Suojelu: Asetus 480/85

Huhtalan rakennuskanta on taitavaa, perinteistä hämäläistä työtä. Pihapiiristä on siirretty aitta Seurasaaren ulkomuseoon 1930-luvulla. Huhtalan rakennukset on entisöity Museoviraston ohjauksessa vuonna 1990.

(Lähde: Museoviraston rakennusperintörekisteri, luettu 27.5.2024)

Wuorihuhdan torppa raivattiin Kaukolan kylän Nihtilän talon takamaille viimeistään 1700-luvun puolivälissä. Vuonna 1850 se siirtyi isojaossa Wäkkärlän eli Pussin sotilasvirkatalon torpaksi ja se liitettiin Valkealan kylään.

Sotilasvirkatalon metsät kuuluivat valtion metsänhoidon alaisuuteen. Vuoden 1879 metsäntarkastuksessa torpille jaettiin omat hakamaat ja torpat saivat kartalla rajat. Wuorihuhta oli 1880-luvulla Wäkkärlän vauraimpia torppia. Torppa itsenäistyi vuonna 1933 noin 40 hehtaarin kokoiseksi tilaksi. Tila myytiin 1960-luvun alussa valtiolle ja se jäi tyhjilleen.

Nykyinen päärakennus ja sen vieressä oleva vierastupa olivat jo 1864 paikallaan. Torppaan kuului lisäksi kaksi muuta tupaa, keittiö ja pesutupa. Pihalla oli silloin myös talli, lato ja rehusuoja,aittoja ja sivurakennuksia. Tilalla oli 12 latoa.

Huhtalassa on asunut kaksi torpparisukua.

Kun Isojärven kansallispuisto perustettiin vuonna 1982, Huhtalan pihapiiri rakennuksineen liitettiin kansallispuistoon.

(Lähde: Museoviraston rakennusperintörekisteri, luettu 27.5.2024)

Sijaitsee Kuhmoisissa Isojärven kansalllispuistossa.

Anu Vauramo (toim.) Kämpiltä kelokyliin. Metsähallituksen suojellut rakennukset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A No 44. Vantaa 1995.

Anu Vauramo, Katsaus Huhtalan menneisyyteen. Artikkeli 15.5.1988. Metsähallitus, luonnonsuojelualuetoimisto.