Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti 26.-27.5, 29.8. ja 12.9.2011 maanrakennustöiden valvontaa Lempäälässä vanhan pappilan korjaustyömaalla. Lausunnossaan 17.1.2011 maakuntamuseo edellytti maanrakennustöiden arkeologista valvontaa (diar. 394/2010). Valvonnan suoritti FM Tiina Vasko. Työn valvojana toimi Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija FM Ulla Lähdesmäki. Tutkimuksen kustannukset olivat 5465 € + alv ja rahoittajana oli muinaismuistolain 15 § mukaisesti Lempäälän ev.lut. seurakunta.

Lempäälän pappilan paikka on säilynyt samana useita vuosisatoja. Lempäälän ensimmäinen kirkko rakennettiin lienee jo 1400-luvulla ja tuolta ajalta on mahdollisesti myös ensimmäinen pappila. Asiakirjatiedoista löytyy maininta pappilan palosta vuonna 1663. Vanhin säilynyt tarkastuspöytäkirja on laadittu vuonna 1751 kirkkoherra Ednerin astuttua virkaan. Tuolloinen päärakennus oli vuodelta 1699. Myös vanhemman päärakennuksen kerrottiin olleen vielä pystyssä, tosin jo ilman kattoa (Arajärvi 1959, 222, 443). Edner ehdotti uuden päärakennuksen rakentamista, johon suostuttiin (Lappi 1999, 10). Lempäälän pappila on merkitty myös ns. Kuninkaan kartastoon. Nykyinen jugendhenkinen pappila on vuodelta 1902. Se on toiminut 1960-luvun alkuun saakka kirkkoherran asuntona ja sittemmin paikka on ollut leirikäytössä. Pihapiirissä sijaitsee nykyään vain yksi varasto, kaikki siinä aikanaan sijainneet talousrakennukset ovat hävinneet. Rannassa on sauna. Myös puutarha on käytännössä kasvanut umpeen, kuten koskinäkymätkin.

Konekaivuun valvonta.

Mitään varsinaisia maanalaisia rakenteita ei kaivannoista siis voitu havaita. Maaperä oli varsinkin päärakennuksen edessä sen verran kivistä, että on syytä olettaa sen liittyvän myös paikalla vuosisatojen saatossa sijainneisiin pappila- ja talousrakennuksiin. Huomattavaa oli kuitenkin se, ettei maasta tullut käytännöllisesti katsoen mitään irtolöytöjä. Tämä voisi viitata siihen, että paikalle on useaan otteeseen tuotu täyttömaata ja tontilla on suoritettu maan tasoituksia yms. Esimerkiksi vuonna 1663 tiedetään koko pappilan palaneen.

Vanhojen karttojen asemoinnissa nykykartalle oli ongelmia suuresti muuttuneiden vesistöolosuhteiden vuoksi. Viereistä Kuokkalankoskea on perattu 1700-luvulta saakka useaan eri otteeseen. Kosken alkuperäinen kolmen metrin pudotus oli 1860-luvun viimeisen perkauksen jälkeen enää puolet entisestä (Mäkelä 2010, 11). Kuitenkin voidaan nähdä, että ainakin 1750-luvulla ja 1870-luvullakin päärakennukset sijaitsivat nykyisen pappilan lähellä.

Pappilan pihapiirissä, päärakennuksesta koilliseen, sijaitsee myös holvatun kivikellarin jäännökset maakumpareella. On syytä olettaa, että se on aikanaan sijainnut jonkin aiemman pappilan alla. Jo keskiajalla varakkaissa pappiloissa oli kivikellareita (Suolahti 1912, 89). Kellari on käytävämäinen ja sen holvaukset ovat romahtaneet, mutta holvin kaareutumisen voi vielä nähdä seinistä. Pappilan tarkastuskertomuksessa vuodelta 1869 mainitaan pappilan pihamaalla, miespihan ulkopuolella, ”koillisessa”, huonokuntoisen vanhan kellarin jäännökset. Epäselväksi jäi, tarkoitetaanko tässä samaa kellaria. Edellisessä vuoden 1848 kertomuksessa ei ole kellarista mainintaa (Ruoveden tuomiokunnan arvio- ja katselmuskirjat, tarkastukset 30.8.1869 ja 21.8.1848). Vuonna 1699 rakennetun pappilan alla mainitaan olleen kellari (Arajärvi 1959, 443). Tämän ja nykyisen päärakennuksen välissä on ollut ilmeisesti ainakin kaksi pappilaa. Mitään perustuksia ei kellarin ympäriltä havaittu. Nyt kellari oli täynnä risuja ja lehtiä. Seurakunnan kannattaisi ehkä miettiä sen siivoamista; kellari voisi olla mielenkiintoinen pieni nähtävyys nyt uudistuvan pappilan pihapiirissä.

Arkistolähteet

Lempäälän keskustasaaren kulttuurihistoriallinen selvitys 18.3.2003. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Ruoveden tuomiokunnan arvio- ja katselmuskirjat 1851-74. Hämeenlinnan maakunta-arkisto.

Kartat

Kuokkalankoski 1757. Kansallisarkisto.

Kuokkalan ranta-alueiden omistusten kartta 1871. Maanmittaushallituksen arkisto.

Kirjallisuus

Arajärvi, Kirsti 1959: Lempäälän historia. Tampere.

Lappi, Helena 1999. Lempäälän pappilat. Lempäälän Joulu 1999.

Mäkelä, Ritva 2010. Vettä ja virtaa. Lempäälän vesireittien historiaa. Sastamala.

Suolahti, Gunnar 1912: Suomen pappilat 1700-luvulla. Porvoo.

Ei löytöjä.