Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Luvan kohteena oleva D-siipi on osa nykyisen Tampereen ammattikorkeakoulun, alkujaan Tampereen teknillisen oppilaitoksen, useassa vaiheessa rakentunutta kokonaisuutta. Rakennuksen ensimmäinen vaihe valmistui 1960 ja D-siiven käsittävä toinen vaihe 1964. Kolmen ensimmäisen vaiheen suunnitelmista vastasivat arkkitehdit Sirkka ja Aarne Piirainen. D-siipi käsittää auditorion sekä alun perin kirjastoksi suunniteltuja toimistotiloja. Purkamislupahakemus koskee toimisto-osaa, jossa on todettu sisäilmaongelmia. Kiinteistön kulttuurihistorialliset arvot on huomioitu asemakaavassa merkinnällä sj-16: "Rakennustaiteellisesti, maisemallisesti ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä alue. Alueen ympäristöön suunniteltavat rakennukset ja rakennelmat tulee toteuttaa alueen rakennustaiteelliset ja kaupunkikuvalliset arvot huomioon ottavalla tavalla."

Ammattikorkeakoulun rakennuksesta on laadittu rakennushistoriallinen selvitys (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen, 2008). Selvityksessä todetaan, että rakennus muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden useista rakennus- ja laajennusvaiheistaan huolimatta. Yhtenäisyys perustuu julkisivumateriaaleihin ja muotokieleen. Rakennuksen lähtökohta ovat toisiinsa suorakulmaisesti sijoittuvat, puikkomaiset siivet. D-osan auditorio erottuu tästä perusmassoittelusta, mutta kuuluu rakenneidean luoteis-kaakko -suuntaisiin mataliin osiin. Selvityksen mukaan ammattikorkeakoulu edustaa aikakaudelleen tyypillistä suunnittelua paikallisin, inhimilliseen mittakaavaan ja laadukkaisiin materiaaleihin kiinnittyvin maustein. Merkittävää arvoa on myös rakennuksen pitkällä, saman oppilaitoksen käyttöön kytkeytyvällä historialla. Rakennus on kokenut osittaista uudistumista ja laajentamista selvityksen laatimisen jälkeen, mutta se on yhä pääsääntöisesti säilyttänyt selvityksessä kuvatut ominaispiirteensä.

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää suunnitelmaa ammattikorkeakoulun varhaisimpiin kerrostumiin kuuluvan D-osan osittaisesta purkamisesta valitettavana. Rakennuksen osalla on merkitystä osana ammattikorkeakoulun kokonaisuutta, erityisesti vanhimpien, matalien rakennusosien edustajana. Purettava osa ei kuitenkaan sijoitu rakennuksen pääjulkisivuille, eikä sen rooli kokonaisuudessa ole keskeinen. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen osa on kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta purettavissa. Maakuntamuseo tuo samalla esiin sen, että ammattikorkeakoulun vanhimmilla osilla on lähtökohtaisesti erityistä kulttuurihistoriallista arvoa ja alueen suunnittelun lähtökohtana tulee pitää niiden säilyttämistä. Rakennus kestää myös laajentamista, mutta sen tulee olla huolellisesti suunniteltua ja kokonaisuuden alkuperäisiä periaatteita kunnioittavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Luvan kohteena oleva D-siipi on osa nykyisen Tampereen ammattikorkeakoulun, alkujaan Tampereen teknillisen oppilaitoksen, useassa vaiheessa rakentunutta kokonaisuutta. Rakennuksen ensimmäinen vaihe valmistui 1960 ja D-siiven käsittävä toinen vaihe 1964. Kolmen ensimmäisen vaiheen suunnitelmista vastasivat arkkitehdit Sirkka ja Aarne Piirainen. D-siipi käsittää auditorion sekä alun perin kirjastoksi suunniteltuja toimistotiloja. Purkamislupahakemus koskee toimisto-osaa, jossa on todettu sisäilmaongelmia. Kiinteistön kulttuurihistorialliset arvot on huomioitu asemakaavassa merkinnällä sj-16: "Rakennustaiteellisesti, maisemallisesti ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä alue. Alueen ympäristöön suunniteltavat rakennukset ja rakennelmat tulee toteuttaa alueen rakennustaiteelliset ja kaupunkikuvalliset arvot huomioon ottavalla tavalla."

Ammattikorkeakoulun rakennuksesta on laadittu rakennushistoriallinen selvitys (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen, 2008). Selvityksessä todetaan, että rakennus muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden useista rakennus- ja laajennusvaiheistaan huolimatta. Yhtenäisyys perustuu julkisivumateriaaleihin ja muotokieleen. Rakennuksen lähtökohta ovat toisiinsa suorakulmaisesti sijoittuvat, puikkomaiset siivet. D-osan auditorio erottuu tästä perusmassoittelusta, mutta kuuluu rakenneidean luoteis-kaakko -suuntaisiin mataliin osiin. Selvityksen mukaan ammattikorkeakoulu edustaa aikakaudelleen tyypillistä suunnittelua paikallisin, inhimilliseen mittakaavaan ja laadukkaisiin materiaaleihin kiinnittyvin maustein. Merkittävää arvoa on myös rakennuksen pitkällä, saman oppilaitoksen käyttöön kytkeytyvällä historialla. Rakennus on kokenut osittaista uudistumista ja laajentamista selvityksen laatimisen jälkeen, mutta se on yhä pääsääntöisesti säilyttänyt selvityksessä kuvatut ominaispiirteensä.

Pirkanmaan maakuntamuseo pitää suunnitelmaa ammattikorkeakoulun varhaisimpiin kerrostumiin kuuluvan D-osan osittaisesta purkamisesta valitettavana. Rakennuksen osalla on merkitystä osana ammattikorkeakoulun kokonaisuutta, erityisesti vanhimpien, matalien rakennusosien edustajana. Purettava osa ei kuitenkaan sijoitu rakennuksen pääjulkisivuille, eikä sen rooli kokonaisuudessa ole keskeinen. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen osa on kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta purettavissa. Maakuntamuseo tuo samalla esiin sen, että ammattikorkeakoulun vanhimmilla osilla on lähtökohtaisesti erityistä kulttuurihistoriallista arvoa ja alueen suunnittelun lähtökohtana tulee pitää niiden säilyttämistä. Rakennus kestää myös laajentamista, mutta sen tulee olla huolellisesti suunniteltua ja kokonaisuuden alkuperäisiä periaatteita kunnioittavaa.