Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on kommentoinut hanketta sen suunnittelijalle alustavasti sähköpostikirjeessään 21.06.2022 (DIAR: 429/2022). Maakuntamuseo on tutustunut poikkeamislupahakemukseen liitteineen ja toteaa seuraavaa.

Hakemukseen on virheellisesti kirjattu, että rakennuspaikka ei ole kulttuurihistoriallisesti merkittävällä alueella tai arvokkaassa maisemassa eikä rakennuspaikan läheisyydessä ole suojelukohteita tai -alueita. Hanke koskee Vähä-Iivarin tilan päärakennusta, joka sijaitsee Evontien varrella, Laukulan historiallisella kylätontilla ja on osa sen kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluekokonaisuutta. Kiinteistötietojärjestelmän mukaan Vähä-Iivari on Ivarin kantatilasta vuonna 1792 jaettu jakotila. Inventoinnin mukaan Vähä-Iivarin päärakennus on rakennettu luultavasti 1900-luvun alussa. Lisäksi pihapiirissä ovat säilyneet tilan hirsinavetta ja pieni aitta. Tien vastakkaisella puolella sijaitsee Äijälän talon pihapiiri rakennuksineen. Vähä-Iivarin piha rajautuu peltoaukeaan, jonka toisella puolella näkyvät mm. Haunian ja Kataran talot Tampereentien varressa. Ympäristö kuuluu Karkku-Tyrvään valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Vähä-Iivarin rakennuksella on asutushistoriallista, rakennusperinteistä ja maisemallista arvoa.

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät 16.1.2023 kohteeseen tarkastuksen, jossa oli läsnä kiinteistön omistaja. Saadun tiedon mukaan Vähä-Iivarin päärakennus on ollut asuttuna viimeksi 1960-luvulla, sittemmin se on toiminut lähinnä varastokäytössä. Sisätiloissa on säilynyt alkuperäisiä tai vanhoja pintoja ja rakenteita, kuten lankkulattioita, lankku- ja paneelikattoja, rintapanelointia sekä listoituksia. Useita vanhoja peiliovia ja ikkunoita on myös säilynyt. Rakennuksen ikkunoita on osin vaihdettu uusiin, vanhan mallisiin täyspuisiin ikkunoihin. Profiilipellillä katettu ja luonnonkiviharkoille perustettu hirsirakennus on suhteellisen ryhdikäs, vaikka perustus kärsii hulevesistä ja on silminnähden epävakaa sekä paikoin painunut. Rakennus on lähes kiinni Evontiessä, ja on tien pintaan nähden niin matalalla, että itäpäädyn osalta alapohjan tuulettuminen on puutteellista ja runkoon kohdistuu poikkeuksellista kosteusrasitusta. Eteläseinän puolivälissä perustus on painunut, ja hirsirunko on sekä vääntynyt että levinnyt alaosastaan. Todennäköinen syy on pitkäkestoinen kattovuoto, jonka seurauksena painuman kohdalla olevan huoneen yläpohja on laajalti vaurioitunut ja osin romahtanut. Tarkasteluhetkellä vaurioalue oli kuiva, joten vuoto lienee ajalta ennen peltikatetta.

Rakennuksen rungon ja perustusten vauriot olisivat todennäköisesti korjattavissa perinteisin työmenetelmin, mutta kokonaisuutena arvioiden toimenpiteiden laajuus on merkittävä ja niiden toteutus vaatisi erityistä kulttuuritahtoa. Rakennuksen kunto huomioiden maakuntamuseo katsoo, että Vähä-Iivarin vanhan päärakennuksen purkaminen on mahdollista, joskin hyvin valitettavaa. Maakuntamuseo painottaa kuitenkin, että purkamisen yhteydessä tulisi kestävän kehityksen mukaisesti ja kiertotalouden edistämiseksi pyrkiä toimittamaan kierrätettäväksi kaikki uudiskäyttöön soveltuvat rakennusten osat, kuten ikkunat, puiset väliovet, listat ja tulisijat sekä soveltuvilta osin paneloinnit ja hirsikehikko. Tähän ohjaa myös Maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka 139 §:n mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Myös MRL:n 154 §:n mukaan rakennuksen tai sen osan purkaminen tulee järjestää niin, että luodaan edellytykset käyttökelpoisten rakennusosien hyväksikäyttämiselle.

Rakennuspaikan kulttuurihistoriallisten arvojen ja alueen valtakunnallisesti arvokkaan maiseman vuoksi uudisrakennuksen kokoon, ulkomuotoon ja sijoitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vanhan 140m2:n suuruisen rakennuksen korvaaminen yli kaksinkertaisella (300m2) rakennuksella ei ole maisema-arvojen kannalta sopiva ratkaisu. Maakuntamuseo toteaa, että uudisrakennus tulee koon, massoittelun ja arkkitehtuurin osalta sovittaa ympäröivän Laukulan kylätontin rakennuskantaan.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että rakennuspaikka sijaitsee muinaismuistolain rauhoittaman kiinteän muinaisjäännöksen, Laukulan historiallisen asuinpaikan alueella (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000017706). Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §). Tämän vuoksi uudisrakentaminen on pyrittävä sijoittamaan ensisijaisesti muinaisjäännösalueen ulkopuolelle. Tiedossa oleva, muinaisjäännösrekisterin mukainen muinaisjäännöksen alue on merkitty oheiseen liitekarttaan sinisellä vinoviivoituksella. Käytettävissä oleva rajaus on kuitenkin alustava, ja kohteen todellinen, maanalainen laajuus saattaa olla tunnettua suurempi.

Rakennushankkeen toteuttamisen mahdollisuuksien arviointi edellyttää arkeologisten koekaivausten suorittamista suunniteltujen rakennustöiden ym. toimenpiteiden (kuten putki- ja kaapelilinjojen) alueella ottaen huomioon myös uudisrakennuksen sijoittamisen mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut. Koekaivauksissa selvitetään kiinteän muinaisjäännöksen säilyneisyys kyseisissä kohdissa, ja niiden tulosten perusteella maakuntamuseo arvioi lausunnossaan jatkotutkimusten (esim. pelastuskaivausten tai arkeologisen valvonnan) tai suunnitelmamuutosten tarpeen sekä tarvittaessa ohjeistaa MML 11 §:n mukaisen kajoamisluvan hakemisesta. Pieniin yksityisiin työhankkeisiin liittyviä arkeologisia tutkimuksia tekee pääsääntöisesti Museoviraston koekaivausryhmä valtion rahoituksella. Päivitetty suunnitelma, johon rakennuksen mahdolliset vaihtoehtoiset sijaintiratkaisut on merkitty, on toimitettava Pirkanmaan maakuntamuseolle, joka lähettää sen perusteella toimeksiannon Museoviraston koekaivausryhmälle.

Hanke voi edetä rakennuslupavaiheeseen vasta sen jälkeen, kun tarvittavat arkeologiset tutkimukset on suoritettu. Rakennuslupa-aineisto tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on kommentoinut hanketta sen suunnittelijalle alustavasti sähköpostikirjeessään 21.06.2022 (DIAR: 429/2022). Maakuntamuseo on tutustunut poikkeamislupahakemukseen liitteineen ja toteaa seuraavaa.

Hakemukseen on virheellisesti kirjattu, että rakennuspaikka ei ole kulttuurihistoriallisesti merkittävällä alueella tai arvokkaassa maisemassa eikä rakennuspaikan läheisyydessä ole suojelukohteita tai -alueita. Hanke koskee Vähä-Iivarin tilan päärakennusta, joka sijaitsee Evontien varrella, Laukulan historiallisella kylätontilla ja on osa sen kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluekokonaisuutta. Kiinteistötietojärjestelmän mukaan Vähä-Iivari on Ivarin kantatilasta vuonna 1792 jaettu jakotila. Inventoinnin mukaan Vähä-Iivarin päärakennus on rakennettu luultavasti 1900-luvun alussa. Lisäksi pihapiirissä ovat säilyneet tilan hirsinavetta ja pieni aitta. Tien vastakkaisella puolella sijaitsee Äijälän talon pihapiiri rakennuksineen. Vähä-Iivarin piha rajautuu peltoaukeaan, jonka toisella puolella näkyvät mm. Haunian ja Kataran talot Tampereentien varressa. Ympäristö kuuluu Karkku-Tyrvään valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Vähä-Iivarin rakennuksella on asutushistoriallista, rakennusperinteistä ja maisemallista arvoa.

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät 16.1.2023 kohteeseen tarkastuksen, jossa oli läsnä kiinteistön omistaja. Saadun tiedon mukaan Vähä-Iivarin päärakennus on ollut asuttuna viimeksi 1960-luvulla, sittemmin se on toiminut lähinnä varastokäytössä. Sisätiloissa on säilynyt alkuperäisiä tai vanhoja pintoja ja rakenteita, kuten lankkulattioita, lankku- ja paneelikattoja, rintapanelointia sekä listoituksia. Useita vanhoja peiliovia ja ikkunoita on myös säilynyt. Rakennuksen ikkunoita on osin vaihdettu uusiin, vanhan mallisiin täyspuisiin ikkunoihin. Profiilipellillä katettu ja luonnonkiviharkoille perustettu hirsirakennus on suhteellisen ryhdikäs, vaikka perustus kärsii hulevesistä ja on silminnähden epävakaa sekä paikoin painunut. Rakennus on lähes kiinni Evontiessä, ja on tien pintaan nähden niin matalalla, että itäpäädyn osalta alapohjan tuulettuminen on puutteellista ja runkoon kohdistuu poikkeuksellista kosteusrasitusta. Eteläseinän puolivälissä perustus on painunut, ja hirsirunko on sekä vääntynyt että levinnyt alaosastaan. Todennäköinen syy on pitkäkestoinen kattovuoto, jonka seurauksena painuman kohdalla olevan huoneen yläpohja on laajalti vaurioitunut ja osin romahtanut. Tarkasteluhetkellä vaurioalue oli kuiva, joten vuoto lienee ajalta ennen peltikatetta.

Rakennuksen rungon ja perustusten vauriot olisivat todennäköisesti korjattavissa perinteisin työmenetelmin, mutta kokonaisuutena arvioiden toimenpiteiden laajuus on merkittävä ja niiden toteutus vaatisi erityistä kulttuuritahtoa. Rakennuksen kunto huomioiden maakuntamuseo katsoo, että Vähä-Iivarin vanhan päärakennuksen purkaminen on mahdollista, joskin hyvin valitettavaa. Maakuntamuseo painottaa kuitenkin, että purkamisen yhteydessä tulisi kestävän kehityksen mukaisesti ja kiertotalouden edistämiseksi pyrkiä toimittamaan kierrätettäväksi kaikki uudiskäyttöön soveltuvat rakennusten osat, kuten ikkunat, puiset väliovet, listat ja tulisijat sekä soveltuvilta osin paneloinnit ja hirsikehikko. Tähän ohjaa myös Maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka 139 §:n mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Myös MRL:n 154 §:n mukaan rakennuksen tai sen osan purkaminen tulee järjestää niin, että luodaan edellytykset käyttökelpoisten rakennusosien hyväksikäyttämiselle.

Rakennuspaikan kulttuurihistoriallisten arvojen ja alueen valtakunnallisesti arvokkaan maiseman vuoksi uudisrakennuksen kokoon, ulkomuotoon ja sijoitteluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vanhan 140m2:n suuruisen rakennuksen korvaaminen yli kaksinkertaisella (300m2) rakennuksella ei ole maisema-arvojen kannalta sopiva ratkaisu. Maakuntamuseo toteaa, että uudisrakennus tulee koon, massoittelun ja arkkitehtuurin osalta sovittaa ympäröivän Laukulan kylätontin rakennuskantaan.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että rakennuspaikka sijaitsee muinaismuistolain rauhoittaman kiinteän muinaisjäännöksen, Laukulan historiallisen asuinpaikan alueella (muinaisjäännösrekisteritunnus 1000017706). Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kielletty (MML 1 §). Tämän vuoksi uudisrakentaminen on pyrittävä sijoittamaan ensisijaisesti muinaisjäännösalueen ulkopuolelle. Tiedossa oleva, muinaisjäännösrekisterin mukainen muinaisjäännöksen alue on merkitty oheiseen liitekarttaan sinisellä vinoviivoituksella. Käytettävissä oleva rajaus on kuitenkin alustava, ja kohteen todellinen, maanalainen laajuus saattaa olla tunnettua suurempi.

Rakennushankkeen toteuttamisen mahdollisuuksien arviointi edellyttää arkeologisten koekaivausten suorittamista suunniteltujen rakennustöiden ym. toimenpiteiden (kuten putki- ja kaapelilinjojen) alueella ottaen huomioon myös uudisrakennuksen sijoittamisen mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut. Koekaivauksissa selvitetään kiinteän muinaisjäännöksen säilyneisyys kyseisissä kohdissa, ja niiden tulosten perusteella maakuntamuseo arvioi lausunnossaan jatkotutkimusten (esim. pelastuskaivausten tai arkeologisen valvonnan) tai suunnitelmamuutosten tarpeen sekä tarvittaessa ohjeistaa MML 11 §:n mukaisen kajoamisluvan hakemisesta. Pieniin yksityisiin työhankkeisiin liittyviä arkeologisia tutkimuksia tekee pääsääntöisesti Museoviraston koekaivausryhmä valtion rahoituksella. Päivitetty suunnitelma, johon rakennuksen mahdolliset vaihtoehtoiset sijaintiratkaisut on merkitty, on toimitettava Pirkanmaan maakuntamuseolle, joka lähettää sen perusteella toimeksiannon Museoviraston koekaivausryhmälle.

Hanke voi edetä rakennuslupavaiheeseen vasta sen jälkeen, kun tarvittavat arkeologiset tutkimukset on suoritettu. Rakennuslupa-aineisto tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.