Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa rakennuslupahakemuksesta, jonka mukaisesti osoitteeseen Lampitie 30 rakennettaisiin uusi asuinrakennus, talousrakennus ja maalämpöjärjestelmä. Tontilla sijaitseva suojeltu asuinrakennus ja talousrakennus on tarkoitus purkaa. Maakuntamuseo on antanut tontilla sijaitsevan rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista ja purkamismahdollisuudesta ennakkolausunnon diar. 518/2023 (8.9.2023). Tutustuttuaan hakemusaineistoon alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Kohteen arvot ja suojelutilanne

Lampitie 30 sijaitsee Viinikka-Nekalan pientaloalueen valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön alueella (RKY 2009/Museovirasto). Aluekuvauksen mukaan Viinikan ja Nekalan omakoti- ja pienkerrostaloalueet ovat 1900-luvun alkupuolen ja jälleenrakennuskauden korkeatasoisesti suunniteltuja, osittain kunnallisen asuntotuotannon turvin toteutettuja asuinalueita.

Rakennus edustaa yhtä Nekalan alueelle tyypillisimmistä asuintalotyypeistä, kahden perheen pientaloa. Kyseinen kortteli osoitettiin alkuperäisessä vuoden 1921 asemakartassa Lokomon ja Hyppösen kenkätehtaan työväen asuntoalueeksi. Talon rakensivat 1920-luvulla kaksi veljestä perheilleen. Kumpaankin asuntoon kuului huone ja keittiö. Rakennuksessa on lisäksi täysikokoinen kellari ja ullakko. Talo pysyi saman suvun omistuksessa n. 100 vuotta, mutta kahta asuntoa on asuttu yhtenä viimeiset vuosikymmenet. Monet talon alkuperäisistä ulkomuodon ja tilanjäsentelyn piirteistä ovat säilyneet erinomaisesti tunnistettavina. Pihan puolella on edelleen asuntojen kaksi samanlaista sisäänkäyntiä sekä niiden välissä yhteinen sisäänkäynti kellariin. Taloon on vaihdettu profiilipeltikate ja ikkunat, joiden aukkokoko ja mahdollisesti myös puitejako on kuitenkin säilytetty. Mm. ulkoverhous, ulko- ja väliovet sekä alkuperäiset tulisijat ovat säilyneet.

Voimassa olevan asemakaavan (1995) kaavaselostuksessa todetaan, että yhdeksän korttelin laajuisella kaava-alueella on tiivis ja yhtenäinen korttelirakenne. Lähes kaikki kaava-alueen rakennukset on Lampikatu 30:n tavoin rakennettu 1920-luvulla. Seuraavalta vuosikymmeneltä on peräisin vain viisi rakennusta, samoin 1940–1950-luvuilta yhteensä. Alueen rakennuksissa todetaan olevan uusrenessanssin, jugendin ja uusklassismin piirteitä, mutta työväen asuinalueelle tyypillisesti melko hienovaraisesti. Suurta osaa rakennuksista on remontoitu eri vuosikymmeninä ja osassa alkuperäiset ominaispiirteet ovat esim. tyyli- ja materiaalimuutosten sekä ylikorjaamisen vuoksi heikentyneet. Kokonaisuutena Lampitie 30:n voidaan arvioida olevan keskimääräistä paremmin säilynyt. 

Voimassa olevassa asemakaavassa rakennukselle on osoitettu suojelumerkintä sj-8: Olemassa olevan rakennuksen alkuperäisen tyylin mukaista julkisivu- ja katemateriaalia, pintakäsittelytapaa, aukotusta ja ikkunoiden puitejakoa ei saa muuttaa kuin pakottavista syistä ja tyyliin sopivalla tavalla. Mikäli rakennuksessa on suoritettu kokonaisuutta häiritseviä muutoksia, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Jos kerrosalaan kuulumattomia tiloja otetaan kerrosalaan laskettavaan käyttöön, on vaaditut muutokset suoritettava rakennuksen tyyliä noudattaen. Asemakaavan selostuksen mukaan kaavan tavoitteena on, että nykyisten rakennusten säilyttämistä tuetaan ja uudisrakentaminen sopeutetaan olemassa olevaan rakennuskantaan. Asemakaava on tullut voimaan ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL 132/1999). Vaikka Viinikan alueen kulttuurihistoriallisia, arkkitehtonisia ja kaupunkikuvallisia arvoja on voimassa olevassa asemakaavassa pyritty jo turvaamaan, se ei suojelun tason osalta vastaa nykykäytäntöjä ja on tältä osin vanhentunut. Viinikan alue on yksi Tampereen ja koko maan kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia yhtenäisiä asuinasuinalueita, joten nykyisin asemakaavaprosessissa myös yksittäiset rakennukset suojeltaisiin vahvemmin määräyksin.

Asuinrakennuksen rakenteet, kunto ja korjattavuus

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät kohteeseen tarkastuksen 3.8.2023. Ennakkolausunnossaan Pirkanmaan maakuntamuseo totesi asuinrakennuksen kunnosta ja korjattavuudesta muun muassa seuraavaa. Rakennuksessa on betonipilariperustus, jossa ulkoseinälinjojen pilareiden väleissä on pääosin ei-kantavat maanvastaiset betonisokkelit. Kohdekäynnin havaintojen perusteella perustukset on valettu heikkolaatuisesta betonista ja ne ovat laajasti vaurioituneet. Tarkasteluhetkellä talon maapohjainen alusta oli kostea, ja puurakenteisessa alapohjassa näkyi paikallisia kosteusvaurioita. Perustusvaurioista huolimatta rakennus on ryhdikäs, eikä huomattavaa epätasaista painumista ole havaittavissa. Muilta osin rakennuksessa ei ollut aistinvaraisesti todettavissa olevia, vakavia vaurioita. Rakenteet ovat pitkälti alkuperäisiä ja rakentamisaikakaudelle tyypillisiä. Uusitut profiilipeltikatto ja ikkunat vaikuttavat ehjiltä. Alkuperäinen ulkoverhouspanelointi on korjausmaalauksen tarpeessa, mutta puuosiltaan kunnossa.

Kokonaisuutena arvioiden ulkovaipan välttämättömät, rakenteelliset korjaustarpeet keskittyvät alapohjaan, perustuksiin sekä ympäröivän maaperän kosteuden hallintaan. Aikakauden rakennuskannassa perustusten ja kellarin kosteusteknisiä korjauksia voidaan pitää tavanomaisina, joskin tässä kohteessa perustusten tuenta- tai uusimistarve on merkittävä. Kuten ennakkolausunnossa diar. 518/2023 todettiin, Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen vaurioiden korjaaminen on mahdollista. Pilarirakenne mahdollistaa perustuksen korjaamisen vaiheittaisesti. Museo muistuttaa, että korjauksen laajuuteen ja menetelmiin vaikuttaa ratkaisevasti alustan tuleva käyttötarkoitus. Kevein vaihtoehto olisi säilyttää se nykyisen kaltaisena tuulettuvana ryömintätilana, jonne voidaan sijoittaa maltillisesti esimerkiksi talotekniikan toimintoja.

Johtopäätökset

Pienikokoiset 1900-luvun alun omakotitalot ovat tällä hetkellä erityisen uhattuina eri puolilla Tamperetta ja Viinikassa ne ovat jo lähtökohtaisesti vähemmistössä. Rakennuksen purkamisen myötä siihen liittyvät kulttuurihistorialliset, rakennusperinteiset ja kaupunkikuvalliset arvot menetettäisiin lopullisesti. Vaikka uudisrakennussuunnitelma olisi tyylillisesti sovitettu alueen kaupunkikuvaan, kyseessä olisi silti uusi rakennus ilman kulttuurihistoriallisia arvoja. Valtakunnallisesti merkittävällä arvoalueella sijaitsevan ja asemakaavalla suojellun rakennuksen kohtaloa ratkaistaessa purkamisen kynnyksen tulee olla erityisen korkealla. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, ettei rakennuksen kunto tässä tapauksessa ole niin heikko, etteikö sen kunnostaminen olisi mahdollista. Lausuntopyynnön liitemateriaalin pohjalta ei ole tullut sellaista uutta tietoa, joka vaikuttaisi maakuntamuseon käsitykseen asiasta.

Lisäksi on huomioitava, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 139 § mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Kokonaisharkinnan perusteella maakuntamuseo toteaa siis edelleen, ettei se voi puoltaa Lampitie 30:n rakennuksen purkamista.

Rakennukselle osoitettu suojelumääräys tukee säilyttävää korjaamistapaa. Pirkanmaan maakuntamuseo painottaa, että vanha rakennus tulisi korjata siten, että sen luonne säilyy ja että se korjauksen jälkeenkin antaa oikean kuvan aikakautensa rakentamisesta. Osa rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta on aina sitoutunut alkuperäisiin materiaaleihin ja siihen käsityöhön, jonka avulla ne on valmistettu. Tästä syystä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia korjattaessa tulisi rakenneosia uusia mahdollisimman vähän ja välttää tarpeetonta ylikorjaamista. Korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää rakennuksen aikakaudelle tunnusomaista muotoilua, materiaaleja, värejä ja työmenetelmiä.

Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten verkkosivuilta: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Maksutonta neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta, jonka palvelu on maksutonta: anne.uosukainen@tampere.fi / puh. 044 430 9654. Tietoa rakennusten korjaamisesta perinteisin menetelmin ja materiaalein löytyy myös Museoviraston Korjaustaito-sivustolta ja korjauskorteilta: https://www.korjaustaito.fi/fi/

Piharakennukselle ei ole osoitettu voimassa olevassa asemakaavassa suojelumerkintää. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että se voidaan korvata uudella talousrakennuksella, joka voi olla jonkin verran alkuperäistä kookkaampi. Talousrakennukseen on tällöin mahdollista sijoittaa toimintoja, joille ei löydy luontevaa tilaa asuinrakennuksesta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa rakennuslupahakemuksesta, jonka mukaisesti osoitteeseen Lampitie 30 rakennettaisiin uusi asuinrakennus, talousrakennus ja maalämpöjärjestelmä. Tontilla sijaitseva suojeltu asuinrakennus ja talousrakennus on tarkoitus purkaa. Maakuntamuseo on antanut tontilla sijaitsevan rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista ja purkamismahdollisuudesta ennakkolausunnon diar. 518/2023 (8.9.2023). Tutustuttuaan hakemusaineistoon alueellinen vastuumuseo toteaa seuraavaa.

Kohteen arvot ja suojelutilanne

Lampitie 30 sijaitsee Viinikka-Nekalan pientaloalueen valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön alueella (RKY 2009/Museovirasto). Aluekuvauksen mukaan Viinikan ja Nekalan omakoti- ja pienkerrostaloalueet ovat 1900-luvun alkupuolen ja jälleenrakennuskauden korkeatasoisesti suunniteltuja, osittain kunnallisen asuntotuotannon turvin toteutettuja asuinalueita.

Rakennus edustaa yhtä Nekalan alueelle tyypillisimmistä asuintalotyypeistä, kahden perheen pientaloa. Kyseinen kortteli osoitettiin alkuperäisessä vuoden 1921 asemakartassa Lokomon ja Hyppösen kenkätehtaan työväen asuntoalueeksi. Talon rakensivat 1920-luvulla kaksi veljestä perheilleen. Kumpaankin asuntoon kuului huone ja keittiö. Rakennuksessa on lisäksi täysikokoinen kellari ja ullakko. Talo pysyi saman suvun omistuksessa n. 100 vuotta, mutta kahta asuntoa on asuttu yhtenä viimeiset vuosikymmenet. Monet talon alkuperäisistä ulkomuodon ja tilanjäsentelyn piirteistä ovat säilyneet erinomaisesti tunnistettavina. Pihan puolella on edelleen asuntojen kaksi samanlaista sisäänkäyntiä sekä niiden välissä yhteinen sisäänkäynti kellariin. Taloon on vaihdettu profiilipeltikate ja ikkunat, joiden aukkokoko ja mahdollisesti myös puitejako on kuitenkin säilytetty. Mm. ulkoverhous, ulko- ja väliovet sekä alkuperäiset tulisijat ovat säilyneet.

Voimassa olevan asemakaavan (1995) kaavaselostuksessa todetaan, että yhdeksän korttelin laajuisella kaava-alueella on tiivis ja yhtenäinen korttelirakenne. Lähes kaikki kaava-alueen rakennukset on Lampikatu 30:n tavoin rakennettu 1920-luvulla. Seuraavalta vuosikymmeneltä on peräisin vain viisi rakennusta, samoin 1940–1950-luvuilta yhteensä. Alueen rakennuksissa todetaan olevan uusrenessanssin, jugendin ja uusklassismin piirteitä, mutta työväen asuinalueelle tyypillisesti melko hienovaraisesti. Suurta osaa rakennuksista on remontoitu eri vuosikymmeninä ja osassa alkuperäiset ominaispiirteet ovat esim. tyyli- ja materiaalimuutosten sekä ylikorjaamisen vuoksi heikentyneet. Kokonaisuutena Lampitie 30:n voidaan arvioida olevan keskimääräistä paremmin säilynyt. 

Voimassa olevassa asemakaavassa rakennukselle on osoitettu suojelumerkintä sj-8: Olemassa olevan rakennuksen alkuperäisen tyylin mukaista julkisivu- ja katemateriaalia, pintakäsittelytapaa, aukotusta ja ikkunoiden puitejakoa ei saa muuttaa kuin pakottavista syistä ja tyyliin sopivalla tavalla. Mikäli rakennuksessa on suoritettu kokonaisuutta häiritseviä muutoksia, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Jos kerrosalaan kuulumattomia tiloja otetaan kerrosalaan laskettavaan käyttöön, on vaaditut muutokset suoritettava rakennuksen tyyliä noudattaen. Asemakaavan selostuksen mukaan kaavan tavoitteena on, että nykyisten rakennusten säilyttämistä tuetaan ja uudisrakentaminen sopeutetaan olemassa olevaan rakennuskantaan. Asemakaava on tullut voimaan ennen nykyistä maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL 132/1999). Vaikka Viinikan alueen kulttuurihistoriallisia, arkkitehtonisia ja kaupunkikuvallisia arvoja on voimassa olevassa asemakaavassa pyritty jo turvaamaan, se ei suojelun tason osalta vastaa nykykäytäntöjä ja on tältä osin vanhentunut. Viinikan alue on yksi Tampereen ja koko maan kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia yhtenäisiä asuinasuinalueita, joten nykyisin asemakaavaprosessissa myös yksittäiset rakennukset suojeltaisiin vahvemmin määräyksin.

Asuinrakennuksen rakenteet, kunto ja korjattavuus

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät kohteeseen tarkastuksen 3.8.2023. Ennakkolausunnossaan Pirkanmaan maakuntamuseo totesi asuinrakennuksen kunnosta ja korjattavuudesta muun muassa seuraavaa. Rakennuksessa on betonipilariperustus, jossa ulkoseinälinjojen pilareiden väleissä on pääosin ei-kantavat maanvastaiset betonisokkelit. Kohdekäynnin havaintojen perusteella perustukset on valettu heikkolaatuisesta betonista ja ne ovat laajasti vaurioituneet. Tarkasteluhetkellä talon maapohjainen alusta oli kostea, ja puurakenteisessa alapohjassa näkyi paikallisia kosteusvaurioita. Perustusvaurioista huolimatta rakennus on ryhdikäs, eikä huomattavaa epätasaista painumista ole havaittavissa. Muilta osin rakennuksessa ei ollut aistinvaraisesti todettavissa olevia, vakavia vaurioita. Rakenteet ovat pitkälti alkuperäisiä ja rakentamisaikakaudelle tyypillisiä. Uusitut profiilipeltikatto ja ikkunat vaikuttavat ehjiltä. Alkuperäinen ulkoverhouspanelointi on korjausmaalauksen tarpeessa, mutta puuosiltaan kunnossa.

Kokonaisuutena arvioiden ulkovaipan välttämättömät, rakenteelliset korjaustarpeet keskittyvät alapohjaan, perustuksiin sekä ympäröivän maaperän kosteuden hallintaan. Aikakauden rakennuskannassa perustusten ja kellarin kosteusteknisiä korjauksia voidaan pitää tavanomaisina, joskin tässä kohteessa perustusten tuenta- tai uusimistarve on merkittävä. Kuten ennakkolausunnossa diar. 518/2023 todettiin, Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen vaurioiden korjaaminen on mahdollista. Pilarirakenne mahdollistaa perustuksen korjaamisen vaiheittaisesti. Museo muistuttaa, että korjauksen laajuuteen ja menetelmiin vaikuttaa ratkaisevasti alustan tuleva käyttötarkoitus. Kevein vaihtoehto olisi säilyttää se nykyisen kaltaisena tuulettuvana ryömintätilana, jonne voidaan sijoittaa maltillisesti esimerkiksi talotekniikan toimintoja.

Johtopäätökset

Pienikokoiset 1900-luvun alun omakotitalot ovat tällä hetkellä erityisen uhattuina eri puolilla Tamperetta ja Viinikassa ne ovat jo lähtökohtaisesti vähemmistössä. Rakennuksen purkamisen myötä siihen liittyvät kulttuurihistorialliset, rakennusperinteiset ja kaupunkikuvalliset arvot menetettäisiin lopullisesti. Vaikka uudisrakennussuunnitelma olisi tyylillisesti sovitettu alueen kaupunkikuvaan, kyseessä olisi silti uusi rakennus ilman kulttuurihistoriallisia arvoja. Valtakunnallisesti merkittävällä arvoalueella sijaitsevan ja asemakaavalla suojellun rakennuksen kohtaloa ratkaistaessa purkamisen kynnyksen tulee olla erityisen korkealla. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, ettei rakennuksen kunto tässä tapauksessa ole niin heikko, etteikö sen kunnostaminen olisi mahdollista. Lausuntopyynnön liitemateriaalin pohjalta ei ole tullut sellaista uutta tietoa, joka vaikuttaisi maakuntamuseon käsitykseen asiasta.

Lisäksi on huomioitava, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) 139 § mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Kokonaisharkinnan perusteella maakuntamuseo toteaa siis edelleen, ettei se voi puoltaa Lampitie 30:n rakennuksen purkamista.

Rakennukselle osoitettu suojelumääräys tukee säilyttävää korjaamistapaa. Pirkanmaan maakuntamuseo painottaa, että vanha rakennus tulisi korjata siten, että sen luonne säilyy ja että se korjauksen jälkeenkin antaa oikean kuvan aikakautensa rakentamisesta. Osa rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta on aina sitoutunut alkuperäisiin materiaaleihin ja siihen käsityöhön, jonka avulla ne on valmistettu. Tästä syystä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia korjattaessa tulisi rakenneosia uusia mahdollisimman vähän ja välttää tarpeetonta ylikorjaamista. Korjaustoimenpiteissä tulisi käyttää rakennuksen aikakaudelle tunnusomaista muotoilua, materiaaleja, värejä ja työmenetelmiä.

Ulkovaipan, kantavien rakenteiden ja alkuperäisten tulisijojen kunnostamiseen sekä korjaussuunnitteluun on mahdollista hakea valtion avustusta, mikäli työt toteutetaan perinteisin menetelmin ja materiaalein. Avustusmuotoja ovat ELY-keskuksen Avustus rakennusperinnön hoitoon sekä Museoviraston Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustus. Yksityiskohtaiset ehdot ja ohjeet löytyvät avustusten verkkosivuilta: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon sekä https://www.museovirasto.fi/fi/avustukset/rakennukset. Maksutonta neuvontaa ja lisätietoa perinteisistä rakentamismenetelmistä sekä niihin liittyvistä avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta, jonka palvelu on maksutonta: anne.uosukainen@tampere.fi / puh. 044 430 9654. Tietoa rakennusten korjaamisesta perinteisin menetelmin ja materiaalein löytyy myös Museoviraston Korjaustaito-sivustolta ja korjauskorteilta: https://www.korjaustaito.fi/fi/

Piharakennukselle ei ole osoitettu voimassa olevassa asemakaavassa suojelumerkintää. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että se voidaan korvata uudella talousrakennuksella, joka voi olla jonkin verran alkuperäistä kookkaampi. Talousrakennukseen on tällöin mahdollista sijoittaa toimintoja, joille ei löydy luontevaa tilaa asuinrakennuksesta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.