Perämaantien länsiosa Häijäästä Kelhäntien risteykseen ja Kelhäntie ovat osia historiallisen Hämeen- tai Kyrönkankaantien linjaa, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennetun kulttuuriympäristön kohde (RKY 2009) ja on myös tulkittavissa arkeologiseksi kulttuuriperintökohteeksi. Museoviraston voimassa olevan ohjeistuksen mukaan käytössä olevaan historialliseen tielinjaan saattaa sisältyä muinaismuistolain tarkoittamia rakenteita ja vanhoja rakennekerroksia, jolloin tiekerroksiin kajottaessa tulee ottaa huomioon mahdollinen dokumentointi- ja näytteidenottotarve. Lisäksi yli sata vuotta vanhojen käytöstä jääneiden maantiesiltojen jäännökset sekä kärryajan tiestöön liittyvät vanhat siltarummut ja suosillat ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Edellä mainittujen jäännösten huomioonottaminen kaapelihankkeessa edellyttää kaivutöiden arkeologista valvontaa. Maakuntamuseo esittää, että kaivutyöt tehdään arkeologin valvonnassa oheisen liitekartan mukaisesti kohdissa, joissa dokumentointia vaativien rakenteiden tai tiekerrosten esiintyminen on todennäköisintä, - ojien tai vanhojen kosteikkojen sekä historiallisen tielinjan ylityskohdissa. Valvonta ei ole tarpeen linjaosuuksilla, joilla kaapelikaivanto sijoitetaan tieojaan tai vielä kauemmas tiestä. Jos valvonnan yhteydessä löytyy merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, kaivutyö keskeytetään, paikalla tehdään tarvittavat arkeologiset dokumentointitoimenpiteet ja arvioidaan mahdollisten jatkotutkimusten tarve (MML 14 §).

Muuhun kulttuuriympäristöön liittyen maakuntamuseo toteaa, että muuntajat tulisi sijoittaa siten, että ne sopivat ympäristöönsä. Erityisesti Perämaantien varressa, jossa loivasti kumpuilevat pellot ja niitä maaston muotoja myötäillen kulkeva tielinja muodostavat arvokkaan kulttuuriympäristön, tulisi muuntajakopit sijoittaa avoimen peltomaiseman ulkopuolelle, puuston tai olemassa olevan rakennuskannan yhteyteen. Muuntajille Perämaantie 108, Peltola, Perämaa ja Vataja tulisi siten etsiä maisemallisesti parempi paikka.