rakennusperinteinen

asutushistoria
sosiaalihistoria
sotahistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Paikalle 1800-luvulla siirtynyt Palvialan kylän kantatalo. Kohteella on sotahistoriallista merkitystä entisenä sotilasvirkatalona, sekä sosiaalihistoriallista merkitystä entisenä kievari- ja käräjätalona. Tilalla on ollut myös vankilahuone. Pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta 1860-luvulta ja 1900-luvun vaihteesta, talousrakennus ja kauempana riihi. Uusrenessanssi-vaikutteinen päärakennus on säilynyt hyvin, riihi melko hyvin, muut rakennukset kokeneet muutoksia tai osin purettu. Kohde sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla kyläraitin varrella.

Inventointialueen suppeudesta johtuen kohteita ja rakennuksia ei ole arvoluokitettu.

Seikun pihapiiri sijaitsee Maakunnantien eteläpuolella mäkikumpareen laella. Pihapiiriin kuuluvat kaksi nurkittain sijaitsevaa asuinrakennusta, vanhasta navetasta säilynyt osa sekä etelämpänä rinteessä vanha riihi. Pihapiiristä on purettu useita talousrakennuksia ja toinen asuintakennus on kokenut muutoksia, mutta rakennusten ryhmittely ja päärakennus kertovat yhä pihapiirin perinteisestä ilmeestä.

Seikku on Palvialan kylän kantataloja ja on aiemmin sijainnut Palvialan kylätontilla nykyisen Harsun talon lähellä. Seikku on toiminut ratsutilana 1655-1657. 1717 Seikku valittiin Porin jalkaväkirykmentin virkataloksi, rykmentin henkikomppanian varusmestarin kruununpuustelliksi. 1770-luvulta lähtien Seikulla asui pistooliseppiä; 1777-1784 pistooliseppä Karl Boxberg, 1784-1800 pistooliseppä kersantti Isak Holst, 1800-1810 pistooliseppä Johan Sollin (Solin, Sollèn). Suomen tultua liitetyksi Venäjään kansallisen sotaväen olemassaolo loppui, ja entiset virkatalot tulivat vuokrattaviksi. Seikku vapautui vuokrattavaksi viimeisten joukossa vasta 1844.

Pistooliseppä Solinin jälkeen talo on siirtynyt Seikun suvun omistukseen. Rakennukset on siirretty nykyiselle paikalleen idemmäs 1800-luvun puolivälin jälkeen. Toinen pihapiirin asuinrakennuksista on merkitty valmistuneeksi 1860. 1900-luvun alussa virkatalon vuokraajana oli Fabian Seikku, ja 1901-1910 Seikku toimi kievarina. Itsenäiseksi Seikku ostettiin 1928.

Pihapiiriin on kuulunut kolmas asuinrakennus ja suuri vinkkelin muotoinen navetta, josta on yhä jäljellä osa. Rakennukset ovat jakaneet alueen mies- ja karjapihaan. Navetta on purettu 1960-70-luvulla ja asuinrakennus on siirretty Horniontien varrelle. Rakennus on nykyisin mansardikattoinen. Pihapiirissä on ollut myös ratashuone, aitta Maakunnantien pohjoispuolella sekä paja pihapiirin eteläpuolella lähellä rautatietä. Paja on purettu noin 1900-luvun puolivälissä. Kellareita on ollut kaksi. Maakunnantien varrella on ollut vankikoppi, jossa on perimätiedon mukaan säilytetty vankeja käräjiä varten, joita mahdollisesti käytiin myös Seikulla.

2. maailmansodan aikana Seikulla on ollut venäläisiä sotavankeja töissä. Seikkuun on kuulunut suuri omenatarha.

Seikusta on kiinteistönmuodostustietojen mukaan lohkottu kiinteistö Metsäseikku 1802, josta on lohkottu 1892 ja 1924 rautatiealueita. 1931 Metsäseikusta on lohkottu useita läheisiä kiinteistöjä, kuten Otava (myöh. Karkkula, Karkun kunnantalo) sekä Sapelikalliontien varrella sijaitsevat pientilat. Kiinteistö Linjaviita, jolla toinen pihapiirin asuinrakennus sijaitsee, on lohkottu Seikusta 1961. Seikun metsäpalstat ovat kuuluneet kylän suurimpiin.

Seikun pihapiiri sijaitsee näkyvällä paikalla Maakunnantien varren maisemassa, eteläpuolellaan viljelysaukeat ja rautatiealue. Maakunnantien pohjoispuolisen pellon laidassa on lähde, josta on aiemmin haettu käyttövesi Seikulle. Lähde sijaitsee lähellä Sapelikalliontietä.

Piilonen, Juhani. Sastamalan historia 1-3. Vammala 2007.

Virtaranta Pertti, Karkun murrekirja. 1986.

Internet-lähteet:

Finna, Kansallinen digitaalinen arkisto. www.finna.fi

www.karkku-net.fi

Omistaja 19.2.2015.