Maakunta: Pirkanmaa

Kunta: Kangasala

Maisemamaakunta: Hämeen viljely- ja järvimaa

Maisemaseutu: Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu

Pinta-ala: 3 773 ha, josta kosteikkoja ja avointa suota: 46 ha maatalousalueita: 558 ha metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita: 1 276 ha rakennettuja alueita: 248 ha vesialueita: 1 545 ha

LUONNONPIIRTEET

Haralanharjun moreenipeitteinen kalliomäki sijaitsee Kangasalla, Vesijärven rannalla. 86 metriä Vesijärven pinnan yläpuolelle kohoavan mäen ympärillä aukeaa kumpuilevan metsämaan, alavien peltojen ja vaihtelevien järvinäkymien kirjoma maisema. Maisema-alueen länsiosaa halkoo katkonainen etelä-pohjoissuuntainen harjumuodostuma, johon Vesijärven matala ja kapea Santasaari kuuluu. Harjua lukuun ottamatta alueen maaperä on moreenia, jonka peittämiä metsämaita reunustavat kumpuilevat ja sirpaleiset savi- ja hiesualueet. Kallioperältään alue on pääosin kiillegneissiä, kiilleliusketta ja mustaliuskevärikerroksia. Siellä täällä kohoaa myös pegmatiittigraniittisia ja granodioriittisia mäkiä avokallioisine lakialueineen.

Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluva Vesijärvi on kapeahko, lounaisosistaan selkävedeksi laajeneva järvi, joka kuului pitkään samaan järvialtaaseen Längelmäveden kanssa. Järvet ovat aikoinaan laskeneet Roineeseen Kangasalan kirkonkylän tuntumassa virranneen, nyttemmin makkarajärveksi kuroutuneen Sarsanuoman kautta. 1600-luvulla järville aukesi maankohoamisen myötä uusi lasku-uoma Pälkäneveden ja Kostian kautta. Omaksi vesialtaakseen Vesijärvi eriytyi vuonna 1830, kun Längelmävettä ja Roinetta yhdistäneen Kaivannon kanavan sulkulaitteet rikkoutuivat ja Längelmäveden pinta putosi Roineen tasolle. Nykyisin Vesijärvi laskee Längelmäveteen Kangasalan kirkonkylän itäpuolella olevaa Vääksynjokea pitkin. Vesijärvi on selkäalueiltaan suhteellisen syvä ja kirkasvetinen järvi, jonka kapeissa pohjoisosissa vesi on humuksen samentamaa.

Maisema-alue on viljavaa seutua, jonka metsät ovat pääasiassa lehtomaisia ja tuoreita käenkaali-mustikkatyypin kuusivaltaisia sekametsiä. Haralanharjun kupeessa sijaitsevat Seppälän ja Mustoon rannat ovat komeita ja jylhiä mäntyrinnerantoja. Männiköt ulottuvat ranta-alueilta Haralanharjun kallioisille lakialueille saakka.

KULTTUURIPIIRTEET

Haralanharjun ympäristön kulttuurihistoria ulottuu kivikaudelle. Tuolloin vesistöjen rannoilla oli satunnaista asutusta, josta on säilynyt merkkejä nykypäiviin saakka. Alueelta tunnetaan myös historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, kuten kylänpaikkoja ja hiilimiilu. Alueen keskiaikaiset kylänsijat ovat edelleen asuttuja. Kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat kylien tuntumassa nykyisillä peltomailla.

Vesijärven ympäristö on aktiivista maa- ja metsätalouteen tukeutuvaa alkutuotantoaluetta. Maisema-alueen asutusrakenteen perustan muodostavat isossajaossa jaetut ryhmäkylät, joiden ympärille on syntynyt edustavia ja hyvin hoidettuja asutus- ja viljelymaisemia. Arvokkaita maisemakohteita on esimerkiksi Havisevanlahden perukoilla, jossa sijaitsee vanhan eräreitin varrelle keskiajalla syntynyt Havisevan kylä. Kylässä on jäljellä vanhoja kantatiloja, joiden pihapiireissä on perinteistä rakennuskantaa. Havisevassa on myös jonkin verran entistä mäkitupalais- ja torppariasutusta, jota ympäröi Suinulan asemanseudun uudisasutus.

Maisema-alueella on kaksi 1600-luvulta periytyvää kartanoa, Toosila ja Franssila. Havisevanlahden eteläpuolella sijaitseva Toosila on vanha rälssitila, joka kuului 1640-luvulle asti Kangasalan Vääksyn kartanoon. Kartano sijaitsee maisemallisesti arvokkaalla paikalla Toosilanniemen etelärannalla. Toosilan kookkaalle päärakennukselle johtaa puukuja kartanon peltojen halki. Franssilan säterikartano on perustettu vuonna 1672. Franssila toimi valtion vuokratilana vuodesta 1828 aina 1950-luvun alkuun saakka. Tuolloin sen tiluksista irrotettiin muutamia itsenäisiä tiloja. Nykyisin kartanon tuntumassa on Ruutanan taajamaan kuuluva tiheä uudisrakennusalue.

Franssilan itäpuolella sijaitsee Markkulan tila, jossa on säilynyt kaunis 1800-luvun lopulla rakennettu rakennusryhmä. Markkula on tullut tunnetuksi sisällissodan aikaisesta Suinulan verilöylystä, jossa punakaarti teloitti 15 suojeluskuntaan kuulunutta sotavankia. Markkulan ympärillä on säilynyt maisemallisesti edustavia peltoalueita, joiden takaa Haralanharjun profiili erottuu hyvin.

Haralanharjun huomattava asema kansallisessa maisemakuvastossa on syntynyt 1800-luvun kuluessa Zacharias Topeliuksen runotaiteen innoittamana. Vuonna 1853 Topelius majoittui Sisä-Suomen retkellään Franssi-lan kartanossa tutustuen samalla Haralanvuorelta avautuviin näköaloihin. Näkemästään vaikuttuneena hän kirjoitti Pirkanmaan maakuntalauluksi sittemmin valitun runonsa Kesäpäivä Kangasalla (En sommardag i Kangasala, 1853). Runon myötä Haralanharjun maisemista tuli suosittu matkailukohde, ja vuorelle pystytettiin ensimmäinen näkötorni jo vuonna 1895. Nykyinen, vuonna 2009 rakennettu torni on Haralanharjun kolmas. Haralanharjun huipulla on myös vuonna 1949 paljastettu Topeliuksen ja laulun muistomerkki. Vuori on kangasalalaisten ja kesäasukkaiden perinteinen juhannuksenviettopaikka sekä juhla- ja tapahtumapaikka.

MAISEMAKUVA

Haralanharjun maisemien luonnonpiirteet perustuvat jääkauden synnyttämiin harjuihin, paikoin korkeiksi kalliomaiksi nousevaan maastoon sekä vaihteleviin järvinäkymiin. Alueen kulttuurimaisemaa leimaavat pienipiirteinen ja kumpuileva peltoala, vanha asutus sekä taajama-alueiden läheisyys. Vesijärven ympäristön monipuolinen ja pitkään jatkunut maanviljely antaa maisemalle hyvin jäsentyneen ja historiallisen leiman, mutta maisema-alueella on myös suhteellisen paljon uudisrakentamista. Etenkin alueen tuntumassa sijaitsevien Suinulan ja Ruutanan esikaupunkimainen ilme ulottuu maisema-alueelle saakka.

Maisema-alue edustaa tyypillistä keskihämäläistä maisemaa, joka vakiintui osaksi kansallista maisemakuvastoa 1800-luvun kuluessa. Haralanharjun näköalatornista käsin on mahdollista hahmottaa ”topeliaaninen” maisema, jossa järvinäkymiä rikastavat veden, puustoisten ranta-alueiden ja metsäisen mäkimaaston muodostamaan kokonaiskuvaan luontevasti sulautuvat viljelykset ja maaseutuasumukset. Uudempaa kerrostumaa Haralanharjulta avautuvassa maisemassa edustaa ranta-alueiden loma-asutus. Vesijärven kaksi metsäistä saarta, Kuttusaari ja Majurinsaari sekä osittain rakentamattomat Amerikanniemi ja Toosilanniemi ovat harvoja luon-nontilaisina säilyneitä ranta-alueita.

LÄHDE: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, VAMA 2021, Suomen Ympäristökeskus.