Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti 3.-19.5.2011 maanrakennustöiden valvontaa Kangasalla Liuksialassa ja Huutijärvellä Gasum Oyj:n rakennuttamalla maakaasuputkilinjalla. Tutkimuksia johti FM Tiina Vasko ja apulaistutkijana toimi fil.yo. Anniina Laine, joka osallistui myös jälkitöihin. Tutkimusten valvojana toimi Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija FM Ulla Lähdesmäki. Tutkimuksen kustannukset olivat 17439 € + alv ja rahoittajana oli muinaismuistolain 15 § mukaisesti Gasum Oyj.

Vuonna 2009 Pirkanmaan maakuntamuseo inventoi muinaisjäännöksiä Gasum Oyj:n suunnitteluhankkeeseen liittyen Lempäälän - Kangasalan (Sahalahden) alueella (Luoto 2009). Suunniteltu maakaasuputkilinja tulee kulkemaan Lempäälästä, Marjamäen venttiiliasemalta, Kangasalan Sahalahdelle. Maakaasuputkilinjan pituus on 34 kilometriä. Putken rakentaminen vaatii linjalla vähintään noin kymmenen metrin levyisen työskentelyalueen. Linjan on tarkoitus valmistua lokakuun 2011 aikana.

Kangasalla oli tehty aiempi perusinventointi HuK Teija Nurmisen toimesta vuonna 1993. Tätä ennen Kangasalaa oli inventoinut Ville Luho vuonna 1939 sekä Mirja Koskimies Huutijärven Sarsan aluetta vuonna 1971. Kangasalla maakaasuputkilinjan suunnittelualueella on tehty laajempia arkeologisia kaivaustutkimuksia lähinnä juuri Huutijärvellä, Sarsan asuinpaikkakeskittymän alueella. Tämän lisäksi maakaasuputkilinjan vaikutusalueella sijaitsevista historiallisen ajan kylätonteista on tehty karttaselvitys (Salminen 2009).

Kangasalla linjaus kulkee pääosin pelloksi raivatulla alavalla ja savipohjaisella maalla. Maisema on muuttunut alueella huomattavasti. Järvien vedenpinnan korkeus on laskenut useita metrejä vuoden 1604 jälkeen. Tässä on pääosin taustalla luonnollinen jääkauden jälkeinen maankohoaminen, joka on muuttanut järvien laskusuuntia. Längelmävedelle syntyi vuonna 1604 uusi lasku-uoma järven eteläosaan Iharinkankaalle; tämän seurauksena Sarsankoski kuivui hyvin nopeasti. Nykyään Sarsankoskesta on jäljellä vain vaatimaton joki. Esihistoriallinen asutus sijaitsi pääosin näillä vanhoilla rannoilla, lähinnä korkeuskäyrillä 87-90 m mpy. Huutijärven valvontakohteessa korkeus oli noin välillä 86-87 m mpy.

Linjaus kulkee Ahuli-järven ympäristössä valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi luokitellun Liuksialan kartanon ja kulttuurimaiseman halki. Liuksialan kartanon mailla, noin 500 metriä kartanon päärakennuksesta pohjoiseen sijaitsevan yksityisen kappelin ja hautausmaan aluetta pidetään Kangasalan vanhimman kirkon sijaintipaikkana. Kohteessa sijaitsee myös kiinteä muinaisjäännös; Liuksialan kappelin rautakautinen ruumiskalmisto (mj.tunnus 211010022). Myöhäisrautakautinen kalmisto on ainakin osittain tuhoutunut. Paikalta on aikanaan löydetty muun muassa kaksi merovinkiaikaista keihäänkärkeä, viikinkiaikainen miekka, hevosenkenkäsolki sekä saviastianpaloja. Esineitä ei ole luetteloitu Kansallismuseon kokoelmiin vaan niitä säilytetään Liuksialan kartanossa. Putkilinja kulkee kappelin alueen eteläpuolella noin 100 metrin etäisyydellä.

Huutijärvellä linjauksen kohdalla ja läheisyydessä on kivikautisia asuinpaikkoja sekä Vääksyn kartano. Tällä kohdalla valtaosa putkesta porattiin suoraan maan alle. Valvontakohteena oli käytännössä kaksi Sahalahdentien molemmin puolin kaivettua kuoppaa, joista käsin suunta- ja vaakaporauslaitteisto operoi.

Konekaivuun valvonta.

Liuksialassa valvottu linjanosuus kulki Kaarina Maununtyttärentieltä koilliseen. Ensimmäinen osuus suuntaporattiin kohti Liuksialan kartanon koivukujaa, jonka se alitti. Tätä ennen kaivettiin aloituskohtaan n. 4 x 10 metrin kuoppa porauslaitteistoa varten. Ennen koivukujan alitusta sen länsipuolelle kaivettiin n. 4 x 10 m kuoppa vaakaporauslaitteistoa varten. Toisella puolella linja jatkui avokaivantona yli pellon, ohittaen kappelin ja päätyen luonnonsuojelualueen reunaan. Koivukujan alituksen vuoksi linjan alkupää kaivettiin n. 4 metriä leveäksi 10 metrin matkalta. Valvotun linjan pituus oli kaikkiaan n. 900 metriä, josta suuntaporattiin noin 240 metriä.

Liuksialassa peltomultakerroksen paksuus vaihteli n. 20-40 cm:n välillä. Tämän alta alkoi vaalean saven kerros jonka paksuus vaihteli metrin molemmin puolin. Alimmaisena tuli kostea ja sitkeä sinervä savikerros. Kaivannon leveys oli n. 1,5 m ja syvyys keskimäärin n. 2 metriä. Kaivannon leveys pohjalla oli kuitenkin vain noin vajaa metri. Romahdusvaaran vuoksi reunoja jouduttiin viistomaan. Peltoalue oli harvinaisen löydötöntä; yksi liitupiipun varren katkelma, hieman tiiltä, muutama lasin pala. Mitään näistä ei taltioitu. Kulttuurikerroksia ei kaivannossa havaittu.

Huutijärvellä valvontakohteena ollut linjan osa tehtiin lähes täysin suunta- ja vaakaporauksella. Valvottavina olivat näin ainoastaan kaksi poraustoimenpiteen vaatimaa maakuoppaa. Kuopat sijoittuivat molemmin puolin Sahalahdentietä, juuri ennen Vääksynjoen ylitystä idässä. Tien eteläpuolisen kaivannon koko oli noin 4 x 10 metriä ja syvyys noin 4 metriä. Heti pintamaan alla oli hiekkaista multamaata noin 40 sentin paksuudelta. Tämän jälkeen alkoi n. 1,5 metrin paksuinen vaalea savi, muuttuen lopulta sinerväksi, kosteaksi saveksi. Tien pohjoispuolella sijainnut kaivanto oli kooltaan 2 x 4 metriä ja syvyydeltään noin metrin. Täälläkin hiekkaisen multamaan alta alkoi vaalean saven kerros. Mitään jälkiä kulttuurikerroksista tai löytöjä ei kaivannoista tullut.

Mitään esteitä maakaasuputkilinjan rakentamiselle valvotuissa kohteissa nykyisellä linjauksella ei siis havaittu.

Luoto, Kirsi 2009: Kangasala – Lempäälä maakaasuputken suunnittelualueen arkeologinen

inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Salminen, Hanna-Leena 2009: Selvitys historiallisista kartoista maakaasuputken suunnittelualueella Lempäälässä ja Kangasalla. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Ei löytöjä.