Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Amurinlinnan sauna- ja pesularakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan Studio JJ:n interiöörin kulttuurihistoriallisista arvoista ja suojelutarpeesta. Studio JJ on äänitysstudio, joka on toiminut Amurinlinnan kiinteistössä vuodesta 1984. Sen perustaja ja omistaja on tunnettu ja arvostettu studioammattilainen ja muusikko Juuso Nordlund. Tilassa on tuotettu lukuisia levyjulkaisuja kotimaisilta eturivin artisteilta, kuten Juice Leskinen, Pauli Hanhiniemi, Dave Lindholm, Pate Mustajärvi ja Apulanta. Nordlundille on myönnetty valtion taiteilijaeläke vuonna 2018 ja studion tulevaisuus on avoinna. Studio on yhteistyökumppanina mukana Museokeskus Vapriikin käynnissä olevassa Manserock-näyttelyhankkeessa.

Amurinlinna on seitsemästä arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemasta rakennuksesta muodostuva kortteli Tampereen Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmauksessa. Se on rakennettu vuosina 1950–55 Finlaysonin työntekijöiden korkealuokkaiseksi ja moderniksi asuinalueeksi. Korttelin kaakkoiskulman 14-kerroksinen tornitalo, Impilinna, on yksi kaupungin maamerkeistä. Asuntojen lisäksi kortteliin sisältyi mm. myymälä, kirjasto, keilahalli, päiväkoti sekä sauna ja pesula.

Amurinlinna on jatkumoa Amuriin sijoittuneelle Tampereen tehtaiden työväenasumiselle. Varhaisemmat 1800-luvun työväen puutalokorttelit katsottiin 1950-1980-luvuilla toteutetun Amurin saneerauksen yhteydessä välttämättömiksi korvata moderneilla asuintaloilla, jotka tarjosivat asukkailleen keskuslämmityksen, juoksevan veden, viemäröinnin ja tilavammat sekä ajanmukaisesti varustellut asunnot. Amurin saneeraus ja Amurinlinnan rakentaminen liittyvät yleiseen suomalaiseen sotien jälkeiseen hyvinvointivaltion kehittymiseen sekä elintason ja teollisen rakentamisen nousuun.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -teoksessa Amurinlinna on luokiteltu rakennustaiteellisesti, maisemallisesti, kaupunkikuvallisesti merkittäväksi ympäristökokonaisuudeksi, sekä arvoluokitukseltaan erittäin merkittäväksi kohteeksi, jonka alkuperäisyysaste on suuri. Lisäksi puolet korttelista, sen itäpuoli, johon myös Impilinnan tornitalo ja sauna- ja pesularakennus kuuluvat, on osa valtakunnallisesti merkittävää Hämeenpuiston rakennettua kulttuuriympäristöä (Museoviraston RKY-inventointi 2009). Arvoalueen olennaisen osan muodostavat esplanadimaisen puistokadun lisäksi sitä reunustavat rakennukset. Amurinlinnan kortteli mainitaan puiston varren merkittävien rakennusten listassa. RKY-aluetta koskevat valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan kohteiden arvot tulee turvata kaikessa maankäytössä.

Suomessa kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiden rakennusten suojelu toteutetaan kaupunkialueella ensisijassa asemakaavoituksen yhteydessä merkitsemällä erilaisissa selvityksissä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiksi todetuille kohteille suojelumerkintöjä. Amurinlinnan korttelissa on voimassa vuonna 1954 vahvistettu asemakaava, josta luonnollisesti puuttuvat kulttuuriympäristön arvot huomioivat suojelumerkinnät. Asemakaava onkin katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi. Korttelin asemakaavan ajantasaistamiseen ja täydennysrakentamiseen tähtäävä asemakaavanmuutos on tullut vireille vuonna 2018 (asemakaava nro 8614). Asemakaavanmuutoksen aineistoihin voi tutustua osoitteessa: https://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?8614.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan asemakaavanmuutosta ohjaavat ylemmät kaavatasot: Tampereen keskustan strateginen osayleiskaava (2017) sekä Pirkanmaan 2040 maakuntakaava (2017), joihin molempiin on merkitty edellä mainittu valtakunnallisesti merkittävä Hämeenpuiston rakennettu kulttuuriympäristö ja sitä koskevat alueen arvojen vaalimiseen tähtäävät merkinnät. Lisäksi korttelin asemakaavanmuutoksen ja peruskorjausten pohjaksi on laadittu suppea rakennusinventointi (Aihio arkkitehdit Oy, 2018), josta käy pääpiirteissään ilmi korttelin historia.

Amurinlinnan rakennusinventoinnin perusteella sauna- ja pesularakennus on rakennettu vuosina 1952-53 ja se on kuulunut korttelin kolmanteen rakennusvaiheeseen. Sauna- ja pesulatilojen lisäksi rakennuksessa on alkujaan ollut myös talonmiehen asunto. Rakennuksesta on selvityksessä kolme arkistovalokuvaa, yksi julkisivuista ja kaksi sisätiloista. Pohjapiirustuksia selvityksessä ei ole, eikä rakennukseen rakennusmateriaaleja, sisätilojen nykytilaa, käyttötarkoitusta tai myöhemmin tehtyjä julkisivu- tai sisätilamuutoksia ole kuvailtu. Yhteenvedon mukaan ”sauna- ja pesutuparakennus on toteutunut huomattavasti kilpailuvaiheesta poiketen, ja on arkkitehtuuriltaan irrallinen muusta rakennuskokonaisuudesta.” Väitettä ei ole perusteltu. Selvityksen liitteessä 3 on esitetty korttelin arvot ja suojelusuositukset. Sauna- ja pesularakennus mainitaan korttelin toimintojen kannalta merkittäväksi rakennukseksi, mutta sitä ei kuitenkaan esitetä asemakaavassa suojeltavaksi rakennuskohtaisella suojelumerkinnällä. Selvityksessä ei mainita rakennuksessa vuodesta 1984 lähtien toiminutta Studio JJ:tä.

Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan selvitys ei täytä asemakaavatasoisen (rakennuskohtaisen) rakennusinventoinnin vaatimuksia, sillä se on hyvin yleispiirteinen, rakennusten nykytilan ja säilyneiden piirteiden kuvaus sekä kulttuurihistoriallisten arvojen määrittelyt puuttuvat. Asemakaavatasoisessa rakennusinventoinnissa tulisi lisäksi vähintäänkin pintapuolisesti kuvata ja arvioida julkisivujen lisäksi myös julkiset tai puolijulkiset sisätilat, kuten porrashuoneet ja liiketilat, vaikka näihin suhteellisen harvoin kohdistetaan asemakaavassa suojelumääräyksiä.

Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan sauna- ja pesularakennuksen merkitystä ja arvoja ei selvityksessä ole tunnistettu asianmukaisesti. Valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella sijaitsevalla rakennuksella on maisemallista merkitystä Hämeenpuiston katumaisemassa ja keskeinen rooli osana Amurinlinnan korttelin kokonaisuutta. Julkisivuiltaan hyvin alkuperäiset piirteensä ja materiaalinsa säilyttäneellä rakennuksella on myös merkittäviä rakennusperinteisiä arvoja sekä käyttötarkoituksensa ja alueen asukkaiden yhteisinä kokoontumistiloina toimimisen vuoksi sosiaalihistoriallisia arvoja.

Pirkanmaan maakuntamuseo on aiemmin lausunut korttelin alustavista täydennysrakentamissuunnitelmista (diar. 301/2011), korttelin asemakaavanmuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta (diar. 615/2018) sekä Impilinnan ja sauna- ja pesularakennuksen perusparannuksen rakennusluvasta (diar. 259/2020). Lausunnoissa ei ole otettu kantaa studiotilaan, sillä maakuntamuseolla ei ole ollut tietoa sen olemassaolosta. Maakuntamuseo on perustanut lausuntonsa edellä mainittuun Amurinlinnan rakennusinventointiin, muihin kirjallisiin lähteisiin, kartta- ja valokuva-aineistoon sekä rakennusten ulkopuolisiin katselmuksiin. Korttelin täydennysrakentamiseen on lausunnoissa suhtauduttu kriittisesti ja edellytetty Amurinlinnan rakennusinventoinnin täydentämistä.

Vuonna 2020 suunnitellussa peruskorjauksessa sauna- ja pesularakennuksessa on ollut tarkoitus uusia ensimmäisen kerroksen talonmiehen asunnon sisätilat, jakaa vanha pesula pienempiin huonetiloihin, uusia toisen kerroksen kaksi saunaosastoa sekä rakentaa kuusi uutta asuntoa vanhojen saunatilojen tilalle. Lisäksi julkisivun ikkuna-aukotusta on ollut tarkoitus jonkin verran muuttaa, uusia koko rakennuksen LVIS-tekniikka ja ikkunat sekä purkaa piippu ja pohjoissivun puurakenteinen varastokoppi. Nykyisiä julkisivupintoja kunnostettaisiin ja korjattaisiin tarpeen mukaan, mutta pintamateriaalit ja väritys pysyisivät samoina.

Maakuntamuseo on edellyttänyt, että sauna- ja pesularakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen tulee peruskorjauksessa säilyä tunnistettavissa, vaikka osa toisen kerroksen saunatiloista muutettaisiin asunnoiksi. Maakuntamuseo on tästä johtuen vastustanut rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta selkeästi kertovan piipun purkamista. Sisätilojen tilamuutoksia tai pintojen uusimista koskien Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole ollut huomautettavaa. Julkisivujen ikkunamuutoksia on luonnehdittu perustelluiksi ja rakennuksen ilmeeseen sekä mittasuhteisiin sopiviksi. Ikkunoiden uusimisen sijaan maakuntamuseo on suositellut alkuperäisten puurunkoisten ikkunoiden kunnostamista.

Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran huhtikuussa 2021 tekemän lausuntopyynnön ja sen liitteenä toimitettujen tietojen perusteella Amurinlinnan sauna- ja pesularakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, entisissä pesulayrityksen tiloissa toimii äänitysstudio, jolla vaikuttaisi olevan merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.  Nämä arvot olisi syytä selvittää tarkemmin ennen rakennuksen sisätiloihin tehtäviä muutoksia. Maakuntamuseo lähettää tämän lausunnon tiedoksi kiinteistön omistajalle, peruskorjauksen suunnittelijoille sekä Tampereen kaupungin rakennusvalvontaan.

Studiotila vaikuttaa interiööriltään ja laitteistoltaan säilyneen poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä, vuoden 1984 asussaan. Toiminnan jatkumisen kannalta välttämättömät modernit tekniset ratkaisut on mitä ilmeisimmin toteutettu huomaamattomasti. Useissa lähteissä JJ-studion sanotaan olevan yksi Suomen vanhimmista analogisista studioista. Studiolla voidaankin katsoa olevan keskeinen merkitys analogisen äänitystekniikan aseman säilyttäjänä digitaalisen tuotantotavan rinnalla. Asiakaskunnan perusteella studiolla vaikuttaisi olevan erittäin merkittävä rooli etenkin tamperelaisen rockmusiikin, Manserockin, historiassa.

Lausuntopyynnössä Pirkanmaan maakuntamuseota on pyydetty arvioimaan äänitysstudion interiöörin kulttuurihistoriallisia arvoja ja suojelutarvetta. Maakuntamuseon asiantuntemus on näin spesifin kohteen ja erityisesti tilan interiööriin liittyvien arvojen ja suojelutarpeen määrittelyssä kovin ohut. Asiassa on siksi katsottu tarpeelliseksi konsultoida Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut -yksikköä, Suomen kansallismuseon Kokoelmat ja tutkimus -yksikköä ja valtakunnallisen erikoismuseon Musiikkimuseo Famen sekä tamperelaisen Museokeskus Vapriikin asiantuntijoita. Saaduista vastauksista on lausunnon liitteeksi tehty kooste (liite 1).

Yhteenvetona saaduista vastauksista Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta studio olisi hyvä pyrkiä säilyttämään. Koska kyse on asemaakaavoitetusta alueesta, tulisi rakennuksen suojelu ensisijaisesti toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain perusteella, merkitsemällä asemakaavaan asianmukaiset suojelumerkinnät. Lakia rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) tulisi käyttää suojelun välineenä vain erikoistapauksessa ja ensisijassa asemakaavoittamattomalla alueella. Interiöörin säilymiseen sellaisenaan ei lakien perusteella vaikuta olevan edellytyksiä, sillä se koostuu enimmäkseen irtaimistosta, joka tähän mennessä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta on jätetty lakisuojelun ulkopuolelle. Asemakaavalla tai erityislailla suojelu ei myöskään sellaisenaan turvaa rakennuksen tai studion säilymistä. Ylläpito vaatii tahtoa ja rahoitusta, jota rakennussuojelun keinoin ei ole mahdollista taata.

Ensimmäiseksi olisi selvitettävä studion kulttuurihistorialliset arvot ja tehtävä interiöörin ja laitteiston dokumentointi. Työtä ei ole mahdollista tehdä maakuntamuseon virkatyönä. Studio ansaitsee musiikkialaan ja äänityslaitteistoon erikoistuneen tutkijan asiantuntevan ja huolellisen inventoinnin ja arvioinnin. Selvityksen tulisi sisältää studiotilan kuvailu sanallisesti, valokuvaten ja videoiden. Lisäksi on syytä tehdä haastatteluja sekä koostaa yhteenveto studion vaiheista. Hyvä olisi myös pohtia, missä määrin studion arvot ja merkitykset ovat kiinni Amurinlinnan korttelissa ja itse rakennuksessa.

Studion tulevaisuuden pohdinnan tulisi perustua sen kulttuurihistoriallisiin arvoihin. Selvitystyön ja dokumentoinnin rahoittamiseen olisi mahdollista hakea avustusta esimerkiksi Hämeen museoseura ry:ltä. Studiossa yhdistyy sekä aineellinen että aineeton kulttuuriperintö ja selvitys- tai kehittämishankkeeseen voisi mahdollisesti hakea rahoitusta myös Museoviraston myöntämistä yhteisöjen tai aineettoman kulttuuriperinnön avustuksista. Lisätietoja avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon maakuntamuseotutkijalta sekä Museovirastosta.

Alustavasti arvioituna parhaalta ratkaisuilta studion interiöörin säilyttämiseksi vaikuttaa museon perustaminen studion nykyiseen tilaan. Ajatus siitä, että Studio JJ:stä voitaisiin perustaa Manserockin ja analogisen studiotekniikan museo, jossa myös ylläpidettäisiin nopeasti katoavan analogisen äänitystekniikan taitoja esim. kurssitoiminnan avulla, on erinomainen. Toiseksi paras ratkaisu voisi olla olisi interiöörin rekonstruoiminen alkuperäistä vastaavana johonkin toiseen rakennukseen. Tämä edellyttäisi selvitystä siitä, miten suurelta osin ja millaisin keinoin kokonaisuus olisi siirrettävissä ja säilytettävissä uudessa paikassa.

Museon voi perustaa joko yksityinen tai julkinen taho tai näiden yhdistelmä. Museotoiminnan käynnistyttyä valtionavustusta vakiintuneeseen museotoimintaan on haettavissa vuosittain Museovirastosta (paikallismuseoiden hankeavustukset). Mikäli kohdetta kehitetään museoammatillisesti toimivaksi museoksi, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän valtionosuuden piiriin voi hakea neljän vuoden välein. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää valtionosuutta ammatillisten museoiden käyttökustannuksiin, siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (1705/2009) ja museolaissa (314/2019) säädetään. 

Joissain tilanteissa toimiva ratkaisu voisi myös olla se, että studion omistaja lahjoittaa tai testamenttaa studion interiöörin ja laitteiston sopivalle museo-organisaatiolle. Tällä tavoin ovat esimerkiksi Kivimuseon ja Muumimuseon kokoelmat päätyneet Tampereen museoille.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Amurinlinnan sauna- ja pesularakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan Studio JJ:n interiöörin kulttuurihistoriallisista arvoista ja suojelutarpeesta. Studio JJ on äänitysstudio, joka on toiminut Amurinlinnan kiinteistössä vuodesta 1984. Sen perustaja ja omistaja on tunnettu ja arvostettu studioammattilainen ja muusikko Juuso Nordlund. Tilassa on tuotettu lukuisia levyjulkaisuja kotimaisilta eturivin artisteilta, kuten Juice Leskinen, Pauli Hanhiniemi, Dave Lindholm, Pate Mustajärvi ja Apulanta. Nordlundille on myönnetty valtion taiteilijaeläke vuonna 2018 ja studion tulevaisuus on avoinna. Studio on yhteistyökumppanina mukana Museokeskus Vapriikin käynnissä olevassa Manserock-näyttelyhankkeessa.

Amurinlinna on seitsemästä arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemasta rakennuksesta muodostuva kortteli Tampereen Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmauksessa. Se on rakennettu vuosina 1950–55 Finlaysonin työntekijöiden korkealuokkaiseksi ja moderniksi asuinalueeksi. Korttelin kaakkoiskulman 14-kerroksinen tornitalo, Impilinna, on yksi kaupungin maamerkeistä. Asuntojen lisäksi kortteliin sisältyi mm. myymälä, kirjasto, keilahalli, päiväkoti sekä sauna ja pesula.

Amurinlinna on jatkumoa Amuriin sijoittuneelle Tampereen tehtaiden työväenasumiselle. Varhaisemmat 1800-luvun työväen puutalokorttelit katsottiin 1950-1980-luvuilla toteutetun Amurin saneerauksen yhteydessä välttämättömiksi korvata moderneilla asuintaloilla, jotka tarjosivat asukkailleen keskuslämmityksen, juoksevan veden, viemäröinnin ja tilavammat sekä ajanmukaisesti varustellut asunnot. Amurin saneeraus ja Amurinlinnan rakentaminen liittyvät yleiseen suomalaiseen sotien jälkeiseen hyvinvointivaltion kehittymiseen sekä elintason ja teollisen rakentamisen nousuun.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 -teoksessa Amurinlinna on luokiteltu rakennustaiteellisesti, maisemallisesti, kaupunkikuvallisesti merkittäväksi ympäristökokonaisuudeksi, sekä arvoluokitukseltaan erittäin merkittäväksi kohteeksi, jonka alkuperäisyysaste on suuri. Lisäksi puolet korttelista, sen itäpuoli, johon myös Impilinnan tornitalo ja sauna- ja pesularakennus kuuluvat, on osa valtakunnallisesti merkittävää Hämeenpuiston rakennettua kulttuuriympäristöä (Museoviraston RKY-inventointi 2009). Arvoalueen olennaisen osan muodostavat esplanadimaisen puistokadun lisäksi sitä reunustavat rakennukset. Amurinlinnan kortteli mainitaan puiston varren merkittävien rakennusten listassa. RKY-aluetta koskevat valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan kohteiden arvot tulee turvata kaikessa maankäytössä.

Suomessa kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiden rakennusten suojelu toteutetaan kaupunkialueella ensisijassa asemakaavoituksen yhteydessä merkitsemällä erilaisissa selvityksissä kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti arvokkaiksi todetuille kohteille suojelumerkintöjä. Amurinlinnan korttelissa on voimassa vuonna 1954 vahvistettu asemakaava, josta luonnollisesti puuttuvat kulttuuriympäristön arvot huomioivat suojelumerkinnät. Asemakaava onkin katsottava maankäytön ohjauksen välineenä vanhentuneeksi. Korttelin asemakaavan ajantasaistamiseen ja täydennysrakentamiseen tähtäävä asemakaavanmuutos on tullut vireille vuonna 2018 (asemakaava nro 8614). Asemakaavanmuutoksen aineistoihin voi tutustua osoitteessa: https://www.tampere.fi/cgi-bin/kaava/kaavadoc?8614.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan asemakaavanmuutosta ohjaavat ylemmät kaavatasot: Tampereen keskustan strateginen osayleiskaava (2017) sekä Pirkanmaan 2040 maakuntakaava (2017), joihin molempiin on merkitty edellä mainittu valtakunnallisesti merkittävä Hämeenpuiston rakennettu kulttuuriympäristö ja sitä koskevat alueen arvojen vaalimiseen tähtäävät merkinnät. Lisäksi korttelin asemakaavanmuutoksen ja peruskorjausten pohjaksi on laadittu suppea rakennusinventointi (Aihio arkkitehdit Oy, 2018), josta käy pääpiirteissään ilmi korttelin historia.

Amurinlinnan rakennusinventoinnin perusteella sauna- ja pesularakennus on rakennettu vuosina 1952-53 ja se on kuulunut korttelin kolmanteen rakennusvaiheeseen. Sauna- ja pesulatilojen lisäksi rakennuksessa on alkujaan ollut myös talonmiehen asunto. Rakennuksesta on selvityksessä kolme arkistovalokuvaa, yksi julkisivuista ja kaksi sisätiloista. Pohjapiirustuksia selvityksessä ei ole, eikä rakennukseen rakennusmateriaaleja, sisätilojen nykytilaa, käyttötarkoitusta tai myöhemmin tehtyjä julkisivu- tai sisätilamuutoksia ole kuvailtu. Yhteenvedon mukaan ”sauna- ja pesutuparakennus on toteutunut huomattavasti kilpailuvaiheesta poiketen, ja on arkkitehtuuriltaan irrallinen muusta rakennuskokonaisuudesta.” Väitettä ei ole perusteltu. Selvityksen liitteessä 3 on esitetty korttelin arvot ja suojelusuositukset. Sauna- ja pesularakennus mainitaan korttelin toimintojen kannalta merkittäväksi rakennukseksi, mutta sitä ei kuitenkaan esitetä asemakaavassa suojeltavaksi rakennuskohtaisella suojelumerkinnällä. Selvityksessä ei mainita rakennuksessa vuodesta 1984 lähtien toiminutta Studio JJ:tä.

Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan selvitys ei täytä asemakaavatasoisen (rakennuskohtaisen) rakennusinventoinnin vaatimuksia, sillä se on hyvin yleispiirteinen, rakennusten nykytilan ja säilyneiden piirteiden kuvaus sekä kulttuurihistoriallisten arvojen määrittelyt puuttuvat. Asemakaavatasoisessa rakennusinventoinnissa tulisi lisäksi vähintäänkin pintapuolisesti kuvata ja arvioida julkisivujen lisäksi myös julkiset tai puolijulkiset sisätilat, kuten porrashuoneet ja liiketilat, vaikka näihin suhteellisen harvoin kohdistetaan asemakaavassa suojelumääräyksiä.

Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan sauna- ja pesularakennuksen merkitystä ja arvoja ei selvityksessä ole tunnistettu asianmukaisesti. Valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella sijaitsevalla rakennuksella on maisemallista merkitystä Hämeenpuiston katumaisemassa ja keskeinen rooli osana Amurinlinnan korttelin kokonaisuutta. Julkisivuiltaan hyvin alkuperäiset piirteensä ja materiaalinsa säilyttäneellä rakennuksella on myös merkittäviä rakennusperinteisiä arvoja sekä käyttötarkoituksensa ja alueen asukkaiden yhteisinä kokoontumistiloina toimimisen vuoksi sosiaalihistoriallisia arvoja.

Pirkanmaan maakuntamuseo on aiemmin lausunut korttelin alustavista täydennysrakentamissuunnitelmista (diar. 301/2011), korttelin asemakaavanmuutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta (diar. 615/2018) sekä Impilinnan ja sauna- ja pesularakennuksen perusparannuksen rakennusluvasta (diar. 259/2020). Lausunnoissa ei ole otettu kantaa studiotilaan, sillä maakuntamuseolla ei ole ollut tietoa sen olemassaolosta. Maakuntamuseo on perustanut lausuntonsa edellä mainittuun Amurinlinnan rakennusinventointiin, muihin kirjallisiin lähteisiin, kartta- ja valokuva-aineistoon sekä rakennusten ulkopuolisiin katselmuksiin. Korttelin täydennysrakentamiseen on lausunnoissa suhtauduttu kriittisesti ja edellytetty Amurinlinnan rakennusinventoinnin täydentämistä.

Vuonna 2020 suunnitellussa peruskorjauksessa sauna- ja pesularakennuksessa on ollut tarkoitus uusia ensimmäisen kerroksen talonmiehen asunnon sisätilat, jakaa vanha pesula pienempiin huonetiloihin, uusia toisen kerroksen kaksi saunaosastoa sekä rakentaa kuusi uutta asuntoa vanhojen saunatilojen tilalle. Lisäksi julkisivun ikkuna-aukotusta on ollut tarkoitus jonkin verran muuttaa, uusia koko rakennuksen LVIS-tekniikka ja ikkunat sekä purkaa piippu ja pohjoissivun puurakenteinen varastokoppi. Nykyisiä julkisivupintoja kunnostettaisiin ja korjattaisiin tarpeen mukaan, mutta pintamateriaalit ja väritys pysyisivät samoina.

Maakuntamuseo on edellyttänyt, että sauna- ja pesularakennuksen alkuperäisen käyttötarkoituksen tulee peruskorjauksessa säilyä tunnistettavissa, vaikka osa toisen kerroksen saunatiloista muutettaisiin asunnoiksi. Maakuntamuseo on tästä johtuen vastustanut rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta selkeästi kertovan piipun purkamista. Sisätilojen tilamuutoksia tai pintojen uusimista koskien Pirkanmaan maakuntamuseolla ei ole ollut huomautettavaa. Julkisivujen ikkunamuutoksia on luonnehdittu perustelluiksi ja rakennuksen ilmeeseen sekä mittasuhteisiin sopiviksi. Ikkunoiden uusimisen sijaan maakuntamuseo on suositellut alkuperäisten puurunkoisten ikkunoiden kunnostamista.

Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran huhtikuussa 2021 tekemän lausuntopyynnön ja sen liitteenä toimitettujen tietojen perusteella Amurinlinnan sauna- ja pesularakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, entisissä pesulayrityksen tiloissa toimii äänitysstudio, jolla vaikuttaisi olevan merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.  Nämä arvot olisi syytä selvittää tarkemmin ennen rakennuksen sisätiloihin tehtäviä muutoksia. Maakuntamuseo lähettää tämän lausunnon tiedoksi kiinteistön omistajalle, peruskorjauksen suunnittelijoille sekä Tampereen kaupungin rakennusvalvontaan.

Studiotila vaikuttaa interiööriltään ja laitteistoltaan säilyneen poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä, vuoden 1984 asussaan. Toiminnan jatkumisen kannalta välttämättömät modernit tekniset ratkaisut on mitä ilmeisimmin toteutettu huomaamattomasti. Useissa lähteissä JJ-studion sanotaan olevan yksi Suomen vanhimmista analogisista studioista. Studiolla voidaankin katsoa olevan keskeinen merkitys analogisen äänitystekniikan aseman säilyttäjänä digitaalisen tuotantotavan rinnalla. Asiakaskunnan perusteella studiolla vaikuttaisi olevan erittäin merkittävä rooli etenkin tamperelaisen rockmusiikin, Manserockin, historiassa.

Lausuntopyynnössä Pirkanmaan maakuntamuseota on pyydetty arvioimaan äänitysstudion interiöörin kulttuurihistoriallisia arvoja ja suojelutarvetta. Maakuntamuseon asiantuntemus on näin spesifin kohteen ja erityisesti tilan interiööriin liittyvien arvojen ja suojelutarpeen määrittelyssä kovin ohut. Asiassa on siksi katsottu tarpeelliseksi konsultoida Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut -yksikköä, Suomen kansallismuseon Kokoelmat ja tutkimus -yksikköä ja valtakunnallisen erikoismuseon Musiikkimuseo Famen sekä tamperelaisen Museokeskus Vapriikin asiantuntijoita. Saaduista vastauksista on lausunnon liitteeksi tehty kooste (liite 1).

Yhteenvetona saaduista vastauksista Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta studio olisi hyvä pyrkiä säilyttämään. Koska kyse on asemaakaavoitetusta alueesta, tulisi rakennuksen suojelu ensisijaisesti toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain perusteella, merkitsemällä asemakaavaan asianmukaiset suojelumerkinnät. Lakia rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) tulisi käyttää suojelun välineenä vain erikoistapauksessa ja ensisijassa asemakaavoittamattomalla alueella. Interiöörin säilymiseen sellaisenaan ei lakien perusteella vaikuta olevan edellytyksiä, sillä se koostuu enimmäkseen irtaimistosta, joka tähän mennessä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta on jätetty lakisuojelun ulkopuolelle. Asemakaavalla tai erityislailla suojelu ei myöskään sellaisenaan turvaa rakennuksen tai studion säilymistä. Ylläpito vaatii tahtoa ja rahoitusta, jota rakennussuojelun keinoin ei ole mahdollista taata.

Ensimmäiseksi olisi selvitettävä studion kulttuurihistorialliset arvot ja tehtävä interiöörin ja laitteiston dokumentointi. Työtä ei ole mahdollista tehdä maakuntamuseon virkatyönä. Studio ansaitsee musiikkialaan ja äänityslaitteistoon erikoistuneen tutkijan asiantuntevan ja huolellisen inventoinnin ja arvioinnin. Selvityksen tulisi sisältää studiotilan kuvailu sanallisesti, valokuvaten ja videoiden. Lisäksi on syytä tehdä haastatteluja sekä koostaa yhteenveto studion vaiheista. Hyvä olisi myös pohtia, missä määrin studion arvot ja merkitykset ovat kiinni Amurinlinnan korttelissa ja itse rakennuksessa.

Studion tulevaisuuden pohdinnan tulisi perustua sen kulttuurihistoriallisiin arvoihin. Selvitystyön ja dokumentoinnin rahoittamiseen olisi mahdollista hakea avustusta esimerkiksi Hämeen museoseura ry:ltä. Studiossa yhdistyy sekä aineellinen että aineeton kulttuuriperintö ja selvitys- tai kehittämishankkeeseen voisi mahdollisesti hakea rahoitusta myös Museoviraston myöntämistä yhteisöjen tai aineettoman kulttuuriperinnön avustuksista. Lisätietoja avustuksista saa Pirkanmaan maakuntamuseon maakuntamuseotutkijalta sekä Museovirastosta.

Alustavasti arvioituna parhaalta ratkaisuilta studion interiöörin säilyttämiseksi vaikuttaa museon perustaminen studion nykyiseen tilaan. Ajatus siitä, että Studio JJ:stä voitaisiin perustaa Manserockin ja analogisen studiotekniikan museo, jossa myös ylläpidettäisiin nopeasti katoavan analogisen äänitystekniikan taitoja esim. kurssitoiminnan avulla, on erinomainen. Toiseksi paras ratkaisu voisi olla olisi interiöörin rekonstruoiminen alkuperäistä vastaavana johonkin toiseen rakennukseen. Tämä edellyttäisi selvitystä siitä, miten suurelta osin ja millaisin keinoin kokonaisuus olisi siirrettävissä ja säilytettävissä uudessa paikassa.

Museon voi perustaa joko yksityinen tai julkinen taho tai näiden yhdistelmä. Museotoiminnan käynnistyttyä valtionavustusta vakiintuneeseen museotoimintaan on haettavissa vuosittain Museovirastosta (paikallismuseoiden hankeavustukset). Mikäli kohdetta kehitetään museoammatillisesti toimivaksi museoksi, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän valtionosuuden piiriin voi hakea neljän vuoden välein. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää valtionosuutta ammatillisten museoiden käyttökustannuksiin, siten kuin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (1705/2009) ja museolaissa (314/2019) säädetään. 

Joissain tilanteissa toimiva ratkaisu voisi myös olla se, että studion omistaja lahjoittaa tai testamenttaa studion interiöörin ja laitteiston sopivalle museo-organisaatiolle. Tällä tavoin ovat esimerkiksi Kivimuseon ja Muumimuseon kokoelmat päätyneet Tampereen museoille.