Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Nokialla osoitteessa Kulovedentie 76 sijaitsevan Maurinlehdon seurakuntatalona tunnetun rakennuksen purkamislupahakemukseen. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut hankkeeseen ja toteaa seuraavaa.

Samalle rakennukselle on haettu purkamislupaa aiemminkin, johon liittyen maakuntamuseo on 19.2.2019 antanut lausunnon diar. 7/2019. Siinä tuotiin esiin kohteen historiaa ja merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja sekä todettiin, että rakennuksen purkaminen merkitsisi voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Maakuntamuseo ei puoltanut purkamisluvan myöntämistä. Lisäksi mainittiin, että mikäli rakennuksen purkamista perustellaan sen huonolla kunnolla, tulee hakemukseen liittää asianmukainen kuntoselvitys.

Uudessa purkamislupahakemuksessa purkamista perustellaan sillä, ettei omistajalla ole seurakuntatalolle käyttöä. Toiseksi rakennuksen kerrotaan kuntotutkimuksessa osoittautuneen niin huonokuntoiseksi, että sen korjaaminen ei ole taloudellisesti mahdollista. Korjaamista ei myöskään rakennuksen (syrjäisen?) sijainnin vuoksi nähdä toiminnallisesti järkeväksi. Lisäksi tyhjillään olevan rakennuksen pelätään houkuttelevan tuhopolttajia. Omistajan tarkoituksena on ennen purkamista siirtää seurakuntatalossa olevat sankarivainajien muistolaatat esim. viereiselle Maurinlehdon hautausmaalle pystytettävään katokseen. Purkamisen yhteydessä on myös tarkoitus arvioida seurakuntatalon hirsirungon kuntoa laajemmin ja mahdollisesti myydä se siirrettäväksi.

Lupahakemuksen liitteenä on Tutkimusraportti (Pirkanmaan Kiinteistö- ja Sisäilmatutkimus Oy, 20.1.2023) sekä Maurinlehdon seurakuntatalon korjattavuusselvitys (Arkkitehtuuritoimisto Jaakko Nieminen Oy, 21.8.2024). Ensin mainittu raportti sisältää aistinvaraisia havaintoja ja niiden perusteella tehtyjä päätelmiä. Katselmuksen yhteydessä ei ole tehty mittauksia tai rakenneavauksia, eikä otettu materiaalinäytteitä. Lumipeitteen vuoksi ei vesikaton tai pohjoispuolen perustuksen tilannetta voitu arvioida. Raportin merkittävimmät rakenteelliset kuntohavainnot ovat yläpohjan ja välipohjan vuotovauriot länsipäädyn vinttihuoneiden kohdalla, tekniseksi tilaksi muutetun kellarin puuosien kosteusvauriot sekä sisäpintojen, ikkunoiden, ovien, märkätilojen ja talotekniikan uusimistarve. Raportissa mainitaan perustusten ja alapohjan alapinnan olevan pääosin kunnossa ja todetaan tarve lisätutkimuksiin hirsirungon osalta. Johtopäätöksissä esitetään rakennuksen korjaamisen vaativan purkamista lähes hirsirungolle sekä laajoja alapohjan ja yläpohjan uusimisia.

Korjattavuusselvityksessä käsitellään rakennuksen kunnon ja korjattavuuden lisäksi rakennuksen historiaa ja arvoja sekä esitetään vaihtoehtoisia ratkaisuja purkamiselle. Aistinvaraisia arvioita täydennettiin tutkimalla rakenteita yhteensä yhdeksän rakenneavauksen kautta. Havainnot vastasivat pääpiirteittäin aiemmassa Tutkimusraportissa esitettyjä, mutta selvitysten sisältämät johtopäätökset olivat joiltain osin keskenään ristiriitaiset. Korjattavuusselvityksessä kävi ilmi muun muassa, että hirsirunko on pääosin hyväkuntoinen ja, että osa yläpohjan vaurioista on peräisin ajalta ennen vesikatteen uusimista v. 1990. Ainoa havaittu akuutti kattovuoto oli paikallinen, johtui epätiiviistä kattoläpiviennistä ja on aiheuttanut vaurion myös välipohjaan. Pääosa yläpohjasta on tuulettuvaa avointa tilaa, jossa ei havaittu ongelmia. Alapohjassa ja perustuksissa havaittiin vähäisiä paikallisia korjaustarpeita: maatuvat jätteet tulisi poistaa ryömintätilasta ja maanpinnan kaatoja korjata rakennuksen pohjoispäädyssä. Selvityksen mukaan ikkunat ovat korjattavissa ja ovet vaativat huoltoa. Korjattavuusselvityksen loppupäätelmä on, että rakennus on suurelta osin kuiva ja vaurioitumaton, joten se on korjattavissa joko kokonaan tai osittain.

Purettava rakennus on todettu Nokian kulttuuriympäristöohjelmassa (Teivas, Tulonen, 2001) ja rakennusinventoinnissa (Henttonen, 2004) kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Lisäksi seurakuntatalo kuuluu maakunnallisesti arvokkaan Pyhäjärven - Nokianvirran - Kuloveden kulttuurimaiseman alueelle (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi, Pirkanmaan liitto, 2013) ja osaksi valtakunnallisesti merkittävää Kauniaisten ja Kuljun kartanoiden rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-inventointi, Museovirasto, 2009). Rakennus mainitaan RKY-alueen kuvauksessa, joten sillä voidaan arvioida olevan valtakunnallista merkittävyyttä. Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla Kulovedentien, vanhan Tampere-Pori-maantien, varressa, mistä johtuen sillä on myös suurehko maisemallinen merkitys.

Selvitysten mukaan Maurin talonpoikaistila mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1540 osana Kuljun säteriratsutilaa. Purettavaksi aiotun rakennuksen vanhin osa on Maurin tilan päärakennus, joka on valmistunut aiemman tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen tilalle vuonna 1790. Rakennusta on myöhemmin laajennettu mm. molemmista päistä runkoa jatkamalla. Vuonna 1960 Suoniemen seurakunta osti Maurin päärakennuksen seurakuntataloksi. Hautausmaa perustettiin seurakuntatalon takana olevaan rinteeseen vuonna 1970. Kun Suoniemi liitettiin osaksi Nokiaa vuonna 1973, seurakuntatalo ja hautausmaa siirtyivät Nokian seurakunnan omistukseen. Rakennuksen julkisivujen ja sisätilojen pinnat ovat pääosin peräisin 1960-1970-luvuilla tehdyn peruskorjauksen ja muutosten ajalta. Maisemallinen asema, rakennuksen yleishahmo ja jotkin rakennusosat, kuten koristeelliset päätyikkunat ja jugendtyylinen kaakeliuuni, ovat kuitenkin säilyneet kertoen pitkästä ja monivaiheisesta historiasta.

Rakennuksesta on vuonna 2011 tehty lakiin rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) perustuva suojeluesitys. Pirkanmaan ELY-keskus antoi suojeluesityksestä päätöksen 19.12.2014 ja totesi, ettei rakennusta ole tarpeen suojella rakennusperinnön suojelulain nojalla. Rakennuksen arvot kuitenkin tunnistettiin päätöksessä. Museovirasto esitti ko. suojeluasiaa koskevassa lausunnossaan rakennuksen omaavan paikallista kulttuurihistoriallista arvoa ja todistusvoimaa kylän yhtenä kantatilana ja kokoontumispaikkana. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot eivät rakennetun ympäristön selvitysten laatimisen tai vuonna 2019 annetun lausunnon jälkeen ole muuttuneet tai ainakaan heikentyneet. Pirkanmaalla on jäljellä hyvin vähän 1700-luvulla rakennettua rakennuskantaa.

Maakuntamuseo korostaa, että tämän tyyppisen rakennuksen suojelemiseksi on lainsäädännön mukaan kaksi välinettä: lakisuojelu ja suojelu kaavoituksen avulla osoittamalla rakennukselle suojelumerkintä. Lakisuojeluesitys on hylätty. Kaavasuojelua kohteella ei ole, koska alueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa, vaan ainoastaan alempien kaavatasojen suunnittelua ohjaava maakuntakaava. Maakuntakaavassa alue on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jota koskee suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.”

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävän rakennuksen purkaminen merkitsisi edelleen mitä ilmeisimmin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä. Maakuntamuso myös huomauttaa, että rakennuksen rungon siirtäminen on purkamista, joten sitä tulisi harkita vasta jos säilyttäminen nykyisellä paikalla on todettu mahdottomaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL, 132/1999) edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (166 §). Kuntoselvityksen perusteella näin ei Maurin seurakuntatalon kohdalla ole menetelty. Maakuntamuseo pitää rakennuksen huollon ja korjausten pitkäaikaista laiminlyöntiä hyvin moitittavana.

Maakuntamuseon tiedossa ei ole, että kohteen omistaja olisi aktiivisesti pyrkinyt tutkimaan muita ratkaisuja purkamisen sijaan; esim. etsimään rakennukselle uutta omistajaa. Seurakuntatalon käsittävä osa kiinteistöstä voitaisiin vaivatta erottaa hautausmaasta omaksi kiinteistökseen ja järjestää hautausmaalle uusi kulku entisen seurakuntatalon itäpuolitse. Maakuntamuseo kannustaa omistajaa vielä yrittämään kohteen myyntiä.

Hakemuksessa mainitaan lisäksi, että "Rakennuksessa sijaitsevat sankarivainajien muistolaatat on tarkoitus laittaa esille Maurinlehdon hautausmaan alueelle pystytettävään katokseen tms." Voidakseen ottaa kantaa muistolaattojen siirtoon, Pirkanmaan maakuntamuseo tarvitsisi niistä lisätietoja: mistä materiaalista laatat on valmistettu ja keiden henkilöiden nimiä niissä on. Onko esim. kyse siurolaisten tai suoniemeläisten sankarivainajien yhteisestä taulusta vai kenties seurakunnan työntekijöistä. Maurinlehdon hautausmaahanhan ne eivät ilmeisesti liity, koska hautausmaa on perustettu vasta vuonna 1970. Mikäli muistolaatat sijoitetaan Maurinlehdon hautausmaalle, voi syntyä virheellinen mielikuva, että kyseiset henkilöt on haudattu sinne. Laattojen sijoittamista katokseen ei myöskään voida pitää hyvänä pitkäaikaisratkaisuna. Maakuntamuseo esittää tutkittavaksi olisiko Nokialla, Siurossa tai Suoniemellä toista julkista rakennusta, jonne taulut luontevammin voitaisiin sijoittaa.

Maakuntamuseo esittää yhteisen kohdekatselmuksen järjestämistä ristiriitaisten kuntotietojen vuoksi sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen kartoittamiseksi ennen purkamislupapäätöksen laatimista. Käynnille toivotaan osallistuvan maakuntamuseon, omistajan ja rakennusvalvonnan edustajat. 

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta kommentoitavaa. Mahdollinen purkamislupa valitusosoitteineen tulee toimittaa viipymättä tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle.

Samalle rakennukselle on haettu purkamislupaa aiemminkin, johon liittyen maakuntamuseo on 19.2.2019 antanut lausunnon diar. 7/2019. Siinä tuotiin esiin kohteen historiaa ja merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja sekä todettiin, että rakennuksen purkaminen merkitsisi voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Maakuntamuseo ei puoltanut purkamisluvan myöntämistä. Lisäksi mainittiin, että mikäli rakennuksen purkamista perustellaan sen huonolla kunnolla, tulee hakemukseen liittää asianmukainen kuntoselvitys.

Uudessa purkamislupahakemuksessa purkamista perustellaan sillä, ettei omistajalla ole seurakuntatalolle käyttöä. Toiseksi rakennuksen kerrotaan kuntotutkimuksessa osoittautuneen niin huonokuntoiseksi, että sen korjaaminen ei ole taloudellisesti mahdollista. Korjaamista ei myöskään rakennuksen (syrjäisen?) sijainnin vuoksi nähdä toiminnallisesti järkeväksi. Lisäksi tyhjillään olevan rakennuksen pelätään houkuttelevan tuhopolttajia. Omistajan tarkoituksena on ennen purkamista siirtää seurakuntatalossa olevat sankarivainajien muistolaatat esim. viereiselle Maurinlehdon hautausmaalle pystytettävään katokseen. Purkamisen yhteydessä on myös tarkoitus arvioida seurakuntatalon hirsirungon kuntoa laajemmin ja mahdollisesti myydä se siirrettäväksi.

Lupahakemuksen liitteenä on Tutkimusraportti (Pirkanmaan Kiinteistö- ja Sisäilmatutkimus Oy, 20.1.2023) sekä Maurinlehdon seurakuntatalon korjattavuusselvitys (Arkkitehtuuritoimisto Jaakko Nieminen Oy, 21.8.2024). Ensin mainittu raportti sisältää aistinvaraisia havaintoja ja niiden perusteella tehtyjä päätelmiä. Katselmuksen yhteydessä ei ole tehty mittauksia tai rakenneavauksia, eikä otettu materiaalinäytteitä. Lumipeitteen vuoksi ei vesikaton tai pohjoispuolen perustuksen tilannetta voitu arvioida. Raportin merkittävimmät rakenteelliset kuntohavainnot ovat yläpohjan ja välipohjan vuotovauriot länsipäädyn vinttihuoneiden kohdalla, tekniseksi tilaksi muutetun kellarin puuosien kosteusvauriot sekä sisäpintojen, ikkunoiden, ovien, märkätilojen ja talotekniikan uusimistarve. Raportissa mainitaan perustusten ja alapohjan alapinnan olevan pääosin kunnossa ja todetaan tarve lisätutkimuksiin hirsirungon osalta. Johtopäätöksissä esitetään rakennuksen korjaamisen vaativan purkamista lähes hirsirungolle sekä laajoja alapohjan ja yläpohjan uusimisia.

Korjattavuusselvityksessä käsitellään rakennuksen kunnon ja korjattavuuden lisäksi rakennuksen historiaa ja arvoja sekä esitetään vaihtoehtoisia ratkaisuja purkamiselle. Aistinvaraisia arvioita täydennettiin tutkimalla rakenteita yhteensä yhdeksän rakenneavauksen kautta. Havainnot vastasivat pääpiirteittäin aiemmassa Tutkimusraportissa esitettyjä, mutta selvitysten sisältämät johtopäätökset olivat joiltain osin keskenään ristiriitaiset. Korjattavuusselvityksessä kävi ilmi muun muassa, että hirsirunko on pääosin hyväkuntoinen ja, että osa yläpohjan vaurioista on peräisin ajalta ennen vesikatteen uusimista v. 1990. Ainoa havaittu akuutti kattovuoto oli paikallinen, johtui epätiiviistä kattoläpiviennistä ja on aiheuttanut vaurion myös välipohjaan. Pääosa yläpohjasta on tuulettuvaa avointa tilaa, jossa ei havaittu ongelmia. Alapohjassa ja perustuksissa havaittiin vähäisiä paikallisia korjaustarpeita: maatuvat jätteet tulisi poistaa ryömintätilasta ja maanpinnan kaatoja korjata rakennuksen pohjoispäädyssä. Selvityksen mukaan ikkunat ovat korjattavissa ja ovet vaativat huoltoa. Korjattavuusselvityksen loppupäätelmä on, että rakennus on suurelta osin kuiva ja vaurioitumaton, joten se on korjattavissa joko kokonaan tai osittain.

Purettava rakennus on todettu Nokian kulttuuriympäristöohjelmassa (Teivas, Tulonen, 2001) ja rakennusinventoinnissa (Henttonen, 2004) kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Lisäksi seurakuntatalo kuuluu maakunnallisesti arvokkaan Pyhäjärven - Nokianvirran - Kuloveden kulttuurimaiseman alueelle (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi, Pirkanmaan liitto, 2013) ja osaksi valtakunnallisesti merkittävää Kauniaisten ja Kuljun kartanoiden rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-inventointi, Museovirasto, 2009). Rakennus mainitaan RKY-alueen kuvauksessa, joten sillä voidaan arvioida olevan valtakunnallista merkittävyyttä. Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla Kulovedentien, vanhan Tampere-Pori-maantien, varressa, mistä johtuen sillä on myös suurehko maisemallinen merkitys.

Selvitysten mukaan Maurin talonpoikaistila mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1540 osana Kuljun säteriratsutilaa. Purettavaksi aiotun rakennuksen vanhin osa on Maurin tilan päärakennus, joka on valmistunut aiemman tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen tilalle vuonna 1790. Rakennusta on myöhemmin laajennettu mm. molemmista päistä runkoa jatkamalla. Vuonna 1960 Suoniemen seurakunta osti Maurin päärakennuksen seurakuntataloksi. Hautausmaa perustettiin seurakuntatalon takana olevaan rinteeseen vuonna 1970. Kun Suoniemi liitettiin osaksi Nokiaa vuonna 1973, seurakuntatalo ja hautausmaa siirtyivät Nokian seurakunnan omistukseen. Rakennuksen julkisivujen ja sisätilojen pinnat ovat pääosin peräisin 1960-1970-luvuilla tehdyn peruskorjauksen ja muutosten ajalta. Maisemallinen asema, rakennuksen yleishahmo ja jotkin rakennusosat, kuten koristeelliset päätyikkunat ja jugendtyylinen kaakeliuuni, ovat kuitenkin säilyneet kertoen pitkästä ja monivaiheisesta historiasta.

Rakennuksesta on vuonna 2011 tehty lakiin rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) perustuva suojeluesitys. Pirkanmaan ELY-keskus antoi suojeluesityksestä päätöksen 19.12.2014 ja totesi, ettei rakennusta ole tarpeen suojella rakennusperinnön suojelulain nojalla. Rakennuksen arvot kuitenkin tunnistettiin päätöksessä. Museovirasto esitti ko. suojeluasiaa koskevassa lausunnossaan rakennuksen omaavan paikallista kulttuurihistoriallista arvoa ja todistusvoimaa kylän yhtenä kantatilana ja kokoontumispaikkana. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot eivät rakennetun ympäristön selvitysten laatimisen tai vuonna 2019 annetun lausunnon jälkeen ole muuttuneet tai ainakaan heikentyneet. Pirkanmaalla on jäljellä hyvin vähän 1700-luvulla rakennettua rakennuskantaa.

Maakuntamuseo korostaa, että tämän tyyppisen rakennuksen suojelemiseksi on lainsäädännön mukaan kaksi välinettä: lakisuojelu ja suojelu kaavoituksen avulla osoittamalla rakennukselle suojelumerkintä. Lakisuojeluesitys on hylätty. Kaavasuojelua kohteella ei ole, koska alueella ei ole voimassa olevaa yleis- tai asemakaavaa, vaan ainoastaan alempien kaavatasojen suunnittelua ohjaava maakuntakaava. Maakuntakaavassa alue on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jota koskee suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.”

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävän rakennuksen purkaminen merkitsisi edelleen mitä ilmeisimmin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä. Maakuntamuso myös huomauttaa, että rakennuksen rungon siirtäminen on purkamista, joten sitä tulisi harkita vasta jos säilyttäminen nykyisellä paikalla on todettu mahdottomaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL, 132/1999) edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (166 §). Kuntoselvityksen perusteella näin ei Maurin seurakuntatalon kohdalla ole menetelty. Maakuntamuseo pitää rakennuksen huollon ja korjausten pitkäaikaista laiminlyöntiä hyvin moitittavana.

Maakuntamuseon tiedossa ei ole, että kohteen omistaja olisi aktiivisesti pyrkinyt tutkimaan muita ratkaisuja purkamisen sijaan; esim. etsimään rakennukselle uutta omistajaa. Seurakuntatalon käsittävä osa kiinteistöstä voitaisiin vaivatta erottaa hautausmaasta omaksi kiinteistökseen ja järjestää hautausmaalle uusi kulku entisen seurakuntatalon itäpuolitse. Maakuntamuseo kannustaa omistajaa vielä yrittämään kohteen myyntiä.

Hakemuksessa mainitaan lisäksi, että "Rakennuksessa sijaitsevat sankarivainajien muistolaatat on tarkoitus laittaa esille Maurinlehdon hautausmaan alueelle pystytettävään katokseen tms." Voidakseen ottaa kantaa muistolaattojen siirtoon, Pirkanmaan maakuntamuseo tarvitsisi niistä lisätietoja: mistä materiaalista laatat on valmistettu ja keiden henkilöiden nimiä niissä on. Onko esim. kyse siurolaisten tai suoniemeläisten sankarivainajien yhteisestä taulusta vai kenties seurakunnan työntekijöistä. Maurinlehdon hautausmaahanhan ne eivät ilmeisesti liity, koska hautausmaa on perustettu vasta vuonna 1970. Mikäli muistolaatat sijoitetaan Maurinlehdon hautausmaalle, voi syntyä virheellinen mielikuva, että kyseiset henkilöt on haudattu sinne. Laattojen sijoittamista katokseen ei myöskään voida pitää hyvänä pitkäaikaisratkaisuna. Maakuntamuseo esittää tutkittavaksi olisiko Nokialla, Siurossa tai Suoniemellä toista julkista rakennusta, jonne taulut luontevammin voitaisiin sijoittaa.

Maakuntamuseo esittää yhteisen kohdekatselmuksen järjestämistä ristiriitaisten kuntotietojen vuoksi sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen kartoittamiseksi ennen purkamislupapäätöksen laatimista. Käynnille toivotaan osallistuvan maakuntamuseon, omistajan ja rakennusvalvonnan edustajat. 

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta kommentoitavaa. Mahdollinen purkamislupa valitusosoitteineen tulee toimittaa viipymättä tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle.