Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. SASKY koulutuskuntayhtymä omistaa Hämeenkyrön Kostulantien varressa sijaitsevan pihapiirin, jossa sijaitsee hirsirunkoinen asuinrakennus ja aitta. Rakennukset ovat olleet pitkään tyhjillään ja niiden kerrotaan olevan huonokuntoisia. Omistaja pohtii rakennusten tulevaisuutta. Vaihtoehtoina olisi mm. aitan siirtäminen toisaalle ja päärakennuksen rakennusosien purkaminen ja hyödyntäminen oppilaitoksen rakennusrestaurointikoulutuksen yhteydessä kunnostettavissa kohteissa. Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut kohteeseen ja toteaa seuraavaa.

Rakennetun ympäristön arvot ja suojelutilanne

Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmän, karttojen ja maastohavaintojen perusteella kyseessä on Klemo-niminen Hirvolan kylän kantatalon tilakeskus. Päärakennus on pitkänurkkainen, alaosasta punamullattu ja yläosasta keltaiseksi maalattu tyypillinen maaseudun asuinrakennus, jonka vanhimmat osat ovat todennäköisesti peräisin 1800-luvulta. Katto on saumapeltiä, ullakkokerroksessa haukkaikkunat ja umpikuistin päätykolmiossa lunetti-ikkuna. Rakennus on säilyttänyt erinomaisesti perinteisen ilmeensä ja sillä on merkittäviä rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja. Se sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla Vaasantielle aukeavan peltoaukean reunassa. Vanha kylätie, Kostulantie kulkee päärakennuksen ja pitkänurkkaisen hirsiaitan välistä. Päärakennus ja aitta muodostavat kyläkuvallisesti merkittävän ja kiinteästi yhteenkuuluvan parin. Muut pihapiirin talousrakennukset on purettu.

Klemo on suojeltu alueella voimassa olevassa, vuonna 2001 hyväksytyssä osayleiskaavassa sl-2 -merkinnällä, jonka kaavamääräys kuuluu: Rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia tai rakennusryhmiä sisältävän alueen raja. Merkinnällä on osoitettu ne arvokkaat rakennukset ja rakennusryhmät, jotka tulee ympäristöineen säilyttää, ja joiden kunnostuksessa tulee pyrkiä säilyttävään peruskorjaukseen.

Klemo on myös inventoitu alueelle suunnitteilla olevaa uutta osayleiskaavaa varten vuonna 2017 (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy). Se on arvotettu inventoinnissa kulttuurihistoriallisilta ja maisemallisilta arvoiltaan korkeimpaan, 1. luokkaan: erityisen merkittävät kohteet. Inventoinnin mukaan: Nämä kohteet edustavat parhaalla mahdollisella tavalla maaseudun asutus- ja rakennushistoriaan sekä kylä- ja maisemakuvallisiin ilmiöihin kytkeytyvää kulttuuriperintöä hyvin säilyneine kokonaisuuksineen. Kohteet omaavat suuren intensiteetin. Tämän luokan kohteet tulisi ehdottomasti säilyttää.

Tarkastuskäynti ja tehdyt havainnot

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 16.9.2022 tarkastuskäynnin päärakennuksen kunnon ja korjausmahdollisuuksien arvioimiseksi. Paikalla oli myös koulutuskuntayhtymän edustaja. Ensisijaisesti arvioitiin Klemon päärakennusta, joka sijaitsee itä - länsi -suunnassa pääty lähes kiinni Kostulantiessä. Tien pinta sijaitsee rakennukseen nähden korkeammalla. Rakennuksen tien puoleisen päädyn perustukset ovat jääneet maanpinnan alapuolelle, eikä alapohjan tuuletus ole toiminut. Sisätiloissa on merkkejä alapohjan romahtamisesta ja perustusten epätasaisesta painumisesta koko länsipäädyn alueella, aina pääsisäänkäynnin kohdalle asti.

Rakennusta on laajennettu sen itäpäädystä arviolta 1920-luvulla suurella huonetilalla, jonka hirsirunko on liitetty vanhaan osaan karaliitoksella ja jonka perustukset sekä alustan talouskellari ovat betonirakenteiset. Betonirakenteet ovat laajalti pahoin liikkuneet ja halkeilleet. Laajennuksen ullakolla on suuri vinttihuone pönttöuuneineen. Laajennuksen ja vanhan osan rajalla olevan savupiipun läpivienti on vuotanut pitkään, vuotovauriot ulottuvat välipohjan läpi aina alapohjaan asti. Avoimella vintillä ei ollut havaittavissa merkkejä muista vakavista kattovuodoista, vaikka palapeltikate on laajalti ruostunut ja silminnähden uusimisen tai huoltokorjauksen tarpeessa.

Rakennus on kokenut merkittävää ilkivaltaa. Lähes kaikki ikkunalasit on rikottu ja lukuisia ikkunoiden välipuitteita katkottu. Tämän jälkeen ikkuna-aukot on peitetty muovilla, mikä on heikentynyt merkittävästi Ilmanvaihtoa. Sisätiloissa, erityisesti rakennuksen länsipäädyssä, on voimakas, aktiiviseen mikrobitoimintaan viittaava haju.

Rakennuksen aistinvaraisesti havaittavat, rakenteelliset vauriot ovat korjattavissa, mutta kokonaisuutena arvioiden toimenpidetarpeet ovat merkittävät. Erityisesti länsipäädyn kosteusvaurioiden laajuutta ei ole mahdollista todeta ilman rakenneavauksia, ja korjausten jälkeenkin vaurion uusimisen estäminen olisi erityisen haastavaa tien läheisyydestä ja korkeusasemasta johtuen.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että Klemon vanhan asuinrakennuksen vieressä, sen itäpuolella sijaitsee muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös, Hirvolan historiallinen asuinpaikka/kylänpaikka (mj-tunnus 1000034294). Hirvolan kylä mainitaan arkistolähteissä vuodesta 1540 alkaen, ja 1500-luvun puolivälissä siihen kuului kolme taloa. Tiedossa oleva, pääosin 1700-luvun isojakokarttaan perustuva muinaisjäännöksen rajaus on merkitty oheiseen liitekarttaan punaisella vaakaviivoituksella. Kiinteän muinaisjäännöksen todellinen, maanalainen laajuus voi olla tiedossa olevaa suurempi.

Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Tämän vuoksi kaikista muinaisjäännösaluetta ja sen lähiympäristöä koskevista suunnitelmista, mm. mahdollisista vanhaan pihapiiriin kohdistuvista maan kaivu- tai muokkaustöistä, tulee neuvotella hyvissä ajoin maakuntamuseon arkeologin kanssa arkeologisten tutkimusten tai valvonnan tarpeen arvioimiseksi ja niiden järjestämiseksi (tutkija Vadim Adel, sähköposti vadim.adel@tampere.fi tai toimisto, yhteystiedot alla). Jos mahdollisten purkutöiden yhteydessä tavataan maaperässä nokista maata, hiiltä, kiveystä, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (Muinaismuistolaki 14 ja 16 §).

Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset

Maankäyttö ja rakennuslain (132/1999, MRL) 139 § mukaan: Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että osayleiskaavassa suojellun ja inventoinneissa arvokkaaksi todetun pihapiirin rakennusten siirtäminen tai purkaminen merkitsisi todettujen arvojen hävittämistä ja haittaisi alueella käynnissä olevaa yleiskaavoitusta.

MRL:n 166 § edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Tarkastuksen perusteella on nähtävissä, että rakennusten vauriot johtuvat pääosin pitkäaikaisesta kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana. 

Pirkanmaan maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa rakennusten laajojen vaurioiden korjaamista ei enää voida pitää omistajalle kohtuullisena vaatimuksena. Lisäksi vaurioiden korjaaminen edellyttäisi niin laajoja kunnostustoimia, että niiden myötä menetettäisiin myös suuri osa rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei vastusta pihapiirin rakennusten purkamista, vaikka pitääkin sitä erittäin valitettavana. Osayleiskaavassa suojeltujen rakennusten purkamiseen tai siirtämiseen tulee hakea asianmukainen purkamislupa kunnan rakennusvalvonnasta.

Ennen purkamispäätöstä maakuntamuseo suosittelee osana rakennusrestaurointialan koulutusta tehtäväksi asuinrakennuksen rungon ja alapohjan vaurioiden kartoittamista rakenneavauksin sekä kaikkien kierrätettäväksi soveltuvien vanhojen rakennusosien ja -materiaalien kartoittamista (esim. väliovet, paneloinnit, listat tai tulisijat). Käyttökelpoiset osat tulee toimittaa Purkamisen yhteydessä uudelleen käytettäväksi. Purkamistyön yhteydessä on huomioitava, mitä edellä on sanottu alueen arkeologisesta kulttuuriperinnöstä.

Hirsirakennuksia, varsinkin piharakennuksia ja etenkin aittoja, on maaseudulla siirretty yleisesti. Tästä syystä Pirkanmaan maakuntamuseon näkemys on, että mikäli päärakennus puretaan ja pihapiirin kokonaisuus näin katoaa, aitta voidaan siirtää. Siirto edellyttää huolellista suunnittelua ja toteutusta sekä luontevaa uutta sijoituspaikkaa. Eduksi olisi myös, jos rakennukselle uudessa sijoituspaikassa löytyisi sopiva käyttötarkoitus, joka edesauttaisi sen säilymistä.

Aittarakennuksille tyypillistä on kevyt nurkkakiviperustus luonnonkivillä tai lohkokivillä, joka on suositeltavin perustamistapa myös rakennuksen uudessa sijoituspaikassa. Alustan pitää tuulettua kauttaaltaan esteettömästi. Hirsirungon vähimmäisetäisyys maanpinnasta on 300 mm. Perustuskivien painuminen siirron jälkeen tulee estää tai huomioida jo perustuksen korkeudessa. Siirron jälkeen tulee varmistaa, että rakennuksen katto on ehjä. Soveltuvia katetyyppejä ovat tuohimalkakatto, pärekatto tai kolmiorimahuopakate.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta aiheesta. SASKY koulutuskuntayhtymä omistaa Hämeenkyrön Kostulantien varressa sijaitsevan pihapiirin, jossa sijaitsee hirsirunkoinen asuinrakennus ja aitta. Rakennukset ovat olleet pitkään tyhjillään ja niiden kerrotaan olevan huonokuntoisia. Omistaja pohtii rakennusten tulevaisuutta. Vaihtoehtoina olisi mm. aitan siirtäminen toisaalle ja päärakennuksen rakennusosien purkaminen ja hyödyntäminen oppilaitoksen rakennusrestaurointikoulutuksen yhteydessä kunnostettavissa kohteissa. Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut kohteeseen ja toteaa seuraavaa.

Rakennetun ympäristön arvot ja suojelutilanne

Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmän, karttojen ja maastohavaintojen perusteella kyseessä on Klemo-niminen Hirvolan kylän kantatalon tilakeskus. Päärakennus on pitkänurkkainen, alaosasta punamullattu ja yläosasta keltaiseksi maalattu tyypillinen maaseudun asuinrakennus, jonka vanhimmat osat ovat todennäköisesti peräisin 1800-luvulta. Katto on saumapeltiä, ullakkokerroksessa haukkaikkunat ja umpikuistin päätykolmiossa lunetti-ikkuna. Rakennus on säilyttänyt erinomaisesti perinteisen ilmeensä ja sillä on merkittäviä rakennusperinteisiä ja sosiaalihistoriallisia arvoja. Se sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla Vaasantielle aukeavan peltoaukean reunassa. Vanha kylätie, Kostulantie kulkee päärakennuksen ja pitkänurkkaisen hirsiaitan välistä. Päärakennus ja aitta muodostavat kyläkuvallisesti merkittävän ja kiinteästi yhteenkuuluvan parin. Muut pihapiirin talousrakennukset on purettu.

Klemo on suojeltu alueella voimassa olevassa, vuonna 2001 hyväksytyssä osayleiskaavassa sl-2 -merkinnällä, jonka kaavamääräys kuuluu: Rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia tai rakennusryhmiä sisältävän alueen raja. Merkinnällä on osoitettu ne arvokkaat rakennukset ja rakennusryhmät, jotka tulee ympäristöineen säilyttää, ja joiden kunnostuksessa tulee pyrkiä säilyttävään peruskorjaukseen.

Klemo on myös inventoitu alueelle suunnitteilla olevaa uutta osayleiskaavaa varten vuonna 2017 (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy). Se on arvotettu inventoinnissa kulttuurihistoriallisilta ja maisemallisilta arvoiltaan korkeimpaan, 1. luokkaan: erityisen merkittävät kohteet. Inventoinnin mukaan: Nämä kohteet edustavat parhaalla mahdollisella tavalla maaseudun asutus- ja rakennushistoriaan sekä kylä- ja maisemakuvallisiin ilmiöihin kytkeytyvää kulttuuriperintöä hyvin säilyneine kokonaisuuksineen. Kohteet omaavat suuren intensiteetin. Tämän luokan kohteet tulisi ehdottomasti säilyttää.

Tarkastuskäynti ja tehdyt havainnot

Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteeseen 16.9.2022 tarkastuskäynnin päärakennuksen kunnon ja korjausmahdollisuuksien arvioimiseksi. Paikalla oli myös koulutuskuntayhtymän edustaja. Ensisijaisesti arvioitiin Klemon päärakennusta, joka sijaitsee itä - länsi -suunnassa pääty lähes kiinni Kostulantiessä. Tien pinta sijaitsee rakennukseen nähden korkeammalla. Rakennuksen tien puoleisen päädyn perustukset ovat jääneet maanpinnan alapuolelle, eikä alapohjan tuuletus ole toiminut. Sisätiloissa on merkkejä alapohjan romahtamisesta ja perustusten epätasaisesta painumisesta koko länsipäädyn alueella, aina pääsisäänkäynnin kohdalle asti.

Rakennusta on laajennettu sen itäpäädystä arviolta 1920-luvulla suurella huonetilalla, jonka hirsirunko on liitetty vanhaan osaan karaliitoksella ja jonka perustukset sekä alustan talouskellari ovat betonirakenteiset. Betonirakenteet ovat laajalti pahoin liikkuneet ja halkeilleet. Laajennuksen ullakolla on suuri vinttihuone pönttöuuneineen. Laajennuksen ja vanhan osan rajalla olevan savupiipun läpivienti on vuotanut pitkään, vuotovauriot ulottuvat välipohjan läpi aina alapohjaan asti. Avoimella vintillä ei ollut havaittavissa merkkejä muista vakavista kattovuodoista, vaikka palapeltikate on laajalti ruostunut ja silminnähden uusimisen tai huoltokorjauksen tarpeessa.

Rakennus on kokenut merkittävää ilkivaltaa. Lähes kaikki ikkunalasit on rikottu ja lukuisia ikkunoiden välipuitteita katkottu. Tämän jälkeen ikkuna-aukot on peitetty muovilla, mikä on heikentynyt merkittävästi Ilmanvaihtoa. Sisätiloissa, erityisesti rakennuksen länsipäädyssä, on voimakas, aktiiviseen mikrobitoimintaan viittaava haju.

Rakennuksen aistinvaraisesti havaittavat, rakenteelliset vauriot ovat korjattavissa, mutta kokonaisuutena arvioiden toimenpidetarpeet ovat merkittävät. Erityisesti länsipäädyn kosteusvaurioiden laajuutta ei ole mahdollista todeta ilman rakenneavauksia, ja korjausten jälkeenkin vaurion uusimisen estäminen olisi erityisen haastavaa tien läheisyydestä ja korkeusasemasta johtuen.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että Klemon vanhan asuinrakennuksen vieressä, sen itäpuolella sijaitsee muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös, Hirvolan historiallinen asuinpaikka/kylänpaikka (mj-tunnus 1000034294). Hirvolan kylä mainitaan arkistolähteissä vuodesta 1540 alkaen, ja 1500-luvun puolivälissä siihen kuului kolme taloa. Tiedossa oleva, pääosin 1700-luvun isojakokarttaan perustuva muinaisjäännöksen rajaus on merkitty oheiseen liitekarttaan punaisella vaakaviivoituksella. Kiinteän muinaisjäännöksen todellinen, maanalainen laajuus voi olla tiedossa olevaa suurempi.

Kiinteän muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu niihin kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 ja 4 §). Tämän vuoksi kaikista muinaisjäännösaluetta ja sen lähiympäristöä koskevista suunnitelmista, mm. mahdollisista vanhaan pihapiiriin kohdistuvista maan kaivu- tai muokkaustöistä, tulee neuvotella hyvissä ajoin maakuntamuseon arkeologin kanssa arkeologisten tutkimusten tai valvonnan tarpeen arvioimiseksi ja niiden järjestämiseksi (tutkija Vadim Adel, sähköposti vadim.adel@tampere.fi tai toimisto, yhteystiedot alla). Jos mahdollisten purkutöiden yhteydessä tavataan maaperässä nokista maata, hiiltä, kiveystä, muita merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä tai arviolta yli 100 vuotta vanhoja esineitä, tulee työt kyseiseltä kohdalta keskeyttää ja ilmoittaa asiasta välittömästi Pirkanmaan maakuntamuseoon (Muinaismuistolaki 14 ja 16 §).

Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset

Maankäyttö ja rakennuslain (132/1999, MRL) 139 § mukaan: Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että osayleiskaavassa suojellun ja inventoinneissa arvokkaaksi todetun pihapiirin rakennusten siirtäminen tai purkaminen merkitsisi todettujen arvojen hävittämistä ja haittaisi alueella käynnissä olevaa yleiskaavoitusta.

MRL:n 166 § edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Tarkastuksen perusteella on nähtävissä, että rakennusten vauriot johtuvat pääosin pitkäaikaisesta kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana. 

Pirkanmaan maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa rakennusten laajojen vaurioiden korjaamista ei enää voida pitää omistajalle kohtuullisena vaatimuksena. Lisäksi vaurioiden korjaaminen edellyttäisi niin laajoja kunnostustoimia, että niiden myötä menetettäisiin myös suuri osa rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei vastusta pihapiirin rakennusten purkamista, vaikka pitääkin sitä erittäin valitettavana. Osayleiskaavassa suojeltujen rakennusten purkamiseen tai siirtämiseen tulee hakea asianmukainen purkamislupa kunnan rakennusvalvonnasta.

Ennen purkamispäätöstä maakuntamuseo suosittelee osana rakennusrestaurointialan koulutusta tehtäväksi asuinrakennuksen rungon ja alapohjan vaurioiden kartoittamista rakenneavauksin sekä kaikkien kierrätettäväksi soveltuvien vanhojen rakennusosien ja -materiaalien kartoittamista (esim. väliovet, paneloinnit, listat tai tulisijat). Käyttökelpoiset osat tulee toimittaa Purkamisen yhteydessä uudelleen käytettäväksi. Purkamistyön yhteydessä on huomioitava, mitä edellä on sanottu alueen arkeologisesta kulttuuriperinnöstä.

Hirsirakennuksia, varsinkin piharakennuksia ja etenkin aittoja, on maaseudulla siirretty yleisesti. Tästä syystä Pirkanmaan maakuntamuseon näkemys on, että mikäli päärakennus puretaan ja pihapiirin kokonaisuus näin katoaa, aitta voidaan siirtää. Siirto edellyttää huolellista suunnittelua ja toteutusta sekä luontevaa uutta sijoituspaikkaa. Eduksi olisi myös, jos rakennukselle uudessa sijoituspaikassa löytyisi sopiva käyttötarkoitus, joka edesauttaisi sen säilymistä.

Aittarakennuksille tyypillistä on kevyt nurkkakiviperustus luonnonkivillä tai lohkokivillä, joka on suositeltavin perustamistapa myös rakennuksen uudessa sijoituspaikassa. Alustan pitää tuulettua kauttaaltaan esteettömästi. Hirsirungon vähimmäisetäisyys maanpinnasta on 300 mm. Perustuskivien painuminen siirron jälkeen tulee estää tai huomioida jo perustuksen korkeudessa. Siirron jälkeen tulee varmistaa, että rakennuksen katto on ehjä. Soveltuvia katetyyppejä ovat tuohimalkakatto, pärekatto tai kolmiorimahuopakate.