Maakunta: Pirkanmaa

Kunta: Kuhmoinen

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa

Maisemaseutu: Päijänteen seutu

Pinta-ala: 149 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 0 ha maatalousalueita: 0 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 94 ha rakennettuja alueita: 7 ha vesialueita: 48 ha

LUONNONPIIRTEET

Kuhmoisten Linnavuori on 175 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava graniittinen vuori, joka jäänyt koholle jääkauden jälkeen muuta ympäristöä kovemman kivilajinsa ansiosta. Alueen peruskallio muodostuu suonigneissistä, jota ympäröi porfyyrisestä granodioriitista muodostuva kallioperä. Linnavuoren kalliossa on havaittavissa erittäin selväpiirteistä kuutiorakoilua ja vuoren lakialueen etelärinne on lähes pystysuora. Kallioista lakea ympäröivä pohjamoreeni ulottuu mannerjäätikön tulosuunnan puolella luoteessa lähes laelle asti. Vuoren kaakkoisella suojasivulla on järeää lohkareikkoa äkkijyrkkien seinämien juurella. Vuoren laella on noin 5–50 senttimetrin paksuinen kerros irtaimia maalajeja.

Linnavuori sijaitsee Saaresjärven ja Linnajärven välisellä kannaksella. Järvet ovat pinta-alaltaan pieniä, metsien ja pienten suoalueiden ympäröimiä. Linnavuoren rinteellä ja kaakkoisella terassilla kasvaa pääosin mustikkatyypin kuusikkoa. Vuoren tasaisilla terasseilla on myös kuivan kankaan männikköä. Linnavuorta ympäröivät kumpuilevat metsämaat ovat havumetsävaltaisia ja paikoitellen kallioalueiden kirjomia.

KULTTUURIPIIRTEET

Kuhmoisten Linnavuori on valtakunnallisesti merkittävä rautakautinen muinaislinna, jonka arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty yli 340 itäistä ja läntistä esinettä. Esinelöydöt ajoittuvat ristiretkiajalle ja varhaiselle keskiajalle (n.1050–1300 jaa.). Alueelta löydetyt keihäät, kirveet, talousesineet ja korut kertovat hämäläisestä talonpoikaiskulttuurista. Linnoitus on ollut luultavimmin osa hämäläisten ja karjalaisten nautinta aluekiistoihin liittynyttä turvapaikkaketjua, johon ovat kuuluneet myös muun muassa Jämsänkosken linnavuori, Padasjoen Virmailan Linnasaari ja Jämsän Pukinvuoren muinaislinna. Vuoren laelta on löydetty lisäksi useiden rakennusten perustuksia sekä kivettyjä liesiä. Lakialueen länsireunalla on kivivallin perustus, jonka päällä on sijainnut mahdollisesti puinen hirsirakennelma. Linna lienee palanut 1100-luvun alussa, mutta ollut silti käytössä vielä 1200-luvulla.

Linnavuoren ympäristö on Kuhmoisten kylien keskiajan kulttuurimaisemaa, jossa metsällä on ollut tärkeä rooli. Linnavuoren ympäristöä on aikoinaan kaskettu, ja esimerkiksi Linnavuoren lounaispuolella sijaitsevan Linnamäen rinteillä on vanhoja viljelyn merkkejä. Linnavuoren Linnajärven puolelta on kulkenut vuonna 1856 mäkisyytensä vuoksi hylätty Padasjoen–Jämsän maantiehen kuulunut osuus. Tien arvellaan olleen käytössä ratsupolkuna keskiajalta lähtien.

Nykyisin vuorta ympäröivien metsämaiden keskellä on muutama yksittäinen talo vähäisine peltoaloineen. Vuoren tuntumassa Saaresjärven rannalla on jonkin verran loma-asutusta ja mökeille johtavia teitä. Lisäksi vuoren ympärysmetsiä on otettu talouskäyttöön. Kohteen huomattavat maisemalliset arvot eivät ole kuitenkaan vaarantuneet.

Linnavuori on vakiintunut muinaismuistokohde ja näköalapaikka, jonka juurella on parkkialue opastauluineen. Vuoren lakialueelle on pystytetty alueen mittavista arkeologisista kaivauksista kertova opaste.

MAISEMAKUVA

Kuhmoisten Linnavuori sijaitsee noin 50 metriä viereisen Saaresjärven pintaa korkeammalle kohoavalla graniittimäellä. Vuoren laki on saavutettavissa loivalta länsirinteeltä käsin. Muutoin linnavuoren rinteet ovat pystysuorat. Linnavuoren laki on suhteellisen laakea kahdeksi terassiksi jakaantuva alue, jossa on jäljellä vanhoja linnoitteita. Lakialueelle johtaa opastettu polku.

Linnavuoren ympäristö on karua metsä- ja kalliomaata, jonka kainaloissa on pieniä erämaisia järviä ja lampia sekä korpipainaumia. Vuorelta avautuu näkymiä kalliorantaiselle Saaresjärvelle. Järvi- ja metsänäkymiä reunustavat kallion lakialueen männiköt.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.