Suvannon mukaan (s.176) Mustassaloon asettui asumaan Myysälä-Saksan torpparina jo vuonna 1729 eräs Erkki Rekonpoika, joka kuoli kuitenkin pian ja torppa autioitui. 1730-luvun lopulla torpan asujaksi on merkitty henkikirjoihin Matti Mikonpoika, mutta sitten torppa oli pitkään jälleen autiona. Vuodesta 1764 saarella oli Paaterin torppa, josta tuli pysyvä (Saloranta). Sen rinnalle tuli toinen torppa vuonnna 1797 (Yläpeltola eli Yläjärvi).

Mustassalo on yksi Kuhmoisten suurimmista saarista. Se sijoittuu kunnan pohjoisrajalle Haukkasalon ja Jämsän Edessalon väliin. Nämä saaret ovat asutushistoriallisesti alueen vanhimpia, vakituinen asutus saarissa on alkanut 1700-luvulla. Mustassalon erityispiirteenä on sinne sijoittuvat neljä järveä, joiden läheisyyteen varhainen asutus on keskittynyt. Rannat on harvakseltaan sotien jälkeen rakentuneet kesämökeillä, vanhin asutus sijoittuu saaren sisäosiin ja varhaisin kesäasunto saaren etelärantaan Leipäsalmeen.

Saareen sijoittui neljä torppaa, joista Paatero (nyk. Saloranta) ja Yläpelto (nyk. Yläjärvi) ovat muodostuneet 1700-luvun lopulla. Paatero on ollut saaren ensimmäinen asuintila. Muiden torppien muodostumisajankohta ei ole tiedossa. Kolme tiloista on saman, Yläjärveltä peräisin olevan suvun omistuksessa, joka tuli saareen vuonna 1904. Aikaisemmista asukkaista ei ole perimätietoa. Fredriksonin suku omistaa suurimman osan saaren maista. Suvulla on eri aikaisia loma-asuntoja saaressa. Sotien aikaan venäläiset sotavangit olivat metsätöissä Mustassalossa Fredriksonin omistamassa metsässä.

Saaressa on neljän torpan lisäksi toiminut mylly. Mylly sijaitsi Alajärvestä Päijänteeseen laskevan uoman tienoilla. Vakituinen asutus on saaresta loppunut viimeistään 1990-luvulla. Salorannan tila oli pisimpään viljelyksessä ja asutettu.

Tiedot kopioitu Kioski järjestelmästä.