Rakennetun ympäristön kohde Niittunen
Takaisin Näytä Paikkatietoikkunan kartallaPerustiedot
-
Kunta:Hämeenkyrö
Kylä:Kyröskoski
Nimi:NiittunenOsoite:Hammareninkatu 19 aKohdetyyppi:asuinkiinteistö
Rakennusten lukumäärä:3
Tekstitiedot
-
Kuvaus:Kiinteistö on lohkottu Alasen talosta vuonna 1991. Alunperin Niittusen tontin vuokrasi Alaselta Kyröskosken paperitehdas. Asuinrakennuksen omisti tehdas ja sen rakensi tukkipäällikkö Vihtori Niittynen, joka myös asui talossa. Lisäksi siinä asuivat Beda ja Väinö Suojanen. Myöhemmin rakennuksessa asui useita muita perheitä, mm. tehtaan metsätyönjohtaja ja rakennusmestari. 1900-luvun alussa nykyisen omistajan isä perusti suutarin verstaan, joka alunperin kuului vieressä sijaitsevaan Mäki-nimiseen kiinteistöön, mutta on nykyisin osa Niittusen tilaa. Verstas toimi nykyisin puuvajaksi muutetussa rakennuksessa (R2) vuosikymmeniä. 1990-luvun alkuvuosina verstaan työkalut lahjoitettiin kokonaisuudessaan Hämeenkyrön kotiseutumuseolle, jossa ne liitettiin osaksi näyttelyä.
Rakennus 1: Asuinrakennuksen hirret ovat suullisen tiedon mukaan peräisin Ikaalisten Juhtimäestä. Rakennuksen rakensi tukkipäällikkö Vihtori Niittunen 1800-1900-lukujen vaihteen ja 1900-luvun alkuvuosien välisenä aikana. Perustuksena on luonnonkivipylväät, joiden väli on vahvistettu pystylaudoin. Hirsirunko on vuorattu lomalaudoin ja maalattu keltaiseksi. Listoitus on ruskea. Satulakaton katteena on kolmiorimahuopa. Rakennus oli ennen kahden perheen asunto ja kummassakin päässä oli erillinen huoneisto, joissa kummassakin oli kaksi huonetta ja keittiö Huoneistot on yhdistetty ja rakennus on jo pitkään ollut yhden perheen käytössä. Molempiin huoneistoihin oli oma sisäänkäynti. Kuistilta sisäänkäyntien välistä kuljettiin vintille. Peruskorjauksen yhteydessä 1980-luvulla länsipäädyssä olevan keittiön toinen puoli sekä eteinen yhdistettiin saunaksi ja pesuhuoneeksi. Rakennus kunnostettiin myös ulkopuolelta. Kuisti on uusittu kokonaan. Ikkunat on vaihdettu alkuperäistä tyyliä jäljitteleviin uusiin T-ikkunoihin. Ikkunoiden puitteet on maalattu ruskeiksi. Ikkunoiden ympärillä on kapeat vuorilaudat. Kunnostuksen yhteydessä rakennuksen ulkovuoraus uusittiin lomalaudoitukseksi. Alkuperäistä ilmettä rakennuksen ulkoasussa on jäljellä enää niukasti. Sisätiloissa on säilytetty osa alkuperäisistä pintamateriaaleista, mm. kattolaudoitus osassa huoneita. Peltiuunit on niinikään jäljellä kamareissa.
Rakennus 2: Entinen suutarin verstas on perustettu nurkkakiville. Hirsirunko on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Satulakaton katteena on kolmiorimahuopa. Rakennuksessa toimi suutari Grönlundin verstas pitkään. Verstas työkaluineen säilytettiin alkuperäisenä vielä toiminnan loppumisen jälkeen. Verstaan työkalut siirrettiin 1990-l alussa Hämeenkyrön kotiseutumuseoon ja rakennuksesta tehtiin puuvaja. Rakennukseen kuuluu huone ja eteinen. Huoneessa eli entisessä työpajassa on edelleen jäljellä peltiuuni. Rakennusta ei ole muutettu. Se on myös ulkoisesti lähes alkuperäisessä asussaan. Verstaan museoon siirron aikoihin pohjoissivulta irrotettiin myös ikkuna puitteineen näyttelyä varten. Ikkunan paikka vuorattiin umpeen. Päätyikkuna ja eteläsivun ikkuna ovat edelleen jäljellä. Samoin päätykolmion pieni, nelijakoinen ruutuikkuna.
Rakennus 3: Entinen puucee on myöhemmin muutettu puuvajaksi. Rakennus on kuitenkin alkuperäisessä asussaan. Se on perustettu nurkkakiville. Rankorunko on vuorattu peiterimoitetuin pystylaudoin ja maalattu punaiseksi. Listoitus on valkoinen. Pulpettikaton katteena on huopalevy.
Kiinteistö sijaitsee Hammareninkadun varrella. Sen pihapiiri on yhdistetty Mäki-nimisen naapurikiinteistöön. Laajassa, hyvinhoidetussa, puutarhamaisessa pihassa kasvaa lehtipuita, mm. vaahtera, koivu ja lehtikuusi sekä vanhoja omenapuita ja runsaasti puutarhavadelmapensaita. Lisäksi puutarhassa on useita suuria kukkapenkkejä.
Kirjalliset lähteet:Niukko, K. Kyröskoski, Hämeenkyrö. Rakennusinventointi 2001 (osa 1)
Alueet
-
Kunta Tunnuskuva Kunta Vanha kunta Nimi Alueluokka Aluetyyppi Avaa Hämeenkyrö
Alaharju Kulttuurihistoriallisesti arvokas aluekokonaisuus