM/s-5 merkintä. Alue, jolla on erityisiä  historiallisia tai rakennustaiteellisia  tai taajamakuvallisia arvoja. Alueiden ominaispiirteet ja inventoinnissa todetut arvot on säilytettävä.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 23.4.2021 maastotarkastuksen, jossa oli läsnä maanomistajan edustaja. Maastokäynnilä saadun tiedon mukaan asuinrakennuksen vanhempi, yksikerroksinen osa siirrettiin pihapiirissä 1900-luvun vaihteessa. Maatilan päärakennuksen jatkeeksi rakennettiin 1922 poikittainen, korkeampi ja kuisteilla varustettu huvilamainen osa, joka on ollut lähinnä tilan kesäasukkaiden sekä sota-aikana evakoiden käytössä. Maatilan perinteisen asuinrakennuksen ja kesäasukkaiden huvilamaisen osan yhdistelmä on poikkeuksellinen ja kertova. Rakennuksessa on erittäin hyvin nähtävissä perinteisen, 1800-luvun maatilan päärakennuksen sekä 1900-luvun alun Lempäälässä merkittävän huvilakulttuurin piirteet.

Julkisivuiltaan ja sisätiloiltaan rakennusosat ovat säilyneet 1900-luvun alkupuolen asussa. Rakennuksessa on säilynyt huonejako, tiilestä muuratut uunit, lattiat, peiliovet ja pinkopahvilla verhotut seinät tapetteineen. Merkittäviä rakennevauriota on vähän. Vanha osa on paikoin painunut ja sen itäpäädyssä on vähäisiä hirsivaurioita. Uuden puolen hirsirunko on silmämääräisesti tarkasteltuna ehjä, mutta sen tiilikatteessa on lukuisia vuotokohtia, samoin rakennusosien kattojen välisissä kaaveleissa. Uuden osan paloullakolle ei ollut kulkuaukkoa, mutta kattovuotojen merkit olivat selvästi nähtävissä asuinkerroksen pinkopahvikatoissa. Kuistien katot kantavine rakenteineen ovat pahoin vaurioituneet. Kokonaisuutena arvioiden rakennus on vielä kunnostettavissa, joskin erityisesti vesikaton vaatimat toimenpiteet ovat laajat ja kiireelliset. 

Edellä kuvatun perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että erittäin hyvin rakennusajan asussa säilynyt, historia- rakennus- ja kulttuuriarvoiltaan merkittävä asuinrakennus on keskeinen osa kohteen ominaispiirteitä ja arvoja, joten purkamiselle ei ole sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa osayleiskaavan suojelumääräyksestä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon sekä kohteeseen paikan päällä ja toteaa seuraavaa.

Asuinrakennus, Tärräntie 15 (kiinteistönnus 418-425-2-72) sijaitsee Lempäälän nauhataajaman länsireunalla, Kuokkalan kylässä. Pitkään autioina ollut hirsirunkoinen asuinrakennus on osa mäellä sijaitsevaa maatilan pihapiiriä, johon kuuluu sen lisäksi pihaa rajaavia talousrakennuksia. Pihan lounaiskulmalla on omana kiinteistönään, 1980-luvulla rakennettu ja tilakeskuksen omistajan asuinkäytössä oleva asuinrakennus pihapiireineen.

Asuinrakennus on entinen  Innamaa -nimisen kantatalon päärakennus. Kuokkalan suurkylässä oli 1540-luvulla seitsemäntoista kantataloa, joista Innamaa oli yksi. Ilmeisesti Innamaa oli ensimmäinen, joka siirtyi isonjaon jälkeen pois ryhmäkylästä nykyiselle paikalle. 

Tilakeskus on huomioitu kohteena Kuokkalan-Herralan-Hakkarin  kulttuuriympäristökohteiden inventoinnissa (FCG 2010). Rakennus kuvataan perinteisenä 1800-luvun maalaistalona, johon liitttyy 1920-luvulla rakennettu poikittainen rakennusosa. Selvityksessä korkeimpaan, ensimmäiseen luokkaan, "Erityisen merkittävät kohteet, suuri paikallinen arvo",  luokitellun kohteen asutushistoriallinen arvo on merkittävä ja asuinrakennus on säilyttänyt ajalliset ominaispiirteensä. 

Vanhaa pihapiiriä koskee osayleiskaava (2016) ja AM/s-5 merkintä. Alue, jolla on erityisiä  historiallisia tai rakennustaiteellisia  tai taajamakuvallisia arvoja. Alueiden ominaispiirteet ja inventoinnissa todetut arvot on säilytettävä.

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 23.4.2021 maastotarkastuksen, jossa oli läsnä maanomistajan edustaja. Maastokäynnilä saadun tiedon mukaan asuinrakennuksen vanhempi, yksikerroksinen osa siirrettiin pihapiirissä 1900-luvun vaihteessa. Maatilan päärakennuksen jatkeeksi rakennettiin 1922 poikittainen, korkeampi ja kuisteilla varustettu huvilamainen osa, joka on ollut lähinnä tilan kesäasukkaiden sekä sota-aikana evakoiden käytössä. Maatilan perinteisen asuinrakennuksen ja kesäasukkaiden huvilamaisen osan yhdistelmä on poikkeuksellinen ja kertova. Rakennuksessa on erittäin hyvin nähtävissä perinteisen, 1800-luvun maatilan päärakennuksen sekä 1900-luvun alun Lempäälässä merkittävän huvilakulttuurin piirteet.

Julkisivuiltaan ja sisätiloiltaan rakennusosat ovat säilyneet 1900-luvun alkupuolen asussa. Rakennuksessa on säilynyt huonejako, tiilestä muuratut uunit, lattiat, peiliovet ja pinkopahvilla verhotut seinät tapetteineen. Merkittäviä rakennevauriota on vähän. Vanha osa on paikoin painunut ja sen itäpäädyssä on vähäisiä hirsivaurioita. Uuden puolen hirsirunko on silmämääräisesti tarkasteltuna ehjä, mutta sen tiilikatteessa on lukuisia vuotokohtia, samoin rakennusosien kattojen välisissä kaaveleissa. Uuden osan paloullakolle ei ollut kulkuaukkoa, mutta kattovuotojen merkit olivat selvästi nähtävissä asuinkerroksen pinkopahvikatoissa. Kuistien katot kantavine rakenteineen ovat pahoin vaurioituneet. Kokonaisuutena arvioiden rakennus on vielä kunnostettavissa, joskin erityisesti vesikaton vaatimat toimenpiteet ovat laajat ja kiireelliset. 

Edellä kuvatun perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että erittäin hyvin rakennusajan asussa säilynyt, historia- rakennus- ja kulttuuriarvoiltaan merkittävä asuinrakennus on keskeinen osa kohteen ominaispiirteitä ja arvoja, joten purkamiselle ei ole sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa osayleiskaavan suojelumääräyksestä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.