Kiinteistö on lohkottu yhteislohkomisessa Poussan talosta vuonna 1956. Tontin ensimmäinen vuokrasopimus tehtiin vuonna 1904 Eeva ja Fabian Virtaselle. Tiiviisti rakennetun pihapiirin päärakennuksessa toimi Tuomisen suutarin liike. Siinä toimi myös sekatavarakauppa, minkä vuoksi Rinnetien puolella oli siihen aikaan toinen sisäänkäynti. Pihapiiriin vuonna 1924 rakennettu "Pikku pirtti" toimi alunperin syytinkiasuntona ja myöhemmin vuokra-asuntona. Nykyisin kiinteistö on ympärivuotisessa asuinkäytössä.

Rakennus 1: Asuinrakennus lienee jo 1800-luvun loppuvuosilta. Se on perustettu luonnonkiville. Kivijalkaa on myöhemmin vahvistettu betonilla. Ylös asti salvottu, pitkänurkkainen hirsirunko on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Satulakaton katteena on aaltopelti. Rakennuksessa on mielenkiintoinen pohjakaava. Länsipäädyssä on laaja eteisportaikko, josta kuljetaan sekä eteiskamariin että jyrkkiä portaita pitkin avovinttiin. Eteisestä kuljetaan pienen välieteisen kautta keittiöön. Keittiöön johtavassa välikössä on 1970-luvulla rakennettu wc. Keittiön oviaukossa on korkea kynnys ja pienoin tuettu paneliovi. Keittiöstä kuljetaan kahteen sivukamariin, joista toisen ovi on niinikään paneliovi. Toinen kamari on keittiönä. Huoneiden väliseinä on rakennettu vinoksi ja huoneiden muoto on epäsymmetrinen. Lähes kaikki pintamateriaalit ovat alkuperäisiä, palkkikatot, lankkulattiat ja pinkopahviseinät. Rakennuksen ulkoasuun on tehty joitakin merkittäviä muutoksia. Rakennuksen itäpäädyssä toimi 1900-luvun alkupuolella sekä suutarin verstas että sekatavarakauppa, jonne aiemmin johti erillinen sisäänkäynti. Mahdollisesti kadunpuolella sijainnut liikkeen ovi lienee myöhemmin tukittu ja muutettu ikkunaksi. 1950-60-lukujen aikana tehdyt muutokset ovat olleet vähäisiä. 1970-luvulla osa ikkunoista vaihdettiin ajanmukaisiin, ylhäältä aukeaviin ikkunoihin. Osa alkuperäisistä 6-ruutuisista ikkunoista on kuitenkin vielä jäljellä. Näyttää myös siltä, että uudet ikkunat on sovitettu vanhoihin ikkuna-aukkoihin. Myös pitkänurkkainen, vuorattu runko kurkihirsineen on edelleen näkyvissä. Osa kivijalasta valettiin betoniin. Ulkoseinää päällystettiin eteläsivun puolelta kovalevyillä ja hirsirunko on alaosastaan sen vuoksi jonkin verran lahonnut. Muutokset vaikuttivat rakennuksen ulkoiseen ilmeeseen eteläsivun puolella merkittävästi. Sisätilojen muutokset ovat pintapuolisempia ja vanhan rakennuksen henki ja poikkeuksellisen mielenkiintoiset rakenteet ovat edelleen jäljellä ja nähtävissä.

Rakennus 2: Niinikään 1800-luvun puolella rakennettu pieni asuinmökki on perustettu nurkkakiville. Perustusta on vahvistettu betonilla. Hirsirunko on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Satulakaton katteena on aaltopelti. Rakennuksessa on eteinen, kamari ja toinen huone, keittiö?. Rakennus lienee alkuperäisen kokoinen. Sitä on kunnostettu myöhemmin ja pinnat sekä ikkunat on uusittu alkuperäistä tyyliä jäljitellen. Ikkunat ovat vanhan malliset. Ikkunoiden puitteet on jätetty puunvärisiksi.

Rakennus 3: Kellarin ja kellarihuoneen käsittävä rakennus on merkitty rakennetuksi vuonna 1907. Maakellarin runko on luonnonkiveä, kellarihuoneen rankoa. Kellarihuone on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Satulakaton katteena on aaltopelti. Rakennukseen ei liene tehty suuria muutoksia.

Kiinteistö sijaitsee Rinnetien ja Korpikaivontien sekä Koskitielle johtavan välitien kulmauksessa. Sen pihapiiri rajoittuu pohjoisen puolella Rinnetiehen, muilta suunnilta naapuritontteihin. Alue on osa nk. Ylä.-Harjun asuinaluetta. Rakennukset sijaitsevat tiiviisti tontin yläpäässä. Lännimmäisenä on Rakennus n:o 2. Sen pohjoispuolella kellari ja itäpuolella päärakennus. Sisäpihaan johtaa betoniportaikko. Myös osa pihamaasta on betonia. Rakennusten etelänpuolella on nurmikko ja puutarhaa, jossa kasvaa mm. omenapuita sekä marjapensaita.

Niukko, K. Kyröskoski, Hämeenkyrö. Rakennusinventointi 2001 (osa 2)