Myllykartun mylly on ainoa jäljellä oleva Noro-ojan kolmesta myllystä. Vuoden 1798 myllyluettelossa on maininta Kartun kahdesta myllystä ja ensimmäiset maininnat ovat jo vuodelta 1589. Keskinen mylly toimi aikoinaan karttulaisten yhteismyllynä. Myllyn yhteydessä oli vesivoimalla toimiva pärehöylä.

Maakuntamuseo suoritti tarkastuskäynnin myllylle ja totesi sen olevan erittäin huonossa kunnossa. Vesikatto on osittain romahtanut ja vielä paikoillaan oleva, päreillä katettu osa vuotaa. Vuoto on aiheuttanut osaltaan rakennuksen lounaiskulman katon sekä nurkan tukirakenteiden romahtamisen. Osa nurkan seinärakenteista on sortunut kokonaan. Lounaisnurkka on tippunut perustuksien päältä mikä aiheuttaa rakennuksen voimakasta kallistumista. Yhden nurkan puuttuminen kokonaan ja rakenteiden voimakas vääntyminen aiheuttavat hirsirungossa sen, että runko tukeutuu enää vain kolmen nurkan varaan ja pysyy pystyssä oman painonsa ansiosta. Puuttuvan nurkan kohdalta on nähtävillä, että kolmessa kerroksessa olevan rakennuksen välipohjat ovat myös osittain sortuneet. Rakennus on vaarassa sortua kokonaan. Sisätiloissa ei käyty sortumavaaran takia.

Maakuntamuseo toteaa, että rakennus on kunnostettavissa, mutta seinien ja ka-ton rakenteiden korjaamisen jälkeen alkuperäisyysaste jäisi hyvin pieneksi. Voi-daan siten todeta rakennuksen purkamisen olevan mahdollista.

Purkutyön yhteydessä tulee selvittää myllyn sisällä olevan esineistön ja laitteiden tallentamismahdollisuus.

Myllyrakennuksen purkamissuunnitelmaan liittyy edellä kerrotun lisäksi arkeologisen kulttuuriperinnön näkökohtia, jotka tulee ottaa huomioon rakennusta purettaessa. Myllyrakennus ei ole nykytilassaan kiinteä muinaisjäännös, mutta se sijaitsee kohteessa, jossa tiedetään olleen myllytoimintaa useita vuosisatoja. Muinaismuistolain tarkoittamiksi kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokitellaan historiallisten vesimyllyjen kokonaan käytöstä jääneet rakenteet sekä niihin liittyvät pato- ja uomarakenteet. Mikäli koski on toiminut tärkeänä myllynpaikkana jopa satoja vuosia, paikka voidaan katsoa muinaisjäännökseksi, vaikka näkyvät rakenteet olisivatkin suhteellisen nuoria.

Myllykartun vanhemmasta myllytoiminnasta on käytettävissä edellä mainittuja tietoja, mutta kohdetta ei ole tarkastettu arkeologisesti. Mikäli rakennus puretaan, sen kiviperustukset ja muut myllyalueella ja mahdollisesti uomassa olevat kivirakenteet tulee jättää paikoilleen. Rakennuksen puuosien purkaminen ja kuljettaminen pois paikalta tulee tehdä siten, että kivirakenteita ei tarpeettomasti rikota. Pirkanmaan maakuntamuseo tulee tekemään rakennuksen purkamisen jälkeen vielä arkeologisen maastotarkastuksen myllynpaikalla.

Mikäli historialliselle myllynpaikalle myöhemmin suunnitellaan rakentamista, vesiuoman perkaamista tai muuta alueidenkäyttöä, suunnitelmista tulee hyvissä ajoin etukäteen olla yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon, joka arvioi suunnitelman toteutusmahdollisuuden ja myllynpaikan mahdollisen arkeologisen selvitystarpeen.

Pirkanmaan maakuntamuseo pyytää Ikaalisten kaupunkia välittämään myllyra-kennuksen ja –alueen omistajille kiinteää muinaisjäännöstä koskevat tiedot.