Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta.
Patolaittein varustetussa virtavesiympäristössä yhdistyvät kulttuuriympäristön arvot sekä kalataloudelliset, luonnonsuojelulliset ja muut ympäristön hoidon tavoitteet. Lempäälän Kuljun Myllykosken pato on kertova ja muutoksineenkin kohtalaisesti säilynyt esimerkki vuosisatoja jatkuneesta vesivoiman hyödyntämisestä. Myllykoskella on kosteikoille ja virtavesikohteille tyypillisesti rikas luonnonympäristö. Virkistyskäyttö ja kalataloudelliset toimet luovat uusimman kerrostuman paikan arvoihin. Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa –ohjeen (Museovirasto 2018) mukaan suunniteltaessa virtavesi-, kosteikko- ja ranta-alueiden hankkeita on syytä selvittää hyvissä ajoin hankkeen mahdolliset vaikutukset eri aikakausien rakennusperintöön, rakenteisiin, arkeologiseen kulttuuriperintöön ja kulttuurimaisemaan.
Kuljun Myllykosken alueesta tehdyn arkeologisen tarkkuusinventoinnin (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 2014) mukaan Myllykoskessa ja sen rannoilla on vuonna 1949 perustetun Oy Pyynikki-Kuljun sahan toimintaan liittyviä betonisia rakenteita, jotka edustavat ainoina säilyneinä jäänteinä mylly- ja sahatoiminnasta Kuljun Myllykoskessa kertovaa historiallista kerrostumaa. Nykyisiä betonirakenteita vanhemmat jäännökset ovat tuhoutuneet nuoremman mylly- ja sahatoiminnan seurauksena tai viimeistään koskessa 1950-luvulla suoritetun perkauksen yhteydessä.
Padon muutoksessa esitetään nykyistä virtausaukkoa alennettavan, mikä johtaisi ilmeisesti myös virtausaukon keskeltä nousevan betonirakenteen poistamiseen. Nykyinen virtausaukon alapuolinen betonirakenne nousee näkyväksi valliksi patoaukkoon niin, että veden putouskohta erottuu selkeästi. Tätä korostaa virtausaukon keskeltä nouseva betonipylväs, joka tukeutuu juurestaan padon muuhun betonirakenteeseen ja yhdistyy ylhäältä rautakaiteeseen. Lattarautainen kaide muodostaa patoseinämän yhteyteen suorakaiteen muotoisen, porttimaisen kehyksen, mikä saattaa viitata padon teknisiin laitteisiin.
Mikäli virtausaukkoa alennetaan, virtaus ei enää erotu yhtä selkeästi. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo kuitenkin, että aukon madaltaminen ei merkittävästi heikennä patorakenteen kertovuutta kokonaisuutena ja on siten mahdollinen. Maakuntamuseo esittää, että tutkitaan mahdollisuutta säilyttää edellä mainittu rautainen porttirakenne viittauksena padon tekniseen toimintaan. Padon läheisyydessä sijaitsevia, sahatoimintaan liittyviä kivi- ja betonirakenteita ei saa vahingoittaa kalaportaiden rakentamisen yhteydessä. Lähimpien sahaan liittyvien rakenteiden sijainti käy ilmi lausunnon liitekartasta 1. Patoalueen muutoksissa on huomioitava alueen turvallisuus käyttäjille.
Kunnostustoimenpiteiden aloittamisesta pyydetään ilmoittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle siltä varalta, että maakuntamuseo haluaa tehdä alueelle kunnostustoimien aikaisen tarkastuksen.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta.
Patolaittein varustetussa virtavesiympäristössä yhdistyvät kulttuuriympäristön arvot sekä kalataloudelliset, luonnonsuojelulliset ja muut ympäristön hoidon tavoitteet. Lempäälän Kuljun Myllykosken pato on kertova ja muutoksineenkin kohtalaisesti säilynyt esimerkki vuosisatoja jatkuneesta vesivoiman hyödyntämisestä. Myllykoskella on kosteikoille ja virtavesikohteille tyypillisesti rikas luonnonympäristö. Virkistyskäyttö ja kalataloudelliset toimet luovat uusimman kerrostuman paikan arvoihin. Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa –ohjeen (Museovirasto 2018) mukaan suunniteltaessa virtavesi-, kosteikko- ja ranta-alueiden hankkeita on syytä selvittää hyvissä ajoin hankkeen mahdolliset vaikutukset eri aikakausien rakennusperintöön, rakenteisiin, arkeologiseen kulttuuriperintöön ja kulttuurimaisemaan.
Kuljun Myllykosken alueesta tehdyn arkeologisen tarkkuusinventoinnin (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy 2014) mukaan Myllykoskessa ja sen rannoilla on vuonna 1949 perustetun Oy Pyynikki-Kuljun sahan toimintaan liittyviä betonisia rakenteita, jotka edustavat ainoina säilyneinä jäänteinä mylly- ja sahatoiminnasta Kuljun Myllykoskessa kertovaa historiallista kerrostumaa. Nykyisiä betonirakenteita vanhemmat jäännökset ovat tuhoutuneet nuoremman mylly- ja sahatoiminnan seurauksena tai viimeistään koskessa 1950-luvulla suoritetun perkauksen yhteydessä.
Padon muutoksessa esitetään nykyistä virtausaukkoa alennettavan, mikä johtaisi ilmeisesti myös virtausaukon keskeltä nousevan betonirakenteen poistamiseen. Nykyinen virtausaukon alapuolinen betonirakenne nousee näkyväksi valliksi patoaukkoon niin, että veden putouskohta erottuu selkeästi. Tätä korostaa virtausaukon keskeltä nouseva betonipylväs, joka tukeutuu juurestaan padon muuhun betonirakenteeseen ja yhdistyy ylhäältä rautakaiteeseen. Lattarautainen kaide muodostaa patoseinämän yhteyteen suorakaiteen muotoisen, porttimaisen kehyksen, mikä saattaa viitata padon teknisiin laitteisiin.
Mikäli virtausaukkoa alennetaan, virtaus ei enää erotu yhtä selkeästi. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo kuitenkin, että aukon madaltaminen ei merkittävästi heikennä patorakenteen kertovuutta kokonaisuutena ja on siten mahdollinen. Maakuntamuseo esittää, että tutkitaan mahdollisuutta säilyttää edellä mainittu rautainen porttirakenne viittauksena padon tekniseen toimintaan. Padon läheisyydessä sijaitsevia, sahatoimintaan liittyviä kivi- ja betonirakenteita ei saa vahingoittaa kalaportaiden rakentamisen yhteydessä. Lähimpien sahaan liittyvien rakenteiden sijainti käy ilmi lausunnon liitekartasta 1. Patoalueen muutoksissa on huomioitava alueen turvallisuus käyttäjille.
Kunnostustoimenpiteiden aloittamisesta pyydetään ilmoittamaan Pirkanmaan maakuntamuseolle siltä varalta, että maakuntamuseo haluaa tehdä alueelle kunnostustoimien aikaisen tarkastuksen.
Jaa
Facebookissa