Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Taka-Vaijalan tilan historia ulottuu 1700-luvulle, ja tila sijaitsee vanhalla kylätontilla. Asuinrakennuksen vanhin osa on noin vuodelta 1820. 1929 avokuisti on muutettu lasikuistiksi. Rakennusta on laajennettu koillispäästä 1945 ja lounaispäästä 1956, jolloin myös lasikuisti muutettiin takaisin avokuistiksi. Rakennus on katettu Vartti-levyllä noin vuonna 1975.

Taka-Vaijala on osa Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja Pälkäneen kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Taka-Vaijalan inventoinnin (2005, Pauliina Tiusanen) mukaan Taka-Vaijala on asutushistoriallisesti merkittävä kantatilan puolikas, jonka rakennuskanta edustaa tyypillistä talonpoikaista rakentamistapaa monipuolisesti. Pihapiiri muodostaa oman maisemallisen kokonaisuuden. Kohteen merkitys on rakennushistoriallinen, historiallinen ja maisemallinen. Alueella on voimassa Epaalan-Kuulialan osayleiskaava, jonka pohjalta on laadittu hyväksymisvaiheessa oleva Taka-Vaijalan ja Kuulialan vanhan kylän asemakaava. Asemakaavassa on osoitettu Taka-Vaijalan päärakennus ja aitat merkinnällä sr: "Suojeltava rakennus, joka on rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuskannalle tyypillisen talonpoikaisen rakennustavan ominaispiirteet tulee säilyttää. Muutostöissä tulee säilyttää rakennusten alkuperäinen hahmo, kattomuoto sekä julkisivumateriaalit ja -värit. Olemassa olevien rakennusten muodostama maisemallinen kokonaisuus tulee säilyttää. Rakennuksissa tehtävät muutostyöt on sovitettava pihapiiriin, olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan."

Taka-Vaijalan päärakennukseen ollaan harkitsemassa avokuistin muuttamista umpinaiseksi ja ullakon ottamista asuinkäyttöön. Viimeksi mainittu todennäköisesti merkitsee eristystarpeesta johtuen katon korottamista.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kuistin muuttaminen umpinaiseksi on lähtökohtaisesti mahdollista, koska kuistin luonne on vaihdellut rakennuksen historiassa aiemminkin. Nykyinen kuisti on jo suurikokoinen ja melko syvä, joten maakuntamuseo katsoo, että kuistin koko ei saisi muutoksen myötä kasvaa merkittävästi, jotta se säilyttäisi luonteensa kuistina eikä näyttäisi talonpoikaiselle rakennustavalle ja rakennuksen alkuperäisille ominaispiirteille vieraalta laajennusosalta. Laajimmillaan kuisti voisi olla enintään nykyisen kuistin kokoinen umpikuisti varustettuna sisääntulokatoksen omaisella avo-osalla.

Ullakon ottaminen asuinkäyttöön ja katon maltillinen, eristysten edellyttämä korottaminen ovat myös lähtökohtaisesti mahdollisia. Kattolappeisiin voi avata ikkuna-aukkoja, mikäli ne toteutetaan mahdollisimman sirorakenteisina. Ikkuna-aukkoihin harja- ja lapekatto ovat molemmat mahdollisia. Ikkuna-aukkojen tulee olla erillisiä, kattopinnasta nousevia rakenteita, poikkipäädyn tapaiset suuret tai harjalta ja/tai ulkoseinästä suoraan jatkuvat rakenteet eivät ole suojelumääräyksen kattomuodon säilyttämistä edellyttävän vaatimuksen osalta mahdollisia. Myöskään kuistin korottaminen kaksikerroksiseksi ei ole mahdollista. Kaikki luonnoksissa esitetyt ikkunavaihtoehdot ovat mahdollisia, luonnoksen A kaakkoon esittävän vaihtoehdon ollessa laajin mahdollinen ikkuna-aukko ja mahdollinen ainoastaan kyseisen lappeen ainoana ikkunana. Kattoa uusittaessa katemateriaalia suunnitellaan vaihdettavaksi. Lähtökohtaisesti kaikki esitetyt vaihtoehdot - tiili, konesaumattu pelti ja kolmiorimahuopa - ovat mahdollisia. Myös räystäskourujen ja syöksytorvien asentaminen on mahdollista.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei tässä tapauksessa ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Taka-Vaijalan tilan historia ulottuu 1700-luvulle, ja tila sijaitsee vanhalla kylätontilla. Asuinrakennuksen vanhin osa on noin vuodelta 1820. 1929 avokuisti on muutettu lasikuistiksi. Rakennusta on laajennettu koillispäästä 1945 ja lounaispäästä 1956, jolloin myös lasikuisti muutettiin takaisin avokuistiksi. Rakennus on katettu Vartti-levyllä noin vuonna 1975.Taka-Vaijala on osa Pälkäneen pitäjänkeskuksen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä ja Pälkäneen kulttuurimaiseman maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Taka-Vaijalan inventoinnin (2005, Pauliina Tiusanen) mukaan Taka-Vaijala on asutushistoriallisesti merkittävä kantatilan puolikas, jonka rakennuskanta edustaa tyypillistä talonpoikaista rakentamistapaa monipuolisesti. Pihapiiri muodostaa oman maisemallisen kokonaisuuden. Kohteen merkitys on rakennushistoriallinen, historiallinen ja maisemallinen. Alueella on voimassa Epaalan-Kuulialan osayleiskaava, jonka pohjalta on laadittu hyväksymisvaiheessa oleva Taka-Vaijalan ja Kuulialan vanhan kylän asemakaava. Asemakaavassa on osoitettu Taka-Vaijalan päärakennus ja aitat merkinnällä sr: "Suojeltava rakennus, joka on rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuskannalle tyypillisen talonpoikaisen rakennustavan ominaispiirteet tulee säilyttää. Muutostöissä tulee säilyttää rakennusten alkuperäinen hahmo, kattomuoto sekä julkisivumateriaalit ja -värit. Olemassa olevien rakennusten muodostama maisemallinen kokonaisuus tulee säilyttää. Rakennuksissa tehtävät muutostyöt on sovitettava pihapiiriin, olemassa olevaan rakennuskantaan ja maisemaan."Taka-Vaijalan päärakennukseen ollaan harkitsemassa avokuistin muuttamista umpinaiseksi ja ullakon ottamista asuinkäyttöön. Viimeksi mainittu todennäköisesti merkitsee eristystarpeesta johtuen katon korottamista.Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kuistin muuttaminen umpinaiseksi on lähtökohtaisesti mahdollista, koska kuistin luonne on vaihdellut rakennuksen historiassa aiemminkin. Nykyinen kuisti on jo suurikokoinen ja melko syvä, joten maakuntamuseo katsoo, että kuistin koko ei saisi muutoksen myötä kasvaa merkittävästi, jotta se säilyttäisi luonteensa kuistina eikä näyttäisi talonpoikaiselle rakennustavalle ja rakennuksen alkuperäisille ominaispiirteille vieraalta laajennusosalta. Laajimmillaan kuisti voisi olla enintään nykyisen kuistin kokoinen umpikuisti varustettuna sisääntulokatoksen omaisella avo-osalla.Ullakon ottaminen asuinkäyttöön ja katon maltillinen, eristysten edellyttämä korottaminen ovat myös lähtökohtaisesti mahdollisia. Kattolappeisiin voi avata ikkuna-aukkoja, mikäli ne toteutetaan mahdollisimman sirorakenteisina. Ikkuna-aukkoihin harja- ja lapekatto ovat molemmat mahdollisia. Ikkuna-aukkojen tulee olla erillisiä, kattopinnasta nousevia rakenteita, poikkipäädyn tapaiset suuret tai harjalta ja/tai ulkoseinästä suoraan jatkuvat rakenteet eivät ole suojelumääräyksen kattomuodon säilyttämistä edellyttävän vaatimuksen osalta mahdollisia. Myöskään kuistin korottaminen kaksikerroksiseksi ei ole mahdollista. Kaikki luonnoksissa esitetyt ikkunavaihtoehdot ovat mahdollisia, luonnoksen A kaakkoon esittävän vaihtoehdon ollessa laajin mahdollinen ikkuna-aukko ja mahdollinen ainoastaan kyseisen lappeen ainoana ikkunana. Kattoa uusittaessa katemateriaalia suunnitellaan vaihdettavaksi. Lähtökohtaisesti kaikki esitetyt vaihtoehdot - tiili, konesaumattu pelti ja kolmiorimahuopa - ovat mahdollisia. Myös räystäskourujen ja syöksytorvien asentaminen on mahdollista.Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei tässä tapauksessa ole hankkeesta huomautettavaa.