Pirkanmaan maakuntamuseolle ohjautui 3.6.2020 Museovirastolle lähetty tiedustelu Koskenmäen Teollisuustalo Oy:n hallinnoiman kiinteistön kulttuurihistoriallisista arvoista, suojelutilanteesta sekä niiden asettamista reunaehdoista tuleville kunnostustöille. Koska kiinteistön rakennuksia ei ole suojeltu rakennusperintölailla (2010/498), kuuluu asia alueellisena vastuumuseona toimivan Pirkanmaan maakuntamuseon hoidettavaksi.

Koskenmäen Teollisuustalo Oy:n hallinnoima kiinteistö sijaitsee Nokian Koskenmäen kaupunginosassa, alueen pääliikenneväylän Taivalkunnantien sekä kapeiden sorapintaisten sivukatujen, Tyrkönkadun ja Rinnekadun kulmauksessa rajautuen lännessä pieneen viheralueeseen. Kiinteistöllä sijaitsee entinen Aarne Lindbergin kenkätehdas, joka aloitti toimintansa Koskenmäessä vuonna 1915. Tehdasrakennuksen vanhimman osan piirteet ovat pääosin kadonneet. Vanhimmat osat on mahdollisesti korvattu tai modernisoitu 1930-luvun lopulla, joskin ensimmäisen kerroksen 6-ruutuiset ikkunat saattavat olla peräisin tuosta varhaisimmasta vaiheesta. Tehdasta on laajennettu sittemmin useassa vaiheessa. Rinnekadun reunan kaksikerroksinen laajennus on tehty 1938-1940. Tässä yhteydessä on mahdollisesti myös korotettu vanhaa osaa, mikä selittäisi rakennuksen yhteneväisen funktionalistisen ilmeen sekä ensimmäisen ja toisen kerroksen toisistaan poikkeavat ikkunamallit. 1950-luvun alussa rakennusta on jatkettu tai korotettu Rinnekadun suuntaisena. Rakennusluvan hakijana on tuolloin ollut Aarne Lindberg ja Nokian kenkätehdas Oy. Neljäs ja viimeinen, yksikerroksinen laajennusosa valmistui 1965 Tyrkönkadun ja Taivalkunnantien kulmaukseen.

Kiinteistön lounaiskulmalla Rinnekadun varressa sijaitsee lisäksi tehdasrakennuksen kanssa kiinteästi samaan kokonaisuuteen kuuluva 1950-luvun alussa tehtaan omistajan asunnoksi rakennettu omakotitalo. Aiemmin asunto sijaitsi tehdasrakennuksen toisessa kerroksessa. Kenkätehtaan toiminta on sittemmin päättynyt. Nykyisin kiinteistön omistaa vuonna 1980 perustettu Koskenmäen teollisuustalo Oy. Tehdasrakennuksen ensimmäisessä kerroksessa toimii erilaisia pienyrityksiä ja toisessa kerroksessa on asuntoja. Myös omakotitalo on asuinkäytössä.

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkijan kesäkuussa 2020 paikalle tekemän maastokäynnin perusteella tehdasrakennus edustaa rakennustyyliltään funktionalismia. Katot ovat tasakattoja. Tiilirunkoisen rakennuksen julkisivut on rapattu ja maalattu vaaleiksi, aukotus on säntillisen symmetrinen, ensimmäisen kerroksen ikkunat ovat 6-ruutuiset ja toisen kerroksen kaksijakoiset. Kaikki ikkunat ovat puurunkoisia. Niiden puitteet on maalattu ruskeiksi (kunnostettujen ikkunoiden punaruskeiksi). Sisäpihalla on puhtaaksi muurattu keskuslämmityspiippu. Matalassa 1960-luvun laajennuksessa on kapeat nauhaikkunat ja rakennuksen Taivalkunnantien ja Tyrkönkadun kulma on pyöristetty. Tehdasrakennus on kerroksellinen kokonaisuus, jossa on säilynyt erinomaisesti nähtävissä erityisesti 1930-40-lukujen taitteen ja 1960-luvun muotokieli ja rakennusmateriaalit. Rakennuksella on selkeitä teollisuushistoriallisia ja rakennusperinteisiä arvoja. Lisäksi kookkaalla rakennuksella on suurehko maisemallinen merkitys sijaitessaan vilkkaasti liikennöidyn Taivalkunnan tien varressa.

Myös asuinrakennuksessa on nähtävissä funktionalismin tyylipiirteitä. Rakennus on kaksikerroksinen, noppamainen ja aumakattoinen. Katteena on konesaumattu punaruskeaksi maalattu alkuperäinen saumapelti. Julkisivut ovat tehtaan tapaan rapatut ja vaaleiksi maalatut. Ikkuna-aukotus on symmetrinen. Ikkunat ovat alkuperäiset, puurunkoiset, kaksijakoiset ja niiden puitteet ruskeiksi maalatut. Pääsisäänkäynnin katosta ja Rinnekadun puoleista parveketta kannattavat paneloidut ruskeiksi maalatut pilarit. Rakennus on säilyttänyt erinomaisesti alkuperäisen muotonsa, tyylinsä, rakennusosat ja materiaalit. Rakennus kertoo tehtaan omistajan asumisen tavasta (sosiaalihistoriallinen arvo) sekä ajan rakentamisen tavasta (rakennusperinteinen arvo).

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksella. Maankäyttö- ja rakennuslaki (1999/132) edellyttää, että kaavoituksen yhteydessä tutkitaan olemassa olevan rakennuskannan arvot ja suojellaan arvorakennukset ja maisemat erilaisilla suojelumerkinnöillä. Kortteliin on vuonna 2000 hyväksytty asemakaavanmuutos, jossa alue on määritelty nykyisen käyttötarkoituksen mukaisesti asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi ja mahdollistettu asuin- ja teollisuusrakennusten tonttien erottaminen omiksi kiinteistöikseen. Rakennusalat, rakennusoikeus ja kerrosluvut on merkitty nykyisten rakennusten mukaisesti. Aiempi asemakaava oli 1950-luvulta ja siinä koko kortteli oli merkitty teollisuuskortteliksi. Kaavamuutosta laadittaessa ei ole laadittu asemakaavatasoista rakennetun ympäristön selvitystä, eikä muutenkaan huomioitu rakennusten kulttuurihistoriallisia arvoja, minkä vuoksi kaava onkin katsottava vähintäänkin näiltä osin vanhentuneeksi maankäytön ohjauksen välineenä.

Vaikka rakennuksilla ei voimassa olevassa asemakaavassa ole suojelumerkintöjä, velvoittaa maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) kiinteistön omistajaa huolehtimaan rakennusten kunnossapidon yhteydessä, ettei muutoksilla hävitetä rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvoja (MRL 139 §). Rakennuksilla on selkeitä kulttuurihistoriallisia arvoja ja arvokkaita ominaispiirteitä, jotka tulee korjaus- ja muutostöissä säilyttää. Rakennuksen historiallinen arvo perustuu pitkälti sen materiaaleihin ja rakentamistapaan, siksi niitä tulisi pyrkiä huoltamaan ja kunnostamaan vanhoja rakennusosia säästäen, perinteisin materiaalein ja menetelmin. Normaalit kunnossapitokorjaukset (huoltomaalaus, julkisivujen paikkakorjaus, seinustojen raivaus kasvillisuudesta jne.) eivät ole luvanvaraisia toimenpiteitä. Merkittävimmistä muutoksista (julkisivumateriaalin, ikkunoiden tai kattomateriaalin vaihtaminen) on asemakaava-alueella yleensä haettava kunnan rakennusvalvonnan lupa. Rakennusvalvonta arvioi muutosten sopivuuden rakennukseen ja pyytää tarvittaessa asiasta museoviranomaiselta lausunnon.

Koskenmäen Teollisuustalo Oy:n hallituksen puheenjohtajan mukaan tarkoituksena on lähitulevaisuudessa kunnostaa ainakin teollisuusrakennusta. Suunnitteilla on vesikatteen ja ikkunoiden uusiminen sekä mahdollisesti myös rappauskorjaukset. Tehdasrakennuksen katot ovat nykyisin pääosin saumapeltiä. Mikäli peltiä ei voida kunnostaa tai paikkakorjata, on se kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta mahdollista korvata huopakatteella. Rakennuksessa on tasakatot, joten katemateriaali ei näy lähiympäristöön. Alkuperäistä vastaava saumapelti olisi kuitenkin huopaa huomattavasti pitkäikäisempi ja sopisi paremmin rakennuksen arvoihin.

Ikkunoita on jo aiemmin osin kunnostettu esimerkillisesti. Myös loput ikkunat olisi hyvä kunnostaa, vaikkapa pidemmän ajan kuluessa, kiireellisyysjärjestyksessä huonokuntoisimmista aloittaen. Kunnostettaviin vanhoihin ikkunoihin on mahdollista lisätä sisäpuolelle lämpölasit, jolloin niiden lämmöneristyskyky paranee ja saavutetaan energiasäästöä. Mikäli ikkunat kuitenkin todetaan niin huonokuntoisiksi, että ne on välttämätön uusia, tulee niiden tilalle vaihtaa vastaavat puurunkoiset ikkunat. Olennaista on, että ikkunoita vaihdettaessa niiden koko, muoto, väritys, puitejako ja asema suhteessa julkisivupintaan eivät muutu. Tässä yhteydessä on myös hyvä huomioida, että kunnostetut vanhat ikkunat voivat palvella vielä jopa sata vuotta, kun taas uusien ikkunoiden elinkaari on huomattavasti tätä lyhyempi.

Julkisivujen kunnostukseen pätevät samat säännöt: ensisijaisesti rappausta tuli pyrkiä paikkakorjaamaan alkuperäistä rappausta vastaavalla materiaalilla. Mikäli vanha rappaus vaikuttaa olevan laajoilta osin irti pohjastaan, voidaan rakennus rapata kauttaaltaan uudelleen. Lopputuloksessa tulee pyrkiä mahdollisimman lähelle alkuperäistä rappausta. Myös rappauksen värityksen tulee säilyä sävyltään vaaleana.

Vanhojen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten entistävään korjaukseen on haettavissa avustuksia. Tietoa haettavissa olevista rakennusten korjausavustuksista löydätte sivulta: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Elinymparisto/Kulttuuriymparisto/Kulttuuriympariston_hoidon_keinot/Rakennusperintoavustukset . Ilmaista neuvontaa vanhojen rakennusten korjaamiseen ja korjausavustusten hakemiseen on saatavissa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta: Anne Uosukainen, p. 044 430 9654, anne.uosukainen@tampere.fi.

Pirkanmaan maakuntamuseolle ohjautui 3.6.2020 Museovirastolle lähetty tiedustelu Koskenmäen Teollisuustalo Oy:n hallinnoiman kiinteistön kulttuurihistoriallisista arvoista, suojelutilanteesta sekä niiden asettamista reunaehdoista tuleville kunnostustöille. Koska kiinteistön rakennuksia ei ole suojeltu rakennusperintölailla (2010/498), kuuluu asia alueellisena vastuumuseona toimivan Pirkanmaan maakuntamuseon hoidettavaksi.

Koskenmäen Teollisuustalo Oy:n hallinnoima kiinteistö sijaitsee Nokian Koskenmäen kaupunginosassa, alueen pääliikenneväylän Taivalkunnantien sekä kapeiden sorapintaisten sivukatujen, Tyrkönkadun ja Rinnekadun kulmauksessa rajautuen lännessä pieneen viheralueeseen. Kiinteistöllä sijaitsee entinen Aarne Lindbergin kenkätehdas, joka aloitti toimintansa Koskenmäessä vuonna 1915. Tehdasrakennuksen vanhimman osan piirteet ovat pääosin kadonneet. Vanhimmat osat on mahdollisesti korvattu tai modernisoitu 1930-luvun lopulla, joskin ensimmäisen kerroksen 6-ruutuiset ikkunat saattavat olla peräisin tuosta varhaisimmasta vaiheesta. Tehdasta on laajennettu sittemmin useassa vaiheessa. Rinnekadun reunan kaksikerroksinen laajennus on tehty 1938-1940. Tässä yhteydessä on mahdollisesti myös korotettu vanhaa osaa, mikä selittäisi rakennuksen yhteneväisen funktionalistisen ilmeen sekä ensimmäisen ja toisen kerroksen toisistaan poikkeavat ikkunamallit. 1950-luvun alussa rakennusta on jatkettu tai korotettu Rinnekadun suuntaisena. Rakennusluvan hakijana on tuolloin ollut Aarne Lindberg ja Nokian kenkätehdas Oy. Neljäs ja viimeinen, yksikerroksinen laajennusosa valmistui 1965 Tyrkönkadun ja Taivalkunnantien kulmaukseen.

Kiinteistön lounaiskulmalla Rinnekadun varressa sijaitsee lisäksi tehdasrakennuksen kanssa kiinteästi samaan kokonaisuuteen kuuluva 1950-luvun alussa tehtaan omistajan asunnoksi rakennettu omakotitalo. Aiemmin asunto sijaitsi tehdasrakennuksen toisessa kerroksessa. Kenkätehtaan toiminta on sittemmin päättynyt. Nykyisin kiinteistön omistaa vuonna 1980 perustettu Koskenmäen teollisuustalo Oy. Tehdasrakennuksen ensimmäisessä kerroksessa toimii erilaisia pienyrityksiä ja toisessa kerroksessa on asuntoja. Myös omakotitalo on asuinkäytössä.

Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkijan kesäkuussa 2020 paikalle tekemän maastokäynnin perusteella tehdasrakennus edustaa rakennustyyliltään funktionalismia. Katot ovat tasakattoja. Tiilirunkoisen rakennuksen julkisivut on rapattu ja maalattu vaaleiksi, aukotus on säntillisen symmetrinen, ensimmäisen kerroksen ikkunat ovat 6-ruutuiset ja toisen kerroksen kaksijakoiset. Kaikki ikkunat ovat puurunkoisia. Niiden puitteet on maalattu ruskeiksi (kunnostettujen ikkunoiden punaruskeiksi). Sisäpihalla on puhtaaksi muurattu keskuslämmityspiippu. Matalassa 1960-luvun laajennuksessa on kapeat nauhaikkunat ja rakennuksen Taivalkunnantien ja Tyrkönkadun kulma on pyöristetty. Tehdasrakennus on kerroksellinen kokonaisuus, jossa on säilynyt erinomaisesti nähtävissä erityisesti 1930-40-lukujen taitteen ja 1960-luvun muotokieli ja rakennusmateriaalit. Rakennuksella on selkeitä teollisuushistoriallisia ja rakennusperinteisiä arvoja. Lisäksi kookkaalla rakennuksella on suurehko maisemallinen merkitys sijaitessaan vilkkaasti liikennöidyn Taivalkunnan tien varressa.

Myös asuinrakennuksessa on nähtävissä funktionalismin tyylipiirteitä. Rakennus on kaksikerroksinen, noppamainen ja aumakattoinen. Katteena on konesaumattu punaruskeaksi maalattu alkuperäinen saumapelti. Julkisivut ovat tehtaan tapaan rapatut ja vaaleiksi maalatut. Ikkuna-aukotus on symmetrinen. Ikkunat ovat alkuperäiset, puurunkoiset, kaksijakoiset ja niiden puitteet ruskeiksi maalatut. Pääsisäänkäynnin katosta ja Rinnekadun puoleista parveketta kannattavat paneloidut ruskeiksi maalatut pilarit. Rakennus on säilyttänyt erinomaisesti alkuperäisen muotonsa, tyylinsä, rakennusosat ja materiaalit. Rakennus kertoo tehtaan omistajan asumisen tavasta (sosiaalihistoriallinen arvo) sekä ajan rakentamisen tavasta (rakennusperinteinen arvo).

Suomessa rakennussuojelu toteutetaan pääasiassa kaavoituksella. Maankäyttö- ja rakennuslaki (1999/132) edellyttää, että kaavoituksen yhteydessä tutkitaan olemassa olevan rakennuskannan arvot ja suojellaan arvorakennukset ja maisemat erilaisilla suojelumerkinnöillä. Kortteliin on vuonna 2000 hyväksytty asemakaavanmuutos, jossa alue on määritelty nykyisen käyttötarkoituksen mukaisesti asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi ja mahdollistettu asuin- ja teollisuusrakennusten tonttien erottaminen omiksi kiinteistöikseen. Rakennusalat, rakennusoikeus ja kerrosluvut on merkitty nykyisten rakennusten mukaisesti. Aiempi asemakaava oli 1950-luvulta ja siinä koko kortteli oli merkitty teollisuuskortteliksi. Kaavamuutosta laadittaessa ei ole laadittu asemakaavatasoista rakennetun ympäristön selvitystä, eikä muutenkaan huomioitu rakennusten kulttuurihistoriallisia arvoja, minkä vuoksi kaava onkin katsottava vähintäänkin näiltä osin vanhentuneeksi maankäytön ohjauksen välineenä.

Vaikka rakennuksilla ei voimassa olevassa asemakaavassa ole suojelumerkintöjä, velvoittaa maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL) kiinteistön omistajaa huolehtimaan rakennusten kunnossapidon yhteydessä, ettei muutoksilla hävitetä rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvoja (MRL 139 §). Rakennuksilla on selkeitä kulttuurihistoriallisia arvoja ja arvokkaita ominaispiirteitä, jotka tulee korjaus- ja muutostöissä säilyttää. Rakennuksen historiallinen arvo perustuu pitkälti sen materiaaleihin ja rakentamistapaan, siksi niitä tulisi pyrkiä huoltamaan ja kunnostamaan vanhoja rakennusosia säästäen, perinteisin materiaalein ja menetelmin. Normaalit kunnossapitokorjaukset (huoltomaalaus, julkisivujen paikkakorjaus, seinustojen raivaus kasvillisuudesta jne.) eivät ole luvanvaraisia toimenpiteitä. Merkittävimmistä muutoksista (julkisivumateriaalin, ikkunoiden tai kattomateriaalin vaihtaminen) on asemakaava-alueella yleensä haettava kunnan rakennusvalvonnan lupa. Rakennusvalvonta arvioi muutosten sopivuuden rakennukseen ja pyytää tarvittaessa asiasta museoviranomaiselta lausunnon.

Koskenmäen Teollisuustalo Oy:n hallituksen puheenjohtajan mukaan tarkoituksena on lähitulevaisuudessa kunnostaa ainakin teollisuusrakennusta. Suunnitteilla on vesikatteen ja ikkunoiden uusiminen sekä mahdollisesti myös rappauskorjaukset. Tehdasrakennuksen katot ovat nykyisin pääosin saumapeltiä. Mikäli peltiä ei voida kunnostaa tai paikkakorjata, on se kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta mahdollista korvata huopakatteella. Rakennuksessa on tasakatot, joten katemateriaali ei näy lähiympäristöön. Alkuperäistä vastaava saumapelti olisi kuitenkin huopaa huomattavasti pitkäikäisempi ja sopisi paremmin rakennuksen arvoihin.

Ikkunoita on jo aiemmin osin kunnostettu esimerkillisesti. Myös loput ikkunat olisi hyvä kunnostaa, vaikkapa pidemmän ajan kuluessa, kiireellisyysjärjestyksessä huonokuntoisimmista aloittaen. Kunnostettaviin vanhoihin ikkunoihin on mahdollista lisätä sisäpuolelle lämpölasit, jolloin niiden lämmöneristyskyky paranee ja saavutetaan energiasäästöä. Mikäli ikkunat kuitenkin todetaan niin huonokuntoisiksi, että ne on välttämätön uusia, tulee niiden tilalle vaihtaa vastaavat puurunkoiset ikkunat. Olennaista on, että ikkunoita vaihdettaessa niiden koko, muoto, väritys, puitejako ja asema suhteessa julkisivupintaan eivät muutu. Tässä yhteydessä on myös hyvä huomioida, että kunnostetut vanhat ikkunat voivat palvella vielä jopa sata vuotta, kun taas uusien ikkunoiden elinkaari on huomattavasti tätä lyhyempi.

Julkisivujen kunnostukseen pätevät samat säännöt: ensisijaisesti rappausta tuli pyrkiä paikkakorjaamaan alkuperäistä rappausta vastaavalla materiaalilla. Mikäli vanha rappaus vaikuttaa olevan laajoilta osin irti pohjastaan, voidaan rakennus rapata kauttaaltaan uudelleen. Lopputuloksessa tulee pyrkiä mahdollisimman lähelle alkuperäistä rappausta. Myös rappauksen värityksen tulee säilyä sävyltään vaaleana.

Vanhojen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten entistävään korjaukseen on haettavissa avustuksia. Tietoa haettavissa olevista rakennusten korjausavustuksista löydätte sivulta: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Elinymparisto/Kulttuuriymparisto/Kulttuuriympariston_hoidon_keinot/Rakennusperintoavustukset . Ilmaista neuvontaa vanhojen rakennusten korjaamiseen ja korjausavustusten hakemiseen on saatavissa Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta: Anne Uosukainen, p. 044 430 9654, anne.uosukainen@tampere.fi.