Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Ylöjärven Kyrönlahdessa osoitteessa Länsi-Teiskontie 436 sijaitseva pihapiiri on huomioitu Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelmassa (Teivas, 2004, kohde R 1.18 Artama), mistä johtuen Ylöjärven rakennusvalvonta on kehottanut kiinteistön omistajaa ottamaan yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseoon kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen ja purkamismahdollisuuden selvittämiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) pykälän 139 mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksen avulla osoittamalla erilaisissa selvityksissä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiksi todetuille kohteille erilaisia suojelumerkintöjä. Kyseessä olevan hirsihuvilan alueelle ei ole laadittu asema- tai yleiskaavaa. Ainut alueella voimassa oleva kaava on vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Siinä alue on osoitettu maaseutualueeksi. Kaavatilanteesta johtuen rakennuksella ei ole suojelumerkintää. Alueelta ei myöskään ole käytettävissä muuta rakennettua ympäristöä koskevaa selvitystä kuin edellä mainittu hyvin yleispiirteinen Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelma.

Maakuntamuseo on tutustunut lausuntopyynnön liitteenä toimitettuun kuntotarkastusraporttiin (Hirsihuvilan kuntotarkastus, Insinööritoimisto A. Kuronen Oy, 29.11.2021) sekä tehnyt kohteeseen 17.12.2021 maastotarkastuksen, jossa oli läsnä kohteen omistaja. Maastokäynnillä keskusteltiin kuntoasioiden lisäksi mahdollisuudesta säilyttää vanha huvila ja rakentaa uusi asuinrakennus sen länsipuolelle.

Länsi-Teiskontie 436 hirsihuvila on väestötietojärjestelmän rakennustietojen mukaan valmistunut vuonna 1929. Kiinteistötietojärjestelmän tietojen perusteella se vaikuttaisi aluksi sijainneen vuokramaalla. Omaksi Suviranta -nimiseksi kiinteistökseen pihapiiri on lohkottu vuonna 1958. Tuolloin sen omistajaksi mainitaan Tampereella Hämeenpuiston varrella asunut diplomi-insinööri Arvi Artama vaimoineen. Rakennus vaikuttaa rakennetun kesähuvilaksi ja toimineen näihin päiviin asti alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Yleisilmeeltään ryhdikäs huvila on julkisivuiltaan säilynyt pitkälti alkuperäistä vastaavassa asussa. Siinä on säilynyt paljon ajan rakentamiselle ja kesähuviloille tyypillisiä piirteitä, kuten vuoraamattomat hirsipintaiset julkisivut, kulmillaan seisovat ristimalliset neliöikkunat, pilareiden tukema sisäänkäyntikatos, erkkeri-ikkuna sekä rannan puoleinen lasiveranta. Sisätiloja on uudistettu laajasti 1970-luvulta alkaen. Pirkanmaan maakuntamuseon arvion mukaan rakennuksella on paikallista kulttuurihistoriallista arvoa, sillä se kertoo Näsijärven rantojen 1900-luvun alkupuolen kesähuviloiden rakentamistavasta ja kesänviettotavoista. Huvila sijaitsee aivan Länsi-Teiskontien varressa, joten sillä on myös jonkin verran maisemallista merkitystä. Huvilan lisäksi tontilla on vanhan saunan tilalle 1960-70-lukujen taitteessa rakennettu puurakenteinen rantasauna, johon ei vaikuttaisi liittyvän erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja.

Laadittu kuntoselvitys vertaa huvilaa jossain määrin ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetun asuinrakennuksen ja nykyrakentamisen vaatimuksiin, mikä antaa rakennuksen kunnosta ja vaadittavista kunnostustoimista osin turhan synkän kuvan. Kuntoselvityksen ja paikalla tehtyjen havaintojen perusteella rakennuksessa on joitakin vaurioita, joista pikaisia kunnostustoimia vaativat vesikaton vuotokohdat lähinnä läpivientien kohdalla ja poikkipäätyjen kaaveleissa. Yläpohjan lisäeristyksenä on mineraalivillaa, joka kastuttuaan kuivuu heikosti ja on siksi edesauttanut paikallisten kosteusvaurioiden syntymistä. Lämpimäksi tilaksi muutetun, ruokailutilana toimivan verannan katto on uusittu, mutta aiemman kattovuodon vaurioittama seinäpanelointi on poistamatta ja heikentää yhdessä puutteellisen ilmanvaihdon kanssa sisäilman laatua.

Hirsirungon alaosassa on paikallisia lahovaurioita ja itäsivun betonisokkeli on katkennut. Vauriot eivät kuitenkaan vaaranna rakennuksen vakautta ja ovat korjattavissa perinteisin menetelmin. Ryömintätilaan ei ole kulkuaukkoa ja sen tuuletus on vähäistä, mutta tuuletusluukuista näkyvä osa maapohjasta vaikutti kuivalta. Myös betonirakenteinen talouskellari oli kuiva, sen poistoilmaventtiili hormiryhmään oli asianmukaisesti auki. Rakennuksen nurkilla jalkarännit johtavat kattovedet hallitsemattomasti seinän alaosaan ja perustuksiin, mikä osaltaan edesauttaa rakenteiden vaurioitumista ja lisää ryömintätilan kosteusrasitusta.

Kokonaisuutena arvioiden rakennus on tyypillinen 1900-luvun alkupuolen kesäkäyttöön rakennettu hirsihuvila. Rakennus on kunnostettavissa alkuperäiseen käyttöönsä normaalein toimenpitein, kunhan ulkopuolisten vesien hallintaan liittyviin toimenpiteisiin ryhdytään pian. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee rakennuksen kunnostamista ja säilyttämistä kesähuvilana. Vesikaton kunnostukseen perinteisin menetelmin ja materiaalein on haettavissa Museoviraston entistämisavustusta tai ELY-keskusten myöntämää avustusta rakennusperinnön hoitoon.

Maakuntamuseo suosittelee kiinteistön omistajan toivoman ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetun uudisrakennuksen sijoittamista huvilan länsipuolelle. Maaseutualueelle, kapealle maantien ja rantaviivan väliselle alueelle sijoittuvan uudisrakennuksen ja sitä ympäröivän pihan tulisi olla ilmeeltään hillitty ja sopeutua maisemaan sekä ympäröivään rakentamisen tapaan. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Ylöjärven Kyrönlahdessa osoitteessa Länsi-Teiskontie 436 sijaitseva pihapiiri on huomioitu Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelmassa (Teivas, 2004, kohde R 1.18 Artama), mistä johtuen Ylöjärven rakennusvalvonta on kehottanut kiinteistön omistajaa ottamaan yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseoon kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen ja purkamismahdollisuuden selvittämiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) pykälän 139 mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksen avulla osoittamalla erilaisissa selvityksissä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiksi todetuille kohteille erilaisia suojelumerkintöjä. Kyseessä olevan hirsihuvilan alueelle ei ole laadittu asema- tai yleiskaavaa. Ainut alueella voimassa oleva kaava on vuonna 2017 hyväksytty Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Siinä alue on osoitettu maaseutualueeksi. Kaavatilanteesta johtuen rakennuksella ei ole suojelumerkintää. Alueelta ei myöskään ole käytettävissä muuta rakennettua ympäristöä koskevaa selvitystä kuin edellä mainittu hyvin yleispiirteinen Ylöjärven kulttuuriympäristöohjelma.

Maakuntamuseo on tutustunut lausuntopyynnön liitteenä toimitettuun kuntotarkastusraporttiin (Hirsihuvilan kuntotarkastus, Insinööritoimisto A. Kuronen Oy, 29.11.2021) sekä tehnyt kohteeseen 17.12.2021 maastotarkastuksen, jossa oli läsnä kohteen omistaja. Maastokäynnillä keskusteltiin kuntoasioiden lisäksi mahdollisuudesta säilyttää vanha huvila ja rakentaa uusi asuinrakennus sen länsipuolelle.

Länsi-Teiskontie 436 hirsihuvila on väestötietojärjestelmän rakennustietojen mukaan valmistunut vuonna 1929. Kiinteistötietojärjestelmän tietojen perusteella se vaikuttaisi aluksi sijainneen vuokramaalla. Omaksi Suviranta -nimiseksi kiinteistökseen pihapiiri on lohkottu vuonna 1958. Tuolloin sen omistajaksi mainitaan Tampereella Hämeenpuiston varrella asunut diplomi-insinööri Arvi Artama vaimoineen. Rakennus vaikuttaa rakennetun kesähuvilaksi ja toimineen näihin päiviin asti alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Yleisilmeeltään ryhdikäs huvila on julkisivuiltaan säilynyt pitkälti alkuperäistä vastaavassa asussa. Siinä on säilynyt paljon ajan rakentamiselle ja kesähuviloille tyypillisiä piirteitä, kuten vuoraamattomat hirsipintaiset julkisivut, kulmillaan seisovat ristimalliset neliöikkunat, pilareiden tukema sisäänkäyntikatos, erkkeri-ikkuna sekä rannan puoleinen lasiveranta. Sisätiloja on uudistettu laajasti 1970-luvulta alkaen. Pirkanmaan maakuntamuseon arvion mukaan rakennuksella on paikallista kulttuurihistoriallista arvoa, sillä se kertoo Näsijärven rantojen 1900-luvun alkupuolen kesähuviloiden rakentamistavasta ja kesänviettotavoista. Huvila sijaitsee aivan Länsi-Teiskontien varressa, joten sillä on myös jonkin verran maisemallista merkitystä. Huvilan lisäksi tontilla on vanhan saunan tilalle 1960-70-lukujen taitteessa rakennettu puurakenteinen rantasauna, johon ei vaikuttaisi liittyvän erityisiä kulttuurihistoriallisia arvoja.

Laadittu kuntoselvitys vertaa huvilaa jossain määrin ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetun asuinrakennuksen ja nykyrakentamisen vaatimuksiin, mikä antaa rakennuksen kunnosta ja vaadittavista kunnostustoimista osin turhan synkän kuvan. Kuntoselvityksen ja paikalla tehtyjen havaintojen perusteella rakennuksessa on joitakin vaurioita, joista pikaisia kunnostustoimia vaativat vesikaton vuotokohdat lähinnä läpivientien kohdalla ja poikkipäätyjen kaaveleissa. Yläpohjan lisäeristyksenä on mineraalivillaa, joka kastuttuaan kuivuu heikosti ja on siksi edesauttanut paikallisten kosteusvaurioiden syntymistä. Lämpimäksi tilaksi muutetun, ruokailutilana toimivan verannan katto on uusittu, mutta aiemman kattovuodon vaurioittama seinäpanelointi on poistamatta ja heikentää yhdessä puutteellisen ilmanvaihdon kanssa sisäilman laatua.

Hirsirungon alaosassa on paikallisia lahovaurioita ja itäsivun betonisokkeli on katkennut. Vauriot eivät kuitenkaan vaaranna rakennuksen vakautta ja ovat korjattavissa perinteisin menetelmin. Ryömintätilaan ei ole kulkuaukkoa ja sen tuuletus on vähäistä, mutta tuuletusluukuista näkyvä osa maapohjasta vaikutti kuivalta. Myös betonirakenteinen talouskellari oli kuiva, sen poistoilmaventtiili hormiryhmään oli asianmukaisesti auki. Rakennuksen nurkilla jalkarännit johtavat kattovedet hallitsemattomasti seinän alaosaan ja perustuksiin, mikä osaltaan edesauttaa rakenteiden vaurioitumista ja lisää ryömintätilan kosteusrasitusta.

Kokonaisuutena arvioiden rakennus on tyypillinen 1900-luvun alkupuolen kesäkäyttöön rakennettu hirsihuvila. Rakennus on kunnostettavissa alkuperäiseen käyttöönsä normaalein toimenpitein, kunhan ulkopuolisten vesien hallintaan liittyviin toimenpiteisiin ryhdytään pian. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittelee rakennuksen kunnostamista ja säilyttämistä kesähuvilana. Vesikaton kunnostukseen perinteisin menetelmin ja materiaalein on haettavissa Museoviraston entistämisavustusta tai ELY-keskusten myöntämää avustusta rakennusperinnön hoitoon.

Maakuntamuseo suosittelee kiinteistön omistajan toivoman ympärivuotiseen asumiseen tarkoitetun uudisrakennuksen sijoittamista huvilan länsipuolelle. Maaseutualueelle, kapealle maantien ja rantaviivan väliselle alueelle sijoittuvan uudisrakennuksen ja sitä ympäröivän pihan tulisi olla ilmeeltään hillitty ja sopeutua maisemaan sekä ympäröivään rakentamisen tapaan. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.