Kiinteistö lohkottiin v. 1931 Poussan talosta. Pajamäen perusti Kyröskosken tehtaan työnjohtajana toiminut Emil Jokinen perheineen. Kiinteistön asuinrakennuksen suunnitteli tamperelainen arkkitehti A.(?) Aro. Piirustuksessa on teksti: "Huvilan piirustukset Kyröskoskelle Pajamäkeen". Jokisen perhe asui kiinteistössä vuoteen 1970, jolloin kiinteistö myytiin. Poikkeuksena lähes kaikkiin muihin alueen kiinteistöihin, Pajamäki ei alunperin ollut taksvärkkitorppa, vaan alusta lähtien itsenäinen lohkotila.

Rakennus 1. Arkkitehti Aron suunnittelema asuinrakennus toteutetiin piirustusten pohjalta hieman eri tavalla. Pohjakaavasta tuli piirustuksiin nähden peilikuva. Kaikkia ikkunaratkaisuja ei myöskään toteutettu. Rakennus on jo alunperin ollut betoniperustainen. Hirsirunko on vuorattu vaakalaudoin ja yläosasta peiterimoitetuin pystylaudoin. Itäpäädyn yläosan vuoraus on kunnostusten yhteydessä vaihdettu pystylaudaksi. Vuoraus on maalattu hennon valealla mintunvihreällä, listoitus on tummemman vihreä. Väri lienee lähellä alkuperäistä väritystä. Mansardikaton katteena on kolmiorimahuopa. Alkuperäinen kate oli päre, joka on jätettu huopakatteen alle. Pohjoissivulla on umpikuisti. Kummassakin lappeessa on mansardilappeinen kaaveli. Kaaveleiden ikkunat ovat neliönmuotoiset yksiruutuiset ja kuistin ikkunat kolmijakoiset pystyikkunat. Muut ikkunat ovat T-ikkunoita. Lisäksi itäsivulla on pieni ikkuna, jossa on neljä vinoneliöruutua. Rakennuksessa on asuintilaa kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on eteinen, keittiö ja kaksi huonetta, yläkerroksessa on huone ja keittiö. Ennen nykyisiä omistajia rakennus sai rapistua useita vuosia. Rakennus kunnostettiin 1990-luvun aikana alkuperäistä tyyliä kunnioittaen. Sisiätilojen suurimmat muutokset on tehty keittiössä, kun kaikki kaapistot uusittiin. Osa peiliovista jouduttiin poistamaan huonokuntoisina. Alkuperäiset lattiat ovat muovimaton alla. Pohjakaavaa ei ole muutettu. Myös alunperin rakennuksessa olleet uunit on säilytetty. Julkisivun suurin muutos on tapahtunut, kun alunperin kuistittomaan rakennukseen rakennettiin kuisti. Se oli ensiksi avokuisti, mutta muutettiin todennäköisesti 1950-luvun paikkeilla umpikuistiksi. Samoihin aikoihin lienee muutettu kaaveleiden neliruutuiset ikkunat suuriruutuisiksi. Rakennus oli myös alunperin lähinnä maalaamaton ja hirsirunkoinen. Rakennus edustaa 1920-30-lukujen huvilamaista rakennustyyliä, joka oli yleinen Kyröskosken tehtaan työntekijöiden asuinrakennuksissa.

Rakennus 2: 1920-luvulla rakennettu sauna/puuvaja/puucee on betoniperustainen. Sen rankorunko on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi, listoitus valkoiseksi. Satulakaton katteena on poltettu savitiili. Rakennuksen päätykolmioissa on pienet T-ruutuiset ikkunat. Rakennus on alkuperäisessä käytössän ja ulkoisesti alkuperäisessä asussa.

Rakennus 3: Pieni puuvaja rakennettiin 1920-30-lukujen aikana. Se on perustettu nurkkakiville. Rankorunko on vuorattu peiterimoiteuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Satulakaton katteena on aaltopelti. Rakennus lienee alkuperäisessä asussaan.

Kiinteistö sijaitsee Korpikaivontie 16:ssa nk. Ylä-Harjun tiiviisti rakennetulla asuinalueella. Hyvin säilyneen huvilan sijainti on maisemallisesti epäedullinen, kun sen eteen on 1980-luvun aikana rakennettu kaksi massiivista uudisrakennusta. Alunperin huvilan pohjoispuolinen edusta on ollut rakentamaton. Rakennukset sijoittuvat pihapiirissä kolmelle sivulle, länsisivulla kasvaa vanhoja omenapuita ja pensaita. Eteläpuolella kasvaa suuria kuusia. Pihapiirissä oli alunperin runsas hyötypuutarha, joka istutettiin jo ennen kuin kiinteistöön muutettiin asumaan. Sielllä kasvoi mm. omena- ja kirsikkapuita ja marjapensaita. Siellä oli myös perunapelto. Kukkaistutuksia ei juuri ollut. Alkuperäinen puutarha on vielä osittain jäljellä.

Niukko, K. Kyröskoski, Hämeenkyrö. Rakennusinventointi 2001 (osa 2)