Kuhmoisten saariston vanhimpiin säilyneisiin tilakokonaisuuksiin kuuluva pääasiallisesti alkuperäisessä asussa oleva Uotilan tila 1800-luvun lopulta on saariston helmiä. Muissa alueen saarissa ei ole enää säilynyt eheitä maatilakokonaisuuksia.

Rakennuskokonaisuudella on maisemallista, kulttuurihistoriallista, elinkeinohistoriallista sekä rakennustaiteellsita merkitystä. Lisäarvoa rakennuksille tuo niiden perinteisin menetelmin tehtävät ylläpito- ja korjaustyöt.

Uotilan pihapiiri on maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (2009) ja ehdolla maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi myös maakuntakaavan tarkistuksessa 2017.

Uotilan rakennuskanta sijoittuu Uotilansaaren Torvelanlahden pohjoispuolelle. Torvelanlahden rantaan sijoittuu 1990-luvun alussa valmistunut rantasauna (vanhan saunan paikalle) sekä 1815 tehty rantavaja. Venetalas on purettu vuonna 1968.Rannasta lähtee polkumainen tie pohjoiseen, metsikköön, jossa on 1800-luvun alusta peräisin oleva jyvä-aitta sekä jyvä-aitan takan olleen riihen muuri sekä ladon kivijalat. Riihi on purettu ilmeisesti 1960-1970-luvuilla? Jyvä-aitalta alkaa entiset peltoalueet, jotka levittyvät niityksi muuttuneina aukeina länteen ja itään sekä aina luoteseen saakka. Niitetty polku kulkee pellon poikki nousten loivaa mäkeä ylöspäin ohi kaivokopin. Kaivkopin eteläpuolelle pellon reunaan on ijsoittunut vanha sauna, joka on purettu pois 1970-luvulla, sekä vanha jääkellari. Mäen päälle sijoittuu kaksi hirsistä kookasta päärakennusta. Päärakennusten eteläpuolelle osin rinteeseen onsijoittunut navetta ja talli. Rakennukset on purettu 1960-luvulla.

Päärakennuksista vanhin on pihapiirin itälaitaa reunustava hirsirakennus. Rakennuksesta on löytynyt Uusi-Suometar lehteä vuodelta 1878, joka antaa osviittaa rakennusajasta. Viereinen rakennus on valmistunut mahdollisesesti 1890-luvulla.

Asuinrakenusten viereen, hieman syrjään pihasta sijoittuu aittoja sekä ukkosmyrkyssä kaatuneiden puiden alle jäänyt ladon kehikko.

Uotila (päivitysinventointi)

Uotilan suku on tullut Uotilan saareen muistitiedon mukaan 1800-luvun lopulla Kuhmoisten kirkonkylästä. Asuinrakennusken kamarin seinältä on löytynyt täytteenä olleita ja lehtiä 1870-luvulta kirjeitä (Uusi-Suometar 1878). Asuinrakennuksista ylempi on on ollut kauppias Joel Uotilan asuinrakennus. 1980-luvulla koko tila oli Eino Uotilan omistuksessa. Alatalossa on asuttu 1960-luvun vaihteeseen saakka; ylätalossa asui viimeksi vuokralaisia 1940-1950- luvun taitteeseen saakka. Ylätalo toimi Einon siskon, Kyllikki Uotilan kesäpaikkana tämän jälkeen joitakin vuosia. 1960-luvun alusta lähtien talot ovat olleet vain kesäkäytössä, maanviljelys loppui 1961.Rekolasta käsin maita viljeltiin viimeiset vuodet ja pihapiiriin tuotiin kesäksi eläimiä. Pihasta on purettu navetta (1960-luvun lopulla), talli, yhteinen sauna, sen edessä ollut jääkellari, riihi, sekä sen lähellä olleita olki- ja heinälatoja.

Vanhemman rakennuksen tilajärjestys on muuttunut viimeksi 1940-luvulla, kun kamari ja keittiö tehtiin senaikaisiksi. Salin seinäpintoja peittäneet tapetti-ja pahvikerrokset on poistettu 1980-luvulla.

Uudemman asuinrakennuksen kuisti on myöhemmin tehty. Ritvan täti on asunut talossa 1930-luvulle saakka. Sotien jälkeen on tuvan pohjoisseinään muurin viereen lisätty oviaukko ulos.

Ylätalon kuisti on uusittu edellisen inventoinnin jälkeen, alatalon paikaltaan luiskahtaneita kivijalkoja korjattu, sekä alatalon kate on uusittu kolmiorivahuovaksi. Työ tehtiin museoviras-ton entistämisavustuksella. Liiterirakennus (rakennus nr 6) on romahtanut ukkosmyrskyn katkottua puita sen päälle, riihi ja puimalarakennus (nro 7) on purettu. Vanha, rannassa ollut, 1970-luvulla tehty sauna on Pekka Uotilan toimesta rakennettu uudelleen 1990-luvun alussa. Eino Uotila kuoli vuonna 2003 ja rakennukset ovat perikunnan hoidossa, ylätaloa pitää tytär Ritva Uotila. Ritvan omistuksessa on myös Mustaniemen kärkeen kallion päälle sijoittuva hirsihuvila (saunamökki), joka on ostettu Pekka Lehmussaarelta (Mustaniemen tila) 1990-luvun alussa. Tällöin rakennus oli vain kehikkona; hirret ovat Saarijärvellä veistetty.

Ylätalo: tupaan puhkaistu ovi 1950-luvulla, sisäpuolisia osia maalattu myöhemmin.

Alatalo: keittiö tehty 1940-luvulla, salista poistettu seinien pintamateriaalit. Pariovessa (ulko-ovi) näkyy vielä kansalaissodan kahakan jälkiä, kun punaiset hyökkäsivät tupaan ja löivät kirveellä oveen, palkolliset ja talon väki pääsivät karkuun saaren metsiin.