Kun Punkalaidun sai oman papin vuonna 1639, hänen asunnokseen määrättiin Kostilan kylän Laurila ja eräs toinen talo. Laurila oli ollut autiotilana vuoteen 1617, jolloin se otettiin uudelleen viljelykseen. Tila on ollut olemassa jo ennen vuotta 1540, johon mennessä se oli ehtinyt autioitua. Punkalaitumen 1600-luvulla perustettu pappila ei ole vanhojen karttojen perusteella sijainnut nykyisellä paikallaan, vaan siitä noin 200 metriä kaakkoon, nykyisen Talo-Pappilan tilan alueella. Pappila on ilmeisesti merkitty Talo-Pappilan alueelle jo 1600-luvun maakirjakarttaan, jota ei sen kuva-alan suppeuden vuoksi kuitenkaan voi asemoida aivan tarkasti. Vielä vuoden 1846 pitäjänkartassa se on sijainnut samassa paikassa. Nähtävästi pappila on siirtynyt nykyiselle paikalleen vasta nykyisen päärakennuksen rakentamisen aikoihin 1800-luvun lopulla. 1700-luvun lopun isojakokarttaan kaksi pappilaan liittyvää rakennusta on merkitty varsinaisen pihapiirin ulkopuolelle, aivan tien varteen.

Kostilan kylän taloista ainakin kaksi on siis ennen maakirjakarttojen tekoa sijainnut nykyisen Talo-Pappilan tienoilla. Niistä ainakin Laurila lienee kirjallisten lähteiden perusteella asutettu jo keskiajalla. Historiallisten tietojen perusteella paikalla on kiinteä muinaisjäännös, historiallisen ajan asuinpaikka.

Vuoden 2014 inventoinnissa todettiin, että alue on nykyisin osin Talo-Pappilan puutarhaa, osin peltomaata. Pitkän asutushistorian ja suhteellisen vähäisen viimeaikaisen maankäytön perusteella on pidettävä todennäköisenä, että siitä säilyneitä osia on edelleen olemassa. Sen säilyneisyys ja laajuus on mahdollista selvittää luotettavasti ainoastaan koekaivauksella. Alue on asutuksen kannalta keskeinen, ja myös rautakaudelle ajoittuvaa asutusvaihetta on paikalla pidettävä mahdollisena.